Same same but different!

Talla hetkella matkataan Thaimaassa, Koh Phanganilla. Tultiin tanne muutama paiva sitten aikamoisen matkustusurakan jalkeen. Lahdettiin siis Siem Riepista 26.paiva kohti Bangkokia, jossa oli tarkoitus viettaa yksi yo ja jatkaa matkaa kohti tata saarta. Kuumekarpanen kuitenkin iski bussimatkalla Saaraan ja suunnitelmat meni vahan uusiksi. Saara oli aika veke ja Bangkokiin paastessa ulkoinen helle oli muuttunut sisaiseksi. Paatettiin sitten varmuuden vuoksi menna seuraavana paivana sairaalaan tarkistuttamaan, ettei kuumeilu vaan johdu malariasta, koska tultiin sielta alueelta. Kaikenlaisia kokeita ne ottivat ja johtopaatos oli, etta ei ei ollut mitaan johtopaatosta. Pillereita kouraan kasa ja kehottivat ottamaan yhteytta, jos kuumeilu jatkuu yli kolme paivaa.

Saara lepaili huoneessa pari paivaa ja Katsu kavi tutustumassa Bangkokiin. Muutaman paivan lepo tuotti tulosta ja Saara oli takaisin iskussa. Otettiin sitten yobussi Bangkokista Surat Thaniin, josta viela lauttamatka Koh Phanganille. Matkan piti kestaa kokonaisuudessaan noin 17 tuntia, mutta se kestikin iki-ihanat 25 tuntia! Arystys koetteli hermoja, vaikka yrittettiinkin leikkia lomalaisia.

Ensinnakin bussin piti lahtea kuudelta Bangkokista, mutta todellisuudessa se lahti vasta kasin aikoihin. Toi on kylla jo ihan perussettia eika juuri hetkauttanut. Viiden aikaan aamuyosta meidat lempattiin tienposkeen odottamaan seuraavaa bussia, jonka oli tarkoitus tulla viiden tunnin sisalla, mutta tulikin sen verran myohassa, etta missattiin saarelle lahteva lautta. Tama tarkoitti +6 tuntia lisaa odotusta satamassa. Vihdoin ja viimein naimme lautan, joka ajelehti kohti satamaa. Mutta mita, ne alko pesemaan ja kuuraamaan sita, vaikka moottorit olisi pitanyt kaynnistya jo. Lautassa sisalla venailimme viela reilun tunnin seuraavaa bussilastillista, jotka oli lahtenyt vasta aamuyosta Bangkokista. Niidenpa ei paljoo tarvinut venailla ja arvatkaapa keta ne oli?! Tietysti ruotsalaisia. Perus. Lisaa iloa toi mukava merenkaynti, joka heitteli paattia ylos ja alas. Selvittiin kuitenkin oksentamatta, vaikka Saara kaivoikin jo pussin kateen.

Ilo vaan jatkui, kun paasimme satamaan ja piti lahtea etsimaan majoitusta. Mehan emme siis fiksuina jaksaneet varailla mitaan etukateen, vaikka tiedettiin, etta saari on taynna turisteja. Onneksi kuitenkin ruotsalaisilla! oli kaynyt hyva tuuri loytaessaan kuulemma saaren ainoan vapaan bungalowin ja me paastiin majoittumaan siina siivella.

Eilen juhlittiin uuttavuotta Countdown Partyissa Haad Rin beachilla. Kuvat puhukoon puolestaan. Kivaa oli. Lupaukset on tietysti taas annettu vuodelle 2011. Katsu kokeilee olla tammikuun kasvissyoja ja Saara ei sano sanoja: Herranjumala, tavallaan ja vittu. Jos naista yksikin kuuluu, niin perasta kuuluu vielakin kovempaa. Muutaman kerran saarella on jo vittu kaikunut.

Saa on liian pilvinen taas meidan makuun, mutta huomiseksi on tilattu poutasaata. Katsotaan toteutuuko. Matka jatkuu parin paivan paasta jonnekin.

Parasta: Uusi vuosi, uudet kujeet!

Pahinta: Malarialaakkeiden tuoma yokotysolo