Minne katosi paivat?

Taalla me taas istumme, Kuala Lumpurissa. Lahtolaskenta Suomea kohti on alkanut, mutta onneksi takana on hieno Indonesian reissu, mika osaltaan helpottaa paluuahdistusta. Vietimme Indonesiassa vajaan kuukauden ja ehdimme vierailla Balin lisaksi Gileilla ja Lombokilla.

Viime paivityksessa kiroamamme sade onneksi loppui ja aurinko jakoi meille sateitaan koko loppuajan. Vietimme Gili Trawanganilla nelja yota. Trawangan on Gilin saarista suurin ja taynna ruotsalaisia. Ainut kulkuneuvo polkupyoran lisaksi on hevoskarryt, joten vaikka saari on tunnettu party-henkisyydestaan, kyse ei ole mistaan suuresta paikasta. Meille tuli saarella sellainen olo, kuin olisimme olleet pitkittyneilla festareilla. Testasimme laiskasti yhtena iltana saaren yoelamaa, minka Katsu teki upeassa Suomi-design-paidassaan suorittaen samalla yhden tehtavistaan. Festaroinnin sijasta me kuitenkin keskityimme enemman aurinkoon ja illallisiin. Saarella oli sellainen ravintola, jossa ruokailun yhteydessa pystyi katsomaan omavalintaisen leffan private-bungalowissa. Se oli sit meidan paikka! Lisaksi hengasimme Matin ja Markon kanssa, ketka olivat jo valmiiksi tuttuja Kutan vappuhulinoista.
Trawanganin jalkeen siirryimme pienemmalle ja huomattavasti rauhallisemmalle Gili Airille. Tykastyimme kovasti saareen sen rennon ja letkean ilmapiirin vuoksi. Vietimme Airilla viikon ja tuntui, etta miltei kaikki paikalliset tunsivat meidat jo nimelta. Paivat menivat rannalla loikoillessa ja illalla kavelimme vakkariravintolaan, josta sai maailman parasta grillattua tonnikala-vihannes-varrasta. Jalleen kerran Matti ja Marko ilmestyivat puskan takaa ja korttipelit Gilin mestaruuksista paasivat kayntiin. Haviohan siita tuli. Pidimme myos latkan MM-kisastudiota poikien hotellin uima-altaalla ja katsoimme Suomi-Norja-pelin. Muut pelit jaivat osaltamme katsomatta, mutta onneksi meilla oli yotube ja henkilokohtainen urheilutoimittaja Suomesta, joka sai meidat hurmokseen finaalipelin ratkettua.
Airin jalkeen suuntasimme vieressa olevalle Lombokin saarelle. Satamaan saapuessamme tinkasimme itsellemme skootterikyydit ja uudet, paikalliset ystavat. Pojat, Muly, Eddie ja Nix, nayttivat meille saarta ja veivat meidat katsomaan vesiputouksia seka kasityopajoja. Vesiputoukset olivat todella mageita ja kokemus menee taas helposti reissun top 10 -juttuihin.
Nix asui tatuointistudiolla, josta loytyi myos meille yopaikka. Pojat halusivat tutustuttaa meidat paikalliseen ricewineen, jonka vahvuus on ikuinen arvoitus. Pullo tyhjennettiin kierrattamalla yhta snapsilasia ringissa, kunnes sisalto oli kumottu ja kaupasta oli haettava uusi pullo. Pojat vakuuttivat, etta ricewinesta ei tule krapulaa, ja tottahan se oli.
Seuraavana aamuna Nix ja Muly veivat meidat satamaan, josta fast boat kurvasi hakemaan meidat takaisin Balille. Padang Baissa neuvottelimme itsellemme autokyydin oman kuskin kera koko paivaksi. Oli suhteellisen voittajafiilis istua pitkasta aikaa ilmastoidussa autossa ja nauttia siita, etta joku tekee kaiken sinun puolestasi. Kuski vei meidat Padang Baista Ubudiin, joka on tunnettu kasityolaiskyla. Shoppasimme tuliasia paamme pyorryksiin, jonka jalkeen luottokuskimme vei tinkaamisesta vasyneet tyttaret Kutalle.
Kutalla meilla oli viela yksi paiva aikaa grillata itseamme ja tehda viime hetken ostoksia ennen lentoa Kuala Lumpuriin. Nautimme myos halvoista hoidoista ja nyt on taas hitusen naisellisempi olo. Kylla tekee kutaa!

Huomenna lahtee lyhyt 14 tunnin lento kohti Lontoota. Tervetuloa Eurooppa!!

Parasta: Suomi on uusi maailmanmestari!

Pahinta: Paskat cappuccinot