Viimeisten nepalilaisten paivien viettoa

Kirjottelinkin jo urakalla kunnes koneeni paatti, ettei teksti nyt sentaan julkaisukelpoista ole ja poisti turhan roskan. Tiivistanpa sitten kymmenessa minuutissa sanomani hasselpahkinankuoreen:

Taman paivan huilasimme Dhulikhelin maaseutuisessa rauhassa. Kahden-kolmen tunnin ajomatkan jalkeen oli mahdollista heilahtaa luonnon aaressa, joten otimme iltapaivan Kathmandun pakokaasuista vapaaksi ja poikkesimme vehreytta ihailemaan.

Lauantai illan ohjelmaksi muotoutui eraan Nepalissa kolmekymmenta vuotta elaneen suomalaisen ihmisen kanssa einestely. Erittain hyodyllinen valoitus nepalilaiseen elamaan ja siihen miten asiat toimii ja ei toimi. Politiikkaa, korruptioita, uskontojen paikallisia vivahteita ja paljon muuta, mihin olikin hyva saada nakokulmia omien mietintojen ja aatosten lisaksi. Niista sitten lisaa joskus, kunhan vaikka tekniikka pirulainen jotenkin toimisi.

Mitas Nepalin lyhykaisesta vierailusta sitten jai paalimmaiseksi mieleen? Paljonkin, mutta paalimmaisena usein kuullun nakemyksen turhuus siita, 'ettei tanne kannata tulla jos ei vuoria aio katsella'. Vuoret ovat keskeisia, mutta voi mita kaikkea Nepal voi meillekkin pariviikkoisille kavijoille ollakkaan. Hienoja ihmisia, mielenkiintoisia tarinoita ja kaikkea mahdollista mahdottomaan. Toisaalta liikenne ja sen myota liikkuminen on aikamoista. Busseja kylla kulkee jatkuvasti kaikkia paateita ja pienempiakin kylapolkuja, mutta toden totta touhu on aikaa ja hermoja vievaa puuhaa. Mista luonnollisesti johtuu, etta suurimmaksi osaksi kavijat liikkuvat helpolla vaihtoehdolla - lentokoneen voimin. Vaikka nyt pari rajanylitysta ja liikkumiskonstia on koitettu, silti tulisin itse myos jatkossa teitten valityksella. Paljosta oppii ja pitaahan sita valilla hermojaan koetella parikymmen-tuntisilla busseillaan.

Nepalilaiset ovat omaa porukkaan, jota vertaileminen intialaisiin ei ole edes jarkevaa, joskin kiusaus on silti olemassa. Konservatiivisuus loistaa poissaoloaan, joten taalla uskalletaan pukeutua monintavoin, myos ajatella erilailla. Naisilla ei ole valttamatta aina sareja eivatka miehet liiku viiksien voimalla kaduilla. Pari paivaa sitten tormasimme jopa naisriksakuskiin, minkalaista harvinaisuutta siita eraasta maastakin on turha etsia. Katumainoksissa ei lankkarit loista keskiossa eika niita ihonvalkaisutuotteita myyda samalla tuntumalla kuin Intiassa. Erilaisuus on arvostetumpaa ja vaikutukset monenkirjavammat. Nepalista on myos vaikea sanoa mitaan yhteista yhdistavaa tekijaa - eika nain tarvitse ollakkaan. Kaikki on vahan sita ja tata, kaikenlaista - silla Kiinan ja Intian puristuksessa elava kansa on sanalla sanoen monenlaista. Nepal on Nepal - toivokaamme sen pysyvankin sellaisena.

-K

"Much talking is the cause of danger. Silence is the means of avoiding misfortune. The talkative parrot is shut up in a cage. Other birds, without speech, fly freely about."

-Saskya Pandita