Uuden Seelannin osuutemme Willy-passissa olisi voinut alkaa joko Pictonista tai Christchurchista. Lennot Turku-Sydney-Christchurch-Turku järjestyivät Emirates Airlinesin lentopassina, jonka hinta oli n. 1350 eur/hlö. Halutessanne olisimme voineet pysähtyä myös menomatkalla Dubaissa ja paluumatkalla Bangkokissa, mutta siihen meillä ei valitettavasti tällä kertaa ollut aikaa.
Uuteen Seelantiin matkaavan on hyvä tietää, että maa ei ole rantalomakohde, vaan ilma voi muuttua koko ajan. Eteläsaarella vuotuiset sademäärät ovat suurempia kuin koko Australiassa, sademetsät mukaanlukien. Aurinko ei siis ole taattu missään osassa maata. Jos haluaa ehdottomasti valasristeilylle tai jäätikölle, kannattaa kohteisiin varata useampi päivä, sillä aktiviteetit peruuntuvat huonon ilman vuoksi.
Oma auto on näppärä kulkuväline, mutta välimatkat ajallisesti pidempiä, kuin mitä kilometrien perusteella kuvittelisi: tiet ovat kapeita ja kumpuilevan maaston vuoksi mutkikkaita. Eteläsaaren luoteisosa on Walesin kokoinen, mutta asukkaita vain 20 000. Huoltoasemia saattaa olla vain 100km välein, joten kun sellaisen näkee, kannattaa varmuuden vuoksi tankata, jos tankki ei ole täynnä. Parin richterin maanjäristykset ovat vulkaanisella alueella päivittäisiä, joten ei kannata ihmetellä, jos maa tuntuu välillä vavisevan.
ja edullisempien lentoyhteyksien vuoksi valitsimme kuitenkin Christchurchin, joka on eteläsaaren suurin kaupunki (n. 350 000 asukasta). Bussiaikataulujen vuoksi vietimme kaupungissa kaksi ensimmäistä yötä, ja viettäisimme siellä myös viimeisen yön ennen lähtöä kotiin.
Kaksi yötä Christchurchissa tuntui ennen lähtöä pitkältä ajalta. Kaupungin keskusta tuhoutui lähes kokonaan suuressa maanjäristyksessä vuonna 2011, ja on autioitunut. Jälleenrakennus on alkanut hitaasti, sillä vaurioituneet talot on ensin pitänyt purkaa.
Yövyimme kaupungin ydinkeskustan ainoassa hostellissa, joka avattiin vasta pari kuukautta sitten uudelleen. Kyseessä on YHA Rolleston House, joka on Uuden Seelannin vanhin hostelli, ja rakennettu upeaan 1800-luvun puutaloon. Huoneet ovat pieniä, mutta mukavia, ja hostelli on siisti.
Koska saavuimme paikalle sunnuntaina, tunnelma oli todella outo. Tuntui, kuin olisimme todella saapuneet keskelle maailmanlopun jälkeistä kaupunkia, tai zombielokuvaa. Kadut olivat tyhjiä. Useat tiet kokonaan suljettuja sekä autoilta että jalankulkijoilta. Suuret hotellit, ravintolat, ostoskeskukset tyhjiä ja pahvit ikkunoissa, ravintolat, baarit ja kahvilat suljettuja. Osa kaupoista näytti edelleen olevan "auki", esim. Tarjousjulisteet seinässään ja tuotteet paikoillaan, mutta oveen oli naulattu sulkemismääräys. Kaupunki vaikutti todella tyhjältä ja surulliselta - katedraalikin oli puoliksi romahtanut.
Seuraavana aurinkoisena aamuna kaupunki näytti kuitenkin parhaat puolensa. Upea kasvitieteellinen puutarha oli kasveineen ja lintuineen säilynyt vahingoittumattomana. Kävimme Quake-museossa, jossa maanjäristykseen ja sen seurauksiin voi tutustua. Suosittelen - kymmenen dollarin pääsymaksu voi tuntua korkealta, mutta on sen väärti. Quake-museon ympäristössä on uskomaton merkki paikallisten sinnikkyydestä: ostoskeskuksen romahdettua he rakensivat uuden tavarakonteista - värikkäistä sellaisista. Paikka on aika mahtava! Samoin he ovat rakentaneet baarin puulavoista, 700 hengen kirkon pahvirullista ja taidemuseon niinikään tavarakonteista. Todella mielenkiintoisia paikkoja, joissa kannattaa käydä, jos keskustassa liikkuu.
Maanjäristys ja jälleenrakennus tekevät Christchurchista juuri nyt mielenkiintoisen kohteen, mutta paria päivää kauempaa ei siellä kannata viettää.