Seuraavat viisi päivää vietimme Suurella Valliriutalla Hamilton Islandilla, jossa samoihin aikoihin julkistettiin myös maailman parhaan työpaikan voittaja, jonka asunto on kyseisellä saarella. Hän hengaili myös kanssamme.

Tämä oli tyypillinen australialainen resort, eli koko saari oli samaa hotellia. Autoja ei saarella liiku, vaan kaikki hoidetaan golfkärryillä. Ihanaa oli se, että lentokentällä ei tarvinnut hakea laukkujaan, vaan ne vietiin suoraan nimitagin perusteella hotellihuoneeseen asti. Hotelli oli upea, ja kakadut tykkäsivät parvekkeistamme.Iltajuhlat olivat parhaita juhlia ikinä, ja porukka mukavaa. Tosin pitkään lomaan paikka on tylsähkö - varsinkin kun ilma oli hieman sateinen (Australian syksy).

Kävimme myös Fantasea-yrityksen ponttoonilla, jossa sai sukeltaa, snorklailla tai osallistua sukellusvenekierrokselle (joka oli mahtava!). En välttämättä suosittele tuota Whitsunday-saarten ponttoonia, sillä riutta ei ole siellä kauneimmillaan, ja usean tunnin ponttoonipysähdys on oikeastaan hieman tylsä sinänsä. Lisäksi laivamatka on "tyynellämerellä" niin heittelehtivä, että 60% matkustajista oksensi, ja miehistön mukaan oli vielä tyynempi sää kuin yleensä. Oikeasti, mistäköhän tuo sana "TYYNImeri" tulee!!!???

Singaporen kautta palasimme kotiin, ja matka oli taas pitkä - Hamilton Island-Brisbane-Singapore-Lontoo-Helsinki-Turku. Olin kuitenkin yhtä upeaa isoa kokemusta rikkaampi, ja Australiaan palaan varmasti. Paikallisten lämmin hymy ja vitsikkäät jutut lumosivat minut, ja rehellisyys, halvat hinnat sekä upea luonto ovat jo sinänsä syy palata takaisin. Ja mikä sen parempaa kuin periaustralialainen Beef&Reef, joka on vastine jenkkien Surf&Turfille: iso pihvi ja päällä kokonaisia jättikatkarapuja brandykastikkeessa!