Bussipassilla Uudessa Seelannissa

Nimeni on Johan ( työkaverien antama lempinimi José) ja työskentelen KILROYlla maailmaympärimatkaspesialistina, eli asiakkaillemme räätälöityjä maailmanympärimatkoja ja autan heidän unelmiensa toteuttamisessa.

Olen käynyt Uudessa Seelannissa kahdesti aiemmin - ensimmäisellä kerralla vuonna 2012 osana omaa maailmanympärimatkaani,tuolloin Aucklandissa ja lähisaarilla - ja toisella kertaa pohjoissaaren pohjoisosassa, Bay of Islandilla. Kun useampi kaveri oli Working Holidaylla Uudessa Seelannissa, päätimme kahden kaverin kanssa lähteä matkaan ja tällä kertaa kiertää eteläsaaren. Nappasimme ensin kolmannen ystävän mukaan Sydneystä, jossa hän päätti kahdeksan kuukauden työrupeaman. Parin Sydneyn yön jälkeen lentäisimme Christchurchiin ja aloittaisimme Stray-bussiyhtiön Willy-bussipassin ympäri eteläsaarta. Straylla on useita näppäriä bussipasseja ympäri Uutta Seelantia, ja bussipassi on edullinen ja näppärä tapa liikkua ympäri maata omaan tahtiin, varsinkin kun hyviä tarjouksia on kovan kilpailun vuoksi koko ajan. Stray kulkee hieman tallaamattomampia polkuja pitkin ja pysähtyy matkan varrella luonnonnähtävyyksillä ja on myös aktiviteettipainotteisempi kuin muut bussiyhtiöt. Bussit toimivat hop on/hop off-periaatteella, eli bussista voi jäädä pois kun haluaa, ja jatkaa matkaa kun siltä tuntuu. Jos majoitukset ja aktiviteetit haluaa jättää avoimiksi, voi niitä ostaa bussista alennettuun hintaan. Bussikuski on samalla myös opas, joka osaa kertoa matkan aikana kaikista tärkeistä nähtävyyksistä ja nice to know -seikoista.
Lennot Turku-Sydney-Christchurch-Turku järjestyivät Emirates Airlinesin lentopassina, jonka hinta oli n. 1350 eur/hlö. Halutessanne olisimme voineet pysähtyä myös menomatkalla Dubaissa ja paluumatkalla Bangkokissa, mutta siihen meillä ei valitettavasti tällä kertaa ollut aikaa.

Uuteen Seelantiin matkaavan on hyvä tietää, että maa ei ole rantalomakohde, vaan ilma voi muuttua koko ajan. Eteläsaarella vuotuiset sademäärät ovat suurempia kuin koko Australiassa, sademetsät mukaanlukien. Aurinko ei siis ole taattu missään osassa maata. Jos haluaa ehdottomasti valasristeilylle tai jäätikölle, kannattaa kohteisiin varata useampi päivä, sillä aktiviteetit peruuntuvat huonon ilman vuoksi.

Oma auto on näppärä kulkuväline, mutta välimatkat ajallisesti pidempiä, kuin mitä kilometrien perusteella kuvittelisi: tiet ovat kapeita ja kumpuilevan maaston vuoksi mutkikkaita. Eteläsaaren luoteisosa on Walesin kokoinen, mutta asukkaita vain 20 000. Huoltoasemia saattaa olla vain 100km välein, joten kun sellaisen näkee, kannattaa varmuuden vuoksi tankata, jos tankki ei ole täynnä. Parin richterin maanjäristykset ovat vulkaanisella alueella päivittäisiä, joten ei kannata ihmetellä, jos maa tuntuu välillä vavisevan.