Jo taas minua syytettiin.

Ei se helvetti minun vika ole.

Että varatut miehet on minun kimpussa.
Ku emmie niitä tieten tahtoen vikittele.
Enkä pakota yhtään mihinkään.
Vaan emmie ny niin tyhmä oo, etten hoksais lähellä olevaa hyvää mahollisuutta elää hetkessä ja nauttia yhteydestä jonku komean ja kivan tyypin kaa. Joka saattaa tai ei saata olla parisuhteessa.

Toisin sanoen emmie kyllä vastaankaan pistä siinä vaiheessa,
jos joku haluaa tanssia tai muuten minun kanssa säätää.

Hei, elämästä mie olen täällä nauttimassa!
Mitä vittua sie täällä sitten teet?

(Lapin kiimaviikot alkaneet..)

Don´t get me wrong. Älä ymmärrä minua väärin.

Halkasen juttua enemmän.

Eli siis mie olen viime aikoina huomannu vetäväni puoleeni haasteita ihmissuhteisiini, varsinkin varattuja miehiä.

Mulla on siihen varmasti omat syyni, mie pelkään sitoutumista, niin voin tuntea oloni turvalliseksi kun säädän varattujen miehien kanssa. Tai ylipäänsä sellaisten ihmisten kanssa, joita en voi saada. Ootko huomannu, että semmonen kiinnostaa, jota ei voi saada? Meillä on varmaan kaikilla luetella liuta esimerkkejä.

Anyway, eteenpäin.

Minkäs mie sille voin että oon niin vetovoimanen.
Että varatutki miehet hyökkää minun kimppuun.
Minun kämmi on se että annan niiden hyökätä.
Kämmi vois olla myös se, etten anna hyökätä.

Tapoihini kuuluu selvittää selusta, ennenku alan millekkään.

Kysyn onko sulla tyttöystävää?
Mitä mieltä tyttöystävä on?
Mitä mieltä sie ite oot?
Ja sittenki vielä varmistan
Ookko varma?

Ja jos vielä näidenki jälkeen mies haluaa jatkaa.
Niin onko se minun ongelma?

ONKO SE VITTU MINUN ONGELMA?!

Yks kaveri meinas, että minun pitäis kääntää selkä.

Kääntää selkä hauskoille asioille?!
Kääntää selkä elämäni mahdollisuuteen tutustua uuteen ystävään?
Tai tulevaan kumppaniin?
Tai yhden illan hauskaan tanssikaveriin?

Oon täällä ite pitämässä hauskaa.
Yks oman elämäni lähtökohista on nauttia elämästä, täysin rinnoin.
Aina ku siltä tuntuu.
Ja jos siihen kuuluu säätäminen myös varattujen miesten kanssa.
Niin mitä vitun vikaa siinä on.
Jos mies sitä haluaa.
Ja vielä aloitteen tekee.
Ja myös ite tykkään.
Meille syntyy yhteys ja meillä on hauskaa.

Ärsyttää.

Huudan.

Sitten mulle sanottiin, "no ajattelis itte vähän."

Mie ajattelen.
Ja opin!

Itestäni koko ajan ja paljon.
Ja se on siistiä.

Niinku sanoin, emmie tieten tahtoen varattuja miehiä elämääni etsi.
Ne vain näyttää tulevan. Niinku asiat elämässä tapahtuu.
On mulla yhteyksiä myös sinkkujen kanssa. Tottakai.
Ja nautin mie niistäki. Täysin tissein, jos oikeista tyypeistä on puhe. Ja oikeitahan ne kaikki on, eihän sitä vääriä tyyppejä ookkaan.

Kannan kyllä oman osuuteni vastuusta ja seurauksista.
Yks kaveri sano, "Jenny, ei sinun tarvi koko maailman murheita olkapäilles ottaa."

Toivon, että muutki oppii.
Ja kantaa oman vastuun.
Ja ajattelee omien tekojen seurauksia.

Emmie ole parisuhteessa.
Emmie ketään petä.
Jos jotaki petän, petän itteäni.

Joten.

Kyllä sen miehen pitää myös tuijottaa hetki peiliin.
Ja varmaan myös tyttöystävän.
Tuskin siinä parisuhteessa on kaikki kohallaan.

En oo kenenkään väliin tunkenu enkä tunkemassa.
Oon antanu tilaa ihmisille.
En vittu oo kettään pakottanu
piettään yhteyttä minnuun,
käymään minun luona,
panneen minua
tai tanssiin minun kanssa.

Kyllä on miehet ihan oma-aloitteisesti tulleet kerta toisen jälkeen,
vaikka oon työntäny ne kerran jos toisenki pois.

Onko se minun avoimuus ja avoin mieli?
Onko se minun flirttaileva luonne?

Varmasti näillä on tekemistä.

Olen keskivertoista suomalaista avoimempi.
- tutustun helposti ihmisiin.

Olen avoin uusille asioille.
- ihminen on elettyjen kokemuksien summa.

Tiedostan ja hyväksyn vaiettuja asioita.
- meille muodostuu yhteyksiä toisten / uusien ihmisten kanssa, olimme parisuhteessa tahi emme

Flirtti on elämän suola.
- ripaus mustasukkaisuutta on tervettä.

Seuraavan kerran ku oot ite pettämässä jotaki,
niin mietippä onko sulla / teillä kaikki kohillaan.

Mulla ei oo, kaikki kohillaan.

Ei oo parisuhdetta.
Vaan empä tiä haluanko semmosta.
Tajuan, etten ole moiseen valmis.

Mulle tekis tiukkaa olla uskollinen.
Olla vain yhen kanssa.
Vaikka kerran olen ollu.
Kuus pitkää ja ihanaa vuotta elin parisuhteessa ja olin uskollinen.
Ihastuin kyllä muutamaan tyyppiin sen aikana mutta en koskenu.
En vittu koskenu kehenkään muuhun.
Rakastin poikaystävääni yli kaiken muun.
Omatuntoni olisi varmasti soimannut jos jotakin olisin tehnyt.
Vaan eipä soimannut eikä soimaa.
Ja oon helvetin ylpeä siitä.

Oon ylpeä myös siitä,
että tällä hetkellä tiedän,
etten ole valmis suhteeseen.

En vieläkään.
Ja siitä olen rehellinen.

Nyt sinkkuna ja mahdollisessa uudessa suhteessa olen myös rehellinen.
Mulle luottamus on kaiken a ja o elämässä.

Mulle tekee tiukkaa olla uskollinen yhden ihmisen ihminen.
Ainaki vielä tällä hetkellä.
Ou jea! Todellaki.
On tullu piettyä sen verran hauskaa sinkkuna,
että parisuhteen jämähtyneisyys kiehtoo ja kauhistuttaa.

Mutta mikä tärkeintä mulle ei tee tiukkaa olla rehellinen.
Eikä mulla soimaa omatunto mistään tehdystä tai tekemättä jätetystä.
Paljon olen oppinut.

Onko rehellisyys uskollisuutta?
Mitä mieltä oot?

Pohditaan tuota ens kerralla lissää.