Hormonien vilkasta elämää napapiirin pohjoispuolella

Juku.

Tämä lapin maan eksotiikka pistää hormoonitki ihan sekasin.

Ensin halusin olla vapaa. Sitten aattelin, että parissa suhteessa ois elämä kohillaan. Sen jälkeen halusin perinteisemmän parisuhteen. Ja nyt haluan vauvan. Eikä mulla oo mitään edellä mainituista suhteista. Vain hormonit, jotka hyrrää. Ja iho joka rypistyy. Pian roikkuu sit tissitki.

Eli vaihteikas elämä jatkuu kaikkine tunteineen.

Äsken itkin sitä kun hyvä ystäväni Uudessa-Seelannissa on kokenut Rainbow perheen lämmön ja rakkauden ja ymmärtänyt, että All we need is Love.

Pian sain siskoltani viestin, että hän on laittanut postia tuleen. Sunnuntaina menen laittaan ensimmäisen tatuoinnin. Ja ehkä toisenkin. Jääköön se vielä arvoitukseksi, mitä ihoon merkataan. Uuteen-Seelantiin matkaan vielä laittamaan sen mikä piti aikanaan olla ensimmäinen tatuointi. Sen lupaan itelleni. Joihinkin paikkoihin pitää palata. Esim New Zealand, Portland ja Lapland. Elämässäni vaikuttavin elementti on maa. Vahvin energiani maa. Earth. Land.

Life is magic.

Kevättä rinnassa. Pitkä talvi takana. Nopeasti se meni. En voi sanoa että kivuttomasti. Kaikkea tuli koettua, draamaa ja sydänsurujaki. Pitkästä aikaa! Masentunu en ollu vaikka välillä sekasin ku seinäkello. Pimeää aikaa jäi vielä kaiho johonki kehon ja mielen sopukoihin, että toinen talvi pohjoisessa ei ole hullumpi vaihtoehto. Ja muutenki oon kyllä tajunnu sen, että tämä Kaukainen, Kylmä ja Pohjoinen Maa on minun koti.

Se on ihanaa ja repivää ku koti on kaikkialla. Mulla on vaikea hyväksyä sitä, että All I need is to Stop. En helvetti. Oikeasti ku ihania ihmisiä on JOKA HELVETIN kolkassa. Ja hyviä asioita vain löytyy joka puolelta.

Niin tavallaan haluaa kokea kaikkea uutta lisää.

MUTTA.

Nyt on aika sitoutua. Sitä oon saakeli välttäny ku ruttoa. Pelkäny. Lie ainoa asia mitä pelkään on se, että menetän vapauteni.

Kaksi asiaa, mitä täällä on ikävä on

Nia.

Ja toimiva parisuhde.

Ei olis pöllömpää opiskellakaan. Toimintaterapiaa ja tanssinopettajaksi haen yhteishaussa. Seku vain.

Radiossa kysyttiin tässä joku päivä, jos maailma loppuu hetken päästä, mitä vielä tekisit?

Mie oon aina unelmoinu semmosesta maalaisidylli elämästä. Pottujen nostoa ja peltojen tallausta. Ja lavatansseihin menemistä pyörän tarakalla. Rakastelua heinäladossa. Se tunnelma mikä mummolassa oli ku rieska oli leivottu, ja sit illalla laitettiin nukkuun siskonpetiin kaappikellon tikittäessä ja lyödessä puolen tunnin välein. Lattiat narisi, vintillä oli pikkukomeroita ja kellarissa porkkanat mullassa.

Se on semmosta juurevaa meininkiä.

Ja semmosen elämän valitten. After all.

Punanen tönö, muutama elukka ja yrttitarha.