Eilinen ei todellakaan mennyt putkeen eikä tähän asti mennyt tämäkään päivä. Sain juuri kirjoitettua blogitekstin ja julkaistua sen, kun Kilroyblogs ilmoitti virheestä ja koko teksti on kirjoitettava uudestaan... Eilen lähdin anomaan uutta viisumia Leshaniin, joka sijaitsee pari tunti Chengdusta kaakkoon. Mukana ei ollut karttaa, joten bussiasemalle päästyäni mulla ei ollut mitään hajua minne suunata. Taskusta löytyi vain PSB:n (Public Security Bureau) kortti, johon oli kirjoitettu osoite ja toimiston nimi kiinaksi. Parin turhan kadulla kyselyn jälkeen menin pankkiin kysymään neuvoa. Ainoksi ohjeeksi sain ottaa bussin numero 10. Mihin suuntaan, kuinka pitkällle? En tiedä, sillä elekielestä sain poimittua vain bussin ja sormista päätellen numero oli kymmenen. Näytin bussikuskille korttia ja hän nyökytteli lupailevasti. Oletin hänen tietävän minne mennään mutta ei suinkaan.. Jonkun aikaa ajaltuamme päätin nousta bussista pois kyselemään taas kerran ohjeita. Yksi kadulla vastaantulleista antoi ohjeeksi mennä vasemmalle, hotellin ohje oli mennä oikealla ja lopuksi päätin kysyä vastaantulleelta poliisilta neuvoa. Hän sanoi, että jatka suoraan. Öö okei. Tässä vaiheessa ajattelin, että helpointa on ottaa taksi. Niinhän sitä voisi kuvitella. Annoin kortin taksikuskille ja hetken epäröityään hän alkoi ajaa. Jonkun ajan päästä saavuttiin "määränpäähän" ja luulen hänen sanoneen, että tämä on sama katu, etsi itse rakennus. Vertasin katuviittaa ja korttia, ja ainakin osa kiinalaisista merkeistä oli samoja keskenään, joten ajattelin, että ehkä ollaan perillä. Ei sentään. Puolisen tuntia käveltyäni näin pari hotellia, jotka mahdollisesti voisivat auttaa. Toisen respan nainen vihdoin ymmärsi asiani ja hän auttoi saamaan taksin kertoen kuskille minne pitää mennä. VIHDOIN pääsin toimistolle. Jos alunperin olisin ottanut taksin ja kuski olisi tiennyt minne mennä, veikkaisin että matka-aika olisi ollut enintään 20 minuuttia. Itsellä tähän matkaan meni lähemmäs kaksi tuntia. Ei kai tarina tähän lopu. Annoin täytetyn viisumihakemuksen virkailijalle ja hän totetaa, etteivät he voi käsitellä Chengdussa majoittuvia henkilöitä. Chengdussa viisumin saaminen kestää 5pv, Leshanissa alle 2pv ja siksi päätin mennä Leshaniin. Ei auttanut muuta kuin lähteä etsimään halpaa hotellia, ja onneksi virkailija osasi suositella erästä paikkaa. No, hotelli olikin lähempänä kuin ajattelin ja 3 minuutin kävelymatkan sijaan vietin lähemmäs puoli tuntia hotellia etsien.. Nopea sisäänkirjautuminen hotelliin ja takaisin viisumitoimistoon. "Emme voi myöntää anomaasi viisumia." MITÄ?! Et sitten voinut kertoa sitä, kun kävin täällä hetki sitten... Kuulemma toimisto myöntää vain viisuminpidennyksiä, mutta ei uutta maahantulokertaa, jonka olisin tarvinnut kun saavun Pohjois-Koreasta takaisin Kiinaan. Tosi kiva. Takaisin hotellille hyvitystä hakemaan, sillä en todellekaan halunnut viettää yötä Leshanissa. Ja takasin Chengduhun. Sellainen päivä.

Olen majoittunut pari yötä kaverin kaverin luona. Kaveriini tutustuin Lijiangissa ja hän lupasi soitella kavereilleen, jos joku voisi majoittaa mut. Ensimmäisen yön vietin hostellissa, mutta kahdeksi seuraavaksi yöksi sain majapaikan Allenin luota. Eilen käytiin syömässä Allenin kavereiden kanssa Chengdun tunnettua hotpottia, joka on käytännössä ottaen jättimäinen kulho keskellä pöytää, jossa on tulista, kiehuvaa öljyä johon dipataan mitä ikinä halutaan syödä. Mitä dippailtiin? Muun muassa ankan verta, lehmän mahaa (taisi olla kahta eri mahaa) ja lampaan suolia. Nam. Tottakai meillä oli myös "normaalia" ruokaa eli vihanneksia, kalaa ja nautaa. Ainiin ja jälkkäriksi tilattiin sian aivot. Pari päivää sitten tein päiväretken pandoja katsomaan. Söpöjä otuksia! Näin jätti- ja punapandoja ja muutaman vauvapandan myös bambumetsien keskellä. Puoli päivää kestävä reissu ei ollut pahan hintainen; noin 13 euroa kuljetuksineen. Tosin "vapaaehtoistyöstä" pandojen kanssa olisi saanut maksaa 80 euroa päivältä ja hinta sille, että sai pidellä pandaa olisi ollut 120 euroa. Juu ei tällä budjetilla! Chengdussa sijaitsee ns. People's Park, jota suositellaan nähtäväksi jos täällä käy. Jos haluaa naurut moneksi päiväksi niin ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka! Puistoalueelta löytyy muun muassa "teetaloja," joihin ihmiset kokoontuvat viettämään päivää teetä nautiskellen. Kai puisto on kuitenkin tunnetumpi siitä, että tavalliset ihmiset pääsevät ilmaisemaan itseään muun muassa laulun ja tanssin merkeissä. Esiintymisiä oli laidasta laitaan: osa harjoitutti taizia, osa lauloi karaokea ja toiset tanssivat. Jotkut tanssivat valssin tahtiin, toisen breakkasivat ja muutaman kansantanssikin näin. Suuri "villitys" oli tanssi, johon suurin osa ihmisistä osallistui. Taustalla soi musiikki ja ihmiset steppasivat silloin tällöin sivulle ja toisinaan eteen ja taakse. Tanssi vaikutti melko simppeliltä, mutta en mennyt kuitenkaan itse mukaan. Ehkä kuitenkin huvittavin näky oli keskelle puistoa levitetty punainen matto, joka kuvasi lavaa, jota pitkin malli kävelevät esitellen uutta muotia. Matolla ei kuitenkaan kävellyt "malleja" vaan kuusikymppisiä kiinalaisnaisia, jotka esittelivät itseään. Aina vuorotellen joukosta nousi joku matolle kävelemään mallin tavoin. Niiiin toivon, että mukana olisi ollut toimiva kännykkä, jolla olisi voinut ottaa videomateriaalia. Nauran edelleen itsekseni kun muistelen puistoa ja siellä näkemiäni asioita. Chengdu on valtava mutta avaran oloinen yliopistokaupunki, josta pidän ehdottomasti eniten tähän mennessä vierailemistani isoista paikoista.

Viisumia en siis saanut. Ehkä anon sen Pohjois-Koreassa ja toivon, että saan sen siellä. Muuten voi olla että reissu vähän pitenee jäätyäni loukkuun Pohjois-Korean ja Kiinan välille... Tänään matka jatkuu yöjunalla Xianiin pariksi päiväksi ja sieltä Shanghaihin. Enpä ottanut opiksi viime kerrasta vaan päätin ottaa istuimen makuupaikan sijaan - jäykkä niska ja puutunut takapuoli tulevat kiittämään.