Nihao! Kohta junamatkaa takana 25 tuntia ja vielä pitäisi pari tuntia jaksaa. Hyvää aikaa kirjoitella jotain tänne! Ylitin Kiinan rajan noin viikko sitten ja saman tien oli havaittavissa eroja vietnamilaisten ja kiinalaisten välillä. Yllätys yllätys. Hetken Hekoussa pällisteltyäni lähdin etsimään bussiasemaa. No, kukaan kadulla vastaan tulleista ei puhunut englantia joten päätin yrittää onneani kolmesta eri hotellista; olihan hotellien nimet sentään käännetty englanniksi. Eipä auttanut kun kukaan vastaanotoissakaan ei puhunut englantia. Kolmannessa paikassa yritin piirtämistä, jotta oltaisi saatu ymmärrystä asiaan ja toinen osapuoli pyysi kirjoittamaan kännykkäänsä sanoja, jotka hän olisi kääntänyt mutta ei siitäkään tullut mitään. Tunnin verran käveltyäni suuntaan X, viereeni pysähtyi moottoripyörä, ja englantia puhuva 30-vuotias mies kyseli minne olen menossa ja mitä teen Kiinassa. Hetken aikaa juteltuamme Thomakseksi esittäytynyt prätkäkuski tarjosi kyytiä bussiasemalle. Hetken aikaa epäröin, mutta siinä vaiheessa ei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa, sillä olin lukenut, että viimeinen bussi Hekousta Kunmingiin lähtee 19.30. Asiaa ei auttanut, että lähdin Vietnamista "tunnin myöhässä," sillä en ajatellut aikaeroa Kiinan ja Vietnamin välillä. Bussiasemalle päästiin turvallisesti ja Thomas jopa tuli auttamaan lipun ostossa ja varmisti, että pääsin laiturialueelle. Lopuksi hän antoi vielä numeronsa, johon voin soittaa mihin aikaan päivästä vaan jos tarvitsen apua. Todella ystävällistä!

Kunmingin kaupunkiin saavuin varhain seuraavana aamuna ja käytännössä mulla ei ollut mitään tietoa missä ollaan, sillä Lonely Planetin Kiinan kartat ovat erittäin rajattuja ja tähän mennessä niiden kanssa on pärjännyt tosi huonosti. En muutenkaan suosittele Lonely Planetin ostoa vaan jonkun muun oppaan. Minkä? En tiedä vielä, pitää testata muita :) Bussiasemalta keskustaan otin periaatteitani vastaan taksin, sillä kello oli 5.30 ja lähibussit eivät kulkeneet. Luonnollisesti tulin vähän huijatuksi taksan kanssa, kun kukaan kuskeista ei halunnut käyttää mittaria. Kunming itsessään on aika "pieni" miljoonan asukkaan kaupunki, jossa ei kovin kummoisesti ole nähtävää. Kaupungin erikoisruoka on "Across the bridge" nuudelit, joihin liittyy tarina naisesta, joka teki päivittäin riisinuudeleita ja kuljetti ne sillan yli miehelleen. Jotenkin näin se meni. Toisena päivänä yritin etsiä ravintolaa, josta kyseistä ruokaa voisi saada. Olin lukemassa yhden ravintolan ruokalistaa, kun omistaja tuli kysymään puoliksi englanniksi ja puoliksi kiinaksi mitä haluaisin syödä. Kyseisiä nuudeleita heiltä ei löytynyt, mutta hän sanoi, että jos mulla on aikaa odotella, hän käy hakemassa tarvittavat tarvikkeet ja valmistaa ruoan. Ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä! Ylipäätänsäkin olen huomannut, että ihmiset ovat olleet tähän asti ihan mielettömän vieraanvaraisia, jos vaan yhteinen kieli löytyy. Samoin kävi teekaupassa, jossa vierailin. Sen sijaan, että ostin teet ja lähdin niin päädyin juttelemaan myyjän kanssa pari tuntia. Pääsin maistelemaan eri teelajeja ja vaihdoimme tietoja Suomesta ja Kiinasta.

Kunmingista matkustin yöjunalla Lijiangin kaupunkiin, joka sijaitsee samassa Yunnan provinssissa. Matkalla juna-asemalta vanhaan kaupunkiin eksyin. Kiitos taas matkaoppaan karttojen juna-asemaa ei ole merkattu niihin, eikä ole kaikkia vanhan kaupungin katujakaan. Turha toivo kysyä hotellista neuvoa: kahdessa paikassa ehdin käymään enkä apua saanut. Ei kai pieni aamulenkki rinkan kanssa paha tehnyt. Ensimmäinen päivä tuli kierrettyä kaupungissa. Miten mahtava fiilis voikaan olla, kun missään ei tartuta hihasta kiinni ja yritetä myydä kaikennäköistä rojua! Länsimaalainen turisti on kiinalaisille väärä kohde, sillä kaikki paikat vilisevät kiinalaisia turisteja, joille on helpompi myydä rihkamaa. Seuraavana aamuna matka jatkui kahden päivän vaelluksen merkeissä Tiger Leaping Gorgelle. Heti alkuun tapasin kaverin Teksasista ja pariskunnan, joista toinen puolisko oli britti ja toinen kotoisin Espanjasta. Päätimme lähteä vaeltamaan porukassa, mikä oli ihan hyvä ratkaisu, sillä muuten reissusta olisi voinut tulla hieman tylsähkö. Mahtavien maisemien, rankan nousun ja muutaman tunnin vaelluksen jälkeen päädyimme paikkaan nimeltä Halfway Guesthouse, jossa päätimme viettää yön. Myöhemmin samaan majataloon minibusseineen saapui myös 15 hengen venäläisporukka, joka oli parin viikon mittaisella all inclusive-matkalla Kiinassa. Heillä oli muun muassa mukanaan oma venäläinen kokki sekä laukunkantajat (kiinalaisia tietty.) Arvatenkin mukana oli myös vodkaa sekä viskiä, ja meidän reppureissaajien pöytä sai oman vodkapullon aperitiiviksi. Lisäksi saimme pullon kiinalaista viinaa. Näiden kanssa ilta kuluikin rattoisasti… Seuraavana aamuna vaihdoin vaellusporukkaa, sillä muut päättivät jäädä vielä nukkumaan. Vaellus jatkui kahden ranskalaismiehen sekä kanadalaisen naisen kanssa. Päivän aikana päädyimme solan pohjalle, jossa virtasi Jinsha-joki. Joen keskellä oli itse Tiger Leeping Gorge, jolla tarinan mukaan makoili aikoinaan tiikeri. Tästä paikka on saanut nimensä. Kilometrejä vaelluksella kertyi varmaan reilut parisenkymmentä.

Olin päättänyt lähteä seuraavana aamuna Dalin kaupunkiin, mutta vuoristojuhlat painoivat sen verran, etten jaksanut herätä aikaisin junaa varten. Toinen päivä Lijiangissa menikin mukavasti pyöräillessä Bashan ja Shuhen pikkukyliin kiinalaisen Candyn, israelilaisen Annan ja ranskalaisen Pierren kanssa. Eilen oli pakko herätä ja ottaa aamujuna takaisin Kunmingiin, jättäen aikataulun vuoksi Dali välistä. Junalipun ostin vasta asemalta ja sainkin seisomapaikan. 7,5 tunnin junamatka seisten?? Onneksi juna tyhjeni vajaan kahden tunnin päästä Daliin ja sain istumapaikan. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen multa kysyttiin saako ottaa valokuvia, ja seuraavaksi poseerasinkin kiinalaisten kanssa muutamassa kuvassa. "Opin" myös kiinalaisen korttipelin. Tiedän mitä pitää tehdä, mutta en tosissaan tiedä miksi, ja sääntöjä ei kukaan kielimuurin vuoksi osannut kertoa. Sama porukka tarjosi myös ruokaa: niitä herkullisia kanankoipia, joita olin saanut jo Vietnamissa. Älytöntä miten valkoinen ihminen voi olla nähtävyys täällä! Muutaman kerran viereeni istui tuntematon henkilö, joka ei sanonut sanaakaan. Istui vaan vieressä ja tuijotti. Yksi vanhempi mies totesi hymyillen "How do you do" ja jatkoi matkaa. Hän palasi takaisin myöhemmin ja sanoi uudestaan "How do you do" vielä leveämpi virne naamallaan kuin edellisellä kerralla. Kunmingiin päästyäni ostin uuden lipun Chengdun kaupunkiin. Nukkumapaikat olivat loppuneet, joten jouduin tyytymään istumapaikkaan 19 tunnin junamatkalle. Toisaalta ihan hyvä, sillä rahaa säästyi 100 yuania eli melkein päiväbudjetin verran! Toisaalta seuraavan junamatkan varaan hyvissä ajoin, koska istumapaikka tällaisella junamatkalla on järkyttävä. En suosittele! (eikä suosittele puutunut takamuskaan.) Taas kerran junamatkalla olen ollut valokuvamalli sekä jokaisen ohi kävelleen henkilön tuijotuksen kohde. Kaikkea mitä teen "vahditaan," oli se sitten lentotyynyn puhaltaminen, muistiinpanojen kirjoittaminen tai syöminen. Toisaalta ärsyttävää, mutta toisaalta on hauska luoda vaihtelua paikallisten elämään tekemällä näinkin normaaleja asioita.

Muuta kiinasta. Supermarketteja joka puolella eli täällä ei tarvitse syödä joka ateriaa ravintolassa tai kadulla. Teen juominen iso juttu ja lähes jokaiselta löytyy minitermari täynnä teetä. Maassa maan tavalla eli pitihän se itsekin hommata sellainen. Tähän mennessä kaikki hostellit sekä bussi- ja juna-asemat ovat tarjonneet kiehuvaa vettä ilmaiseksi eli teen tai nuudelien keittäminen on helppoa. Jopa jokaisesta junan vaunusta löytyy piste kiehuvalle vedelle. Kuten aikaisemmin sanoin, niin länsimaalaisen turistiin törmääminen on harvinaista. Useimmiten turistit ovat kiinalaisia valmismatkoilla. En tajunnutkaan että Kiina on näin VALTAVA, ja jo nyt olen jo vähän muuttanut alkuperäisiä suunnitelmia perumalla lennon Etelä-Koreasta Japaniin. Sen sijaan vietän viikon pidempään täällä ja lennän Tokioon Hong Kongista. Mistä johtuu, että lähes kaikki kiinalaiset mässyttävät syödessään?

P.S. Tällä kertaa kuvat löytyvät täältä blogisivuilta osiosta "PHOTOS." Kiinassa kun ei ole laillista yhteyttä Facebookiin ja en jaksa etsiä kiertotietä sinne...