4.12.2010 Noniiiiiin! Taas viikko vierähtänyt ja vihdoin viimein saimme SACYF projektimme eteen tehtyä kaiken sen mitä oli tarkoituskin tehdä. Työharjoitteluni Ghanassa on siis päättynyt. Tosin luultavasti projektin eteen tulee myös kotimaassa tehtyä hyväntekeväisyystyötä. Aion myös aloittaa sponsoroimaan yhden lapsen koulunkäyntiä. Hirmuinen kiire on ollut, hikisiä toimistotyöpäiviä sekä kenttätyötä on tehty niska limassa. Mutta onneksi kova työ palkitaan. Kenttätyössä saimme kerättyä yli 300 lapsen tiedot tietokantaan ja kirjoitimme raportin, johon laskimme tulot ja menot, kerroimme mitä kaikkea olemme tehneet ja mitä toivomme projektiltamme tulevaisuudessa. Päätavoitteenahan on että saisimme taattua jatkuvuuden, jotta seuraavat Metropolian opiskelijat saisivat jatkaa työtämme, joka on tärkeää sosiaalityötä. SACYFillä on myös oma toimisto James Townissa.Projektin avulla nuo melkein neljäsataa lasta saavat mahdollisuuden koulunkäyntiin. Olemme ehkä saamassa isomman rahoittajan projektillemme. Huippua! Saimme myös annettua apua lapsille ja nuorille jotka sitä eniten tarvitsevat.

Perjantaina oli huikeat bileet Osussa päin. Oli nimittäin farmer's day ja paikallisilla vapaapäivä. Kaikki olivat juhlatunnelmissa. Ihmiset tanssivat ja juhlivat, koko Osun alue oli ihan sekaisin! Näillä ihmisillä on rytmi veressä! Tie oli tukittu, koska sinne oli laitettu iso lava jossa oli musiikkiesityksiä. Tosin ilta ei päättynyt niin mukavasti, meidät nimittäin yritettiin ryöstää.. Onneksi meitä oli neljä ja onneksi siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Osussa on myöhään yöllä paljon prostituutiota ja rikollisuutta, jotka hyvin monesti kulkevat käsi kädessä. Emme edes muistaneet että siellä on vaarallista siihen aikaan, olisi tietysti kannattanut liikkua paikallisen kanssa, ihan vain muillekin vinkiksi.

Viikonloppuna olikin hyvä fiilis lähteä rentoutumaan Kokrobiten rannalle. Lähdimme sinne lauantaina ja tulimme sunnuntaina takaisin Accraan.Maisemat olivat upeat! Uin ensimmäistä kertaa meressä, oltiin myös reggaeta fiilistelemässä. Kun saavuimme, ei halpoja huoneita ollut enää vapaana, joten vuokrasimme sadalla cedillä kaksi kerroksisen talon itsellemme! Onneksi työkaverimme Paulkin saapui taloon, sillä nukkumapaikkojahan tuo talo sisälsi kymmenen kappaletta. Taloon kuului myös hieno iso parveke ja kaunis näköala, eikä rannalle ollut pitkä matka. Nice!

Nyt on siis tiistai 7.12. Huomenna olisi tarkoitus lähteä reissailemaan pohjois-Ghanaan pariksi viikoksi. Luultavasti en tuona aikana blogia kerkeä kirjoittelemaan, mutta kun palaan, kirjoitan yhteenvedon fiiliksistä ja maisemista.

Hyvästit hikiselle Accralle! Sitä onkin jo saanut katsella ihan tarpeeksi. :)

8.12-19.12.2010 Meitä on siis reissuun lähdössä nyt yhteensä kuusi suomalaista ja yksi paikallinen. Melkoisen iso reissuporukka. Lähdettiin matkaan siis keskiviikkona 8.12. Ensin suunnattiin Cape Coastille ja oltiin siinä yksi yö. Mentiin katsomaan Elmina Castle ja käveltiin rannalla.Cape Coastilla. Elmina Castle on toinen orjalinnoitus Cape Coastilla. Siellä on kyllä upeat maisemat! Siitä lähdettiin sitten Takoradiin päin. Takoradista saatiin vielä sumplittua itsellemme kyyti lähelle Nzulezon kelluvaa kylää. Oli jo keskiyö kun saavuttiin sinne, eikä monikaan guest house ollut auki. Jouduttiin siis tyytymään juuri avattuun, luultavasti hääpareille tarkoitettuun kauniiseen rantahotelliin, jossa oli erilliset asunnot ja isot, siistit huoneet. Rannallakaan ei ollut ketään muita kuin me, eikä varmaan kovinkaan moni ollut yöpynyt ennen meitä kyseisessä paikassa. No, onneksi siellä ei tarvinnut olla kuin yksi yö. Vähän liian kallista opiskelijalle... Illan kruunasi vielä se, että auto joka oltiin koko porukalle vuokrattu, juuttui mutaan. Sitä sitten irrotettiin parin paikallisen avustamana. No, loppu hyvin kaikki hyvin.

Sieltä sitten lähdettiin seuraavana aamuna Nzulezoon, kelluvaan kylään, joka on rakennettu veden päälle. Kylässä asuu noin 400 asukasta. Kaikista hienointa oli matkustaa kylään kanootilla, viidakon keskellä. Suosittelen tätä kaikille Ghanaan matkustaville, hieno kokemus.

Nzulezosta matka jatkuikin takaisin Takoradiin, jossa sitten oltiin yksi yö. Matka taittui mukavasti tro-trolla.Suunnitelmissa oli lähteä seuraavana päivänä Kumasin kautta Moleen, mutta jouduimme yöpymään Kumasissa yhden yön, koska Moleen ei enää samana päivän kerennyt. Matkalla kumasiin huomasin maisemien muuttuvan enemmän. Savimajoja, pieniä kyliä ja metsää, sekä huivipäisiä naisia näkyy enemmän pohjoisessa. Olen aina halunnut nähdä afrikkalaisia, punasavisia ja olkikattoisia savimajoja! Ne ovat todella kauniita rakennuksia, sekä hyviä tähän ilmastoon, sillä sisällä rakennuksessa on melko viileää. Kumasiin menevä bussi hajosi kesken matkan, joten loppumatka taittui tro-trolla. Ikinä täällä ei mikän mene suunnitelmien mukaisesti, siihen kannattaa varautua.

Kumasista matka jatkui seuraavana päivänä Tamaleen, joka sijaitsee vielä lähempänä Molea. Odottelimme bussin lähtöä asemalla varmaan kaksi tuntia. Tamalessa saimme paikallisen ystävämme kanssa sovittua taas melko hyvän summan, kun vuokrasimme tro-tron jolla pääsimme Moleen. Auto, sekä pölyinen tie oli huonossa kunnossa, ja jouduimme pitämään huivia kasvojen edessä. En ole ikinä nähnyt noin huonokuntoisia teitä! Autosta kaiken lisäksi hajosi ajovalot kesken kaiken, kuski korjasi valoja hetken aikaa, autokin alkoi vähän siinä savuttamaan.. Auton ovikin piti korjata kesken matkan jollain ihme naruviritelmällä! Nämä autot ei varmaan menisi Suomessa katsastuksesta läpi.. :D Mutta onneksi pääsimme perille Moleen parin pysähdyksen jälkeen.

Vihdoinkin siis saavuimme Molen kansallispuistoon. Kaikki oli punaisen pölyn peitossa. Hiukset, iho, vaatteet, reput, laukut! Olipahan kyyti! Koko pohjoisen reissun pääkohteeksi suunnittelimme tämän, joten siksi kiiruhdimme nopeasti etelästä pohjoiseen päin.

Molessa kävimme safariajelulla jeepillä. Oli mukava katsella savannia ja viidakkoa auton katolla istuskellen. Näin antilooppeja, peuroja, villisikoja, paviaaneja ja erilaisia lintuja, mm. sinisiä papukaijoja. Eniten harmittaa etten nähnyt norsuja. Norsut oliva liikkuneet enemmän pohjoiseenpäin, ainoat havainnot koko reissulla oli kuivuneet jalanjäljet ja opas sanoi että ne olivat pari kuukautta vanhoja jälkiä.. Harmittaa, sillä en ole koskaan nähnyt elävää norsua! No, ehkä sitten ensi kerralla kun tulen Afrikassa käymään.. Myös krokotiileja olisi ollut kiva nähdä. Toisaalta, meille jäi kaksi viikkoa aikaa reissailuun työharjoittelun lisäksi, joten ei siinä paljon kerkeä tekemään. Kävimme samalla vierailulla lähellä Molea sijaitsevassa Larabangan kylässä. Siellä on maailmanperintökohteeksikin valittu vanha tikkumoskeija. Pohjois-Ghanassa on islaminuskoisia alueita enemmän kuin etelässä, joten moskeijoita ja naisten värikkäitä huiveja näkee usein. Kylä oli idyllinen, savimajoista rakennettu yhteisö. Ostin eräältä paikalliselta naiselta sheavoita, kun vierailimme hänen savimajassaan. Sheavoita valmistetaan murskaamalla pähkinöitä. Se on terveellinen luonnontuote, jota voi käyttää melkein mihin vaan. Söimme päivällisen kylässä. Istuimme puupenkille ja meille tarjoiltiin bankua ja riisiä.

Molesta matka sitten jatkuikin parin yön jälkeen takaisin etelään, Accraan. Matkustimme koko päivän. Lähdimme aamulla neljän aikaan bussilla Tamaleen. Sieltä saimme taas sovittua itsellemme ilmastoidun minibussin melko hyvään hintaan. Myös pari saksalaista matkailijaa liittyi seuraamme. Matkaan meni yhteensä 12 tuntia! No, onneksi auto oli ilmastoitu. :D Ainoa ärsyttävä asia oli että kuski soitti koko matkan ajan samoja kappaleita. Mm. Celine Dionia ja Elton Johnia.. Täällä kyseiset artistit ovat paikallisen reggaen lisäksi melko suosittuja. En kyllä tiedä miksi..

Olimme sitten yhden yön Accrassa ja lähdimme vielä viimeiseksi viikonlopuksi Kokrobitelle. Ihastuimme niin paljon siihen viime kerralla, että halusimme viettää viimeiset päivät rannalla ja meressä, ennen paluuta kylmään talvisuomeen. Paluulento Suomeen on 22.12 keskiyöllä.

Suosittelen varaamaan ainakin yhden kuukauden aikaa Ghanassa reissailuun. Voltajärven alue on sellainen, minkä vuoksi aijon joskus tulla uudestaan Ghanaan. Sitä on moni kehunut kauniiksi paikaksi. Ghanassa on monia kauniita alueita hektisten suurkaupunkien rinnalla, joten hiljaisuudessa viihtyvä matkailijakin löytää täältä varmasti jotakin itselleen. Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus, sekä yleinen kiireettömyys on sellaista minkä takia tänne ainakin kannattaa tulla. Ghana on mielestäni hyvä alku Afrikassa matkailulle.