18.10 Tänään piti viedä viisumi uusittavaksi. On kyllä vähän ärsyttävää, että vaikka on jo maksanut viisumimaksun kolmelle kuukaudelle, silti piti maksaa vielä yksi kuukausi. Kahdeksankymmentä cediä! Maahan saavuttaessa passiin nimittäin laitettiin vain kahden kuukauden leima. No, jokaisessa maassa on omat käytäntönsä..

Veimme tänään myös ostamamme kankaat ompelimoon. Mekkojen teettäminen on halpaa, viisitoista cediä per. mekko! Luulin että se tulisi paljon kalliimmaksi.

25.10 Viikonloppu meni nopeasti, niinkuin kaikki muutkin viikonloput täällä. Lauantaina kävimme helmifestareilla, toisessa kaupungissa jonka nimeä en nyt muista. Bussilla sinne menee Accrasta noin kaksi tuntia. Saimme tutustua helmikoruihin ja eri tekniikoihin joilla niitä valmistetaan. Korujen väreillä on omat merkityksensä ja niitä käytetään eri elämänvaiheissa.

Kun tulimme takaisin bussilla, jouduimme ruuhkaan. Ja nyt ei ole kysymys ihan tavallisesta ruuhkasta. Bussi seisoi paikoillaan ainakin 45 minuuttia! Kaiken lisäksi oli kuuma, eikä vesimyyjiä näkynyt missään. Joka suunnasta yritti lähteä joku auto liikkeelle.Epäilen, että syy ruuhkaan oli joku varapresidentti, tai valtion virkamiehet, sillä viereiseltä kaistalta meni poliisisaattue ja autoja, jotka pääsivät ruuhkasta läpi. En kyllä ymmärrä miten se on mahdollista.. Onneksi poliisit saapuivat ja saivat lopulta liikenteen taas järjestykseen.

Sunnuntai oli myös melko mielenkiintoinen päivä. Olemme matkan alusta lähtien halunneet mennä uimaan jonnekin. Rannoilla on likaista ja roskaista, joten siellä ei ole oikein pystynyt uimaan. Halusimme löytää jonkin altaan, suhteellisen halvan jotta pääsisi virkistäytymään. No, erässä hotellissa poolilla makoilusta olisi saanut pulittaa 20 cediä, eli kymmenen euroa! Ei kovin opiskelijaystävällistä.. Lähellä ei ollut enää mitään vaihoehtoja, eikä aikaa ollut lähteä kauemmaksi. No, päädyimmekin sitten roskaiselle rannalle istuskelemaan tunniksi. Siellä oli pelkkiä paikallisia, joten tunnetusti herätimme hieman mielenkiintoa ja hämmennystä ympärillämme.

Eilen illalla opettajamme saapui ammattikorkeakoulusta tänne Accraan ja lähtee torstaina takaisin Suomeen. Hän on aikaisemmin ollut Keniassa, Nairobissa ja kertoi kuinka hyvin asiat täällä kuitenkin on verrattuna moniin muihin paikkoihin Afrikassa. Täällä ei ole niin vaarallista ja ainakin jonkinlainen viemäriverkosto on saatu asennettua. Tietysti epäkohtia löytyy, mutta niitä on täällä vähemmän.

30.10 Tänään oli tarkoitus lähteä katsomaan vesiputouksia Koforiduaan päin. Menimme seisoskelemaan aamu yhdentoista jälkeen tro- tro asemalle, odotimme autoa puolisen tuntia ja päätimme luovuttaa. Yhtäkään tro-trota ei näkynyt mailla halmeilla ja eräs paikallinenkin oli odottanut asemalla yli kaksi tuntia! Olimme liian myöhään liikkeellä, joten huomenna täytyy yrittää nousta aikaisin ylös ja lähteä asemalle.

Onneksi koko vapaapäivä ei mennyt hukkaan sillä pääsin vihdoin ja viimein uimaan! Sitä onkin jo odotettu! Löysimme hotellin, jonka altaalla makoilu maksaa vain seitsemän cediä. Oli todella virkistävää päästä uimaan. Lisäksi menimme Osuun syömän pizzaa, viikonlopun kunniaksi. :)

Projektimme Street Academylla on mennyt huomattavasti eteenpäin. Olemme tehneet paljon kenttätöitä, olleet kokouksissa ja päivittäneet tietokantaa. Viikolla riittää aina niin paljon tekemistä, ettei paljon blogia kerkeä kirjoittamaan! Saimme torstaina lahjoitettua Street Academyn entisille oppilaille vihkoja. 1027 notebooks, 103 oppilaalle! Kiitos kuuluu kaikille varainkeruuseen osallistujille, ystäville sekä sukulaisille. Pyrimme saamaan isomman rahoittajan projektillemme, sekä aloittamaan työt toimistossa, jonka olemme nyt myös saaneet James Towniin. Jatkuvuus olisi tärkeintä projektissamme, jotta pystyisimme myös tulevaisuudessa takaamaan Street Academyn entisille oppilaille opintojen parissa pysymisen. Myös tanne tulevat ammattikorkeakoulun opiskelijat pystyvät jatkamaan jo aloittamaamme työtä. Tällä hetkellä tietokannassamme on yli 200 lasta, viisi viikkoa aikaa kerätä loputkin informaatiot. Mutta kuten työkaverimme aina sanoo: yes we can! Lisää tietoa projektistamme löytyy facebookista. SA- CYF, street academy children and youth foundation.

31.10 Reissupäivä vesiputouksille. Aamulla herättiin aikaisin ja talsittiin tro-tro asemalle. Odotimme Koforiduaan lähtevää autoa, ainakin kaksi tuntia, eikä autoa näkynyt missään. Päätimme vaihtaa asemaa, menimme Tema stationille. Onneksi sieltä lähti juuri sopivasti tro-tro ja pääsimme matkaan. Matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia.

Kun saavuimme Boti Fallseille, lähdimme kipuamaan kivistä rinnettä ylöspäinoppaan kera korkealle vuorenrinteille. Siellä oli upeat maisemat ja kaunis luonto. Vesiputoukset olivat noin 30 metriä korkeat.

Paluumatka olikin mielenkiintoinen. Ensinnäkin Koforiduan asemalla oli hirveät jonot. Tro-trot täyttyivät onneksi melko nopeasti. Olimme ostanut siis lipun Accraan. Noin 15 kilometriä ennen Madinan kaupunginosaa sanottiin että last stop. Luulimme siis ostaneemme lipun Accran keskustaan! Oli jo pimeä, hirveät ruuhkat ja ihmisiä joka puolella. Kaikki yrittivät saada taksia tai tro-trota. Onneksi eräs mukava paikallinen auttoi meitä saamaan taksin ja viela ilman obruni hintoja! Meiltähän olisi oikeasti veloitettu kaksinkertainen hinta... No, loppu hyvin kaikki hyvin. Näimme putoukset ja pääsimme turvallisesti kotiin. :)

1.11.10 Accra immigration authorities day. Joo, tänaän sitten tapeltiin viisumin kanssa.. Menimme siis hakemaan passimme jonka jätimme viranomaisille kaksi viikkoa sitten. Meille sanottiin etta tänään täytyy hakea viisumit. No, meidät obruni opiskelijat sitten päätettiin ottaa silmätikuiksi. Istuimme melkein neljä tuntia ja odotimme passeja! Ensin annoimme kuitin virkailijalle, jonka jälkeen hän antoi sen toiselle virkailijalle. Meitä pyydettiin istumaan. Oli kulunut kaksi tuntia kun menimme kysymään että mikä on tilanne. Kukaan ei osannut sanoa mitään. Kaikkia muita oltiin palveltu meitä ennen, moni oli jo saanut passinsa. Koko ajan meitä pyydettiin odottamaan ja istumaan. Päätimme korottaa ääntämme ja vaadimme passia, sillä se on ollut kaksi viikkoa jo heillä. No, vihdoinkin saimme ne takaisin eikä kukaan osannut sanoa mikä siinä kesti! Korruptio ja byrokratian rattaat jylläävät täälläkin...