11.9 Täällä sitä ollaan. Jotenkin epätodellinen olo. Saavuttiin eilen illalla myöhään, joten hieman vielä väsyttää pitkän lennon jäljiltä. Kotitalomme on mukava, vettäkin tulee suihkusta, tosin kylmää, mutta eipä se paljon tässä trooppisessa ilmastossa haittaa. Olen nähnyt tänään niin paljon kaikkea uutta, etten tiedä oikein mitä pitäisi sanoa. Olen vain niin onnellinen ja hämmentynyt. Kävimme tänään Jamestownin slummialueella pyörimässä. Punainen hiekka pöllyää, taksit tööttäävät, naiset kantavat todella isoja lasteja tavaraa päänsä päällä, kankaat ja mekot ovat ihania. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia, köyhyydestä huolimatta. Ihanaa pyyteetöntä ystävällisyyttä. Lapset haluavat tulla koskettamaan vaaleita ihojamme ja jokapuolelta kuuluu "how are you, how are you?"Maistoimme tänään paikallista ruokaa. Kokoonnuimme pöydän ympärille ja söimme kenkeypalloja, tulista kastiketta, sipulia ja kalaa. Ja tietysti käsin! Juuri sellainen kokemus mitä mielellään muistelee sitten keskitalvella kylmässä pakkassuomessa. Aikakäsitys on täällä erilainen verrattuna Suomeen. Kukaan ei kiirehdi, mikä on rentouttavaa, verrattuna arkiseen minuuttiaikatauluun... Tekisi mieli ottaa valokuva kaikesta mahdollisesta, koska muuten tätä ei pysty kuvailemaan. Jotakin aivan mahtavaa.

12.9 Kävelimme tänään taas koko päivän kaupungilla, talossamme asuvan Jon sekä paikallisten kanssa. Ihmettelimme kaupungin vilinää ja kuulimme paljon erilaisia tarinoita Accrasta. Yksin täällä ei kyllä vielä osaisi liikkua. Ruoan tuoksu, pöllyävä hiekka, hiki, meteli, leikkivät lapset, tro tro, shared taxi, kenkey, fufu. Kaikki on niin uutta. Näin naisten pesevän katuojassa vaatteita, lasten myymässä pussivettä, köyhyyttä, likaisuutta. Mutta silti tuntuu, että kaikki ovat niin ihanan iloisia ja tyytyväisiä. Kuumuus on valtava, vettä täytyy juoda paljon. Kaupunki on uskomattoman värikäs! Accra on suuri, enkä vielä hahmota kunnolla ympäristöä. Kulttuuri on täysin erilainen kuin Suomessa. Tämä paikka ei nuku koskaan. Kun aurinko laskee, kaupunki herää kunnolla eloon. Jokapuolella on käsittämättömän paljon elämää. Ihmiset valvovat läpi yön kaupustellessa, jopa sunnuntaisin. Kuljimme paikallisilla kulkuneuvoilla, minibusseilla paikasta toiseen. Asfalttiteitä ei täällä paljon ole, joten tiet ovat melko kuoppaiset. Maistoin ensimmäistä kertaa plantain ruokabanaania, joka on yleistä täälläpäin.En osaa vielä koota sanoiksi sitä kaikkea mitä tunnen, mutta mielessäni on pyörinyt paljon yhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin liittyviä asioita. Osaan jo nyt arvostaa paljon enemmän asioita mitä oma arkeni sisältää. Näillä ihmisillä täällä ei ole paljon minkäänlaista omaisuutta ja hygieniataso on huono. Silti tuntuu että he ovat onnellisia omaan elämäänsä, siitä mitä heillä on.

13.9 Ensimmäinen päivä Street academyssa. Ihana paikka! Lapset on todella villejä ja hauskoja. He ovat hyviä tanssimaan, koska heille opetetaan myös tanssia koululla. Jalkapallokenttä on avara, joten on mahdollisuus järjestää vaikka kahden joukkueen turnaus. He osaavat kirjoittaa, ja ovat saaneet myös osallistua elokuvaprojektiin. Hienoa! Suurin osa lapsista on kotoisin Jamestownin slummialueelta, hyvin köyhistä oloista. Siellä myös suurin osa kenttätyöstämme tapahtuu. Accran pölyiset kadut ovat mielenkiintoisia, täynnä elämää. Siellä täällä kuljeskelee kanoja poikasineen, vuohia ja koiria. Joidenkin ihmisten elämä pyörii päivästä toiseen pienen kojun ympärillä. Kaduilla on myynnissä erilaisia hedelmiä ja muita ruokia. Naiset saavat kannettua uskomattoman paljon tavaraa päänsä päällä! Vettä myydään pienissä pusseissa, joita myös lapset myyvät. Autotien varsilla, jopa autojen seassa ruuhka aikaan kuljeskelee ihmisiä myymässä mitä erilaisimpia tuotteita, vessapaperista korvakoruihin. Liikenne sujuu ihmeen hyvin kaiken sekamelskan keskellä, eikä kolareita ole paljon ainakaan vielä näkynyt. Mielenkiintoinen auto on tro-tro, minibussi. Se korvaa julkisen liikenteen, samoin shared taxi. Tro-trohon mahtuu yllättävän paljon ihmisiä, ja olemme mekin sitä pari kertaa käyttäneet. Ihmiset seisovat pysäkeillä ja näyttävät käsimerkein päätepysäkit mihin ovat menossa, tro-trosta huudetaan määränpää, jos tuuri käy ei kauaa tarvitse odottaa. Tro-tron käyttö on hyvin halpaa. Kolme henkilöä matkustaa pienen matkan alle puolella eurolla.

14.9 Paikallinen puhelinliittymä hommattu. Great! Siinäkin tosin meni kauan aikaa kun paikalliset eivät tunnetusti paljon kiirehdi. No, ehkä on aika aloittaa tottumaan hitaaseen rytmiin. Huomenna aloitetaan kenttätyö kunnolla. Mukavaa päästä tutustumaan paremmin Jamestownin asukkaisiin ja heidän elämäänsä. Ruokavalio on pääosin koostunut riisistä ja kalasta, muuta ei ole vielä oikein uskaltanut syödä. Toivottavasti vatsa tottuu pikkuhiljaa tähän bakteerikantaan. Onneksi kotitalon takana on paikka, josta saa joka aamu hyvää vaaleaa leipää ja omeletin jossa on kasviksia. Painostava ilma. Tuntuu kuin kohta alkaisi kunnon sade. Helteellä kävely vie paljon energiaa, ei jaksaisi tehdä mitään.

15.9 Ensimmäinen kunnon sade. Tuntuu mukavan viilentävältä täällä pölyisessä ja kuumassa ympäristössä. Sateen jälkeen näkyy paljon moskiittoja, onneksi on varauduttu hyttysverkoin ja sumuttein. Kenttätyö oli päivällä mielenkiintoista. Pääsi tutustumaan paremmin Street academyn entisiin oppilaisiin ja heidän elämään. Haastattelimme entisiä oppilaita ja otimme valokuvia. Lapset olivat innoissaan valokuvauksesta ja halusivat ottaa kuvia koko ajan. Koin myös uuden makuelämyksen. Maistoin nimittäin kookosta. Kadulla oli myynnissä kookoksia ja päivällä kuumimpaan aikaan se oli virkistävä välipala vaihtoehto. En ole ennen maistanut kookosta suoraan hedelmästä, joten onpahan nyt sitten sitäkin kokeiltu. Kävin myös sairaalassa. Nimittäin lennon jälkeen vasen korva on ollut lukossa, eikä auennut vieläkään. Osittain varmaan tämän flunssan takia, joka oli jo Suomesta lähtiessä. Kävin siis näyttämässä korvaa lääkärille. Sairaalalla ei asiointi sujukaan niin helposti kuin kuvittelin. Ensin mennään luukulle, jolta pitää mennä toiselle luukulle, jonka jälkeen kutsutaan vastaanotolle. Sitten vielä reseptin kanssa luukulle, jolta ohjataan taas luukulle!! No, onneksi sain kuitenkin senkin hoidettua, ja korvakin oli ihan kunnossa. Myöhemmin illalla sai vielä vatsan täyteen kunnon länkkäriruokaa. Kasvishampurilainen ja ranskikset. Mikä nautinto! :D Niin ja tietysti lasillinen limua. Ravintola on lähellä kämppää, pääsee välillä herkuttelemaan. Onneksi täällä saa monesta paikasta esimerkiksi hyviä riisiannoksia ja kalaa.

17.9 Huh! Olipa taas pitkä päivä. Kuumuus vie kyllä voimia. Vaellettiin taas Jamestownissa koko päivä. Projektia on saatui vietyä hyvin eteenpäin. Välillä keksimme piristykseksi pari laulua, joita lauloimme samalla kun kävelimme. Eipä ole kovin moni laulanut suomalaisia lasten leikkilauluja Jamestownin slummialueella. :D Työkaverimme Paul yritti myös laulaa, mutta sanat olivat ehkä hieman vaikeat. Vaikka väsymys ja kuumuus alkoi ottaa voimille, lauleskelimme työkaverimme kanssa ja juttelimme paikallisille. Surullista katseltavaa olivat nälkiintyneet kissanpennut joita näkyi slummissa. Eläimille ei riitä ruokaa, koska slummialueen ihmisillekään ei aina sitä meinaa riittää. On käsittämätöntä kuinka ihmiset jaksavat elää noin ahtaissa ja kurjissa oloissa päivästä toiseen. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selviytyä jollakin keinolla. Tulevaisuudensuunnitelmat voivat olla näille ihmisille hyvin kaukainen asia. Hauskuutta päivään tuo taksien takaikkunoissa näkyvät tekstit. Esimerkiksi yhtenä päivänä taksissa luki "relax, god is in control". Muitakin Jumalaan ja Jeesukseen liittyviä tekstejä on näkynyt.

18.9 Käytiin Temassa, Arjan luona. Arja on siis tän talon omistaja missä asutaan. Arja itse asuu Temassa, ja syötiin aivan ihanaa ruokaa hänen luona! Jamssia, ruokabanaaneja, papumössöä ja kalaa. Jälkiruoaksi vielä tuoretta ananasta. Ihan taivaallista! Aijon opetella parit reseptit niin voin sitten Suomessa kokkailla. :) Tro- tro kyyti Temaan oli aika mielenkiintoinen... Koko aamu oli satanut ja lätäköitä oli joka puolella. Hieman huono olo tuli kuoppaisilla teillä pomppiessa, mutta onneksi ikkunat olivat vähän sentään auki. Matka kesti melkein kaksi tuntia, Teshie Nunguun, sieltä vielä toinen tro-tro Temaan. Takaisin tulimme onneksi isommalla bussilla, joka kulki moottoritietä pitkin. Aamulla tosiaan satoi, emmekä voineet pestä pyykkiä, vaikka niin oltiin suunniteltu. Mietittiin nälkäisenä, että mitähän aamupalaa sitä söisi, kun arkisin käytämme lähikojua, josta saa puuroa, paahtoleipää ja munakasta. Viikonloppuisin tuo paikka on suljettu. Yht äkkiä huomasin, kun kotitalon edustalta kulki nainen, joka kantoi isoa puuvanerin näköistä hökötystä, jonka päällä oli iso kori täynnä tuoreita patonkeja!! Onneksi huomasin hänet, juoksimme hänen peräänsä ja ostimme tuoreet patongit aamupalaksi. Sen lisäksi vielä puuroa, itse keitettyä. Niin joo, se hämähäkki! Aamu alkoi kauhun hetkillä, kun huoneemme nurkasta löytyi iso hämähäkki! Vihaan hämähäkkejä!! Se oli oksettava, litteä ja isokokoinen. Se oli pyykkipussin takana, seinällä. Ainakin siinä sai hyvän herätyksen, kun kiljuen hyppäsi ilmaan. :D