Hauskaa uuttavuotta!! On ollut ihan mahtavaa aloitella uutta vuotta 2015 täällä Tansanian taivaan alla. En ois voinu toivoa mahtavampaa alotusta tälle vuodelle. Toivottavasti 2015 tulee olemaan täynnä seikkailuja, ihania uusia ja vanhoja ihmisiä ja toteutuneita unelmia! Viime vuosi oli niin mahtava ja se myös päättyi mahtavasti tänne pikkuiseen kylään Mount Merun juurelle. Olin jotenkin ihan häkeltynyt kaikesta. Oon niin kiitollinen kaikesta mitä viimeisten neljän vuoden aikana on tapahtunut. Oon niin pystynyt elämään mun unelmaani ja toteuttamaan niin monia haaveita ja seikkailuja etten edes usko sitä. Oon tavannut matkalla ihmisiä jotka on tuonut mun elämään niin paljon iloa, unohtumattomia muistoja ja hauskuutta ettei sitä voi edes kertoa. Aina kun vuosi vaihtuu mietin miten monta unelmaa ja seikkailua tuli koettua ja oon vaan niin onnellinen. Joskus se siellä Suomen pakkasessa ja pimeydessä unohtuu, mutta sitten täällä se palautuu taas mieleen.. miten mahtavaa elämä voi olla :)

Mun tarkoitus oli kirjottaa kauheesti kaikkea, ja sitten se on taas vähän jäänyt koska aikaa ei vaan tunnu olevan tarpeeksi. Eikä sitä oikeesti olekkaan joten en viitti kuluttaa sitä vähää aikaa joka mulla on koneella. Ollaan tehty kauheesti kaikkea ja oon koittanut nauttia joka hetkestä! Lasten kanssa on ollut niin hauskaa, kaaoottista ja sekopäistä samaan aikaan, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Ollaan tehty hirveesti aikasia vuoroja, koska muksujen kanssa on hauskinta aamu kuudelta. Uskokaa tai älkää se on totta. Saadaan syöttää vauvoja ja olla jokaisen kanssa vähän aikaa, peitellä ne takaisin nukkumaan ja sen jälkeen hengata isompien kanssa. Jokainen kaipaa vaan niin pohjattomasti rakkautta, sitä me tehään joka päivä yritetään jakaa rakkautta vähän kaikille ja sitä rakkautta saa vielä käsittämättömän määrän takaisin. Ei siellä voi olla kun hyvillä mielin, vaikka ruuat lentää silmään, oksennukset levii joka paikkaan ja haisevia vaippoja on miljoona päivässä. :D

Tää viikko on alkanu rankasti sillä se tieto siitä että se on viimeinen täällä vähään aikaan on ihan kauhea. Tiedän että viikonloppuna saan jonkun hirveän romahduksen ja itken viimiset päivät putkeen. Saatan tarvita hieman skype terapiaa joten jos joku ihana ois online ois ihan mahtavaa. On vaan niin vaikea lähteä taas, tuntuu etten tee mitään muuta kun lähde. Aina ja ikuisesti, joskun kun voisi vielä jäädä. Mutta yritän nyt joka tapauksessa nauttia viimisestä viikosta ja viettää mahollisimman paljon aikaa kaikkien kanssa. Tuun niin kaipaamaan tätä kaikkea Suomessa. Oikeesti jopa kaikkia näitä ääniä; naurua, kanoja, mopoja, sirkkoja ja kaikkea tätä loputonta puheen sorinaa. Kotona tulee olemaan niin hiljasta tän jälkeen! Rakastan täällä niin monia juttuja, ihmisten elämänasennetta, sitä että ihmiset keskustelee keskenään aina myös tuntemattomille, näitä ruokia, näitä muksuja, oikeestaan aikalailla tätä elämää täällä. Okei no sitten on juttuja mitä en todellakaan tuu kaipaamaan kuten likasta vettä, huonoa suihkua, sekopäisiä eläimiä ja maailman ärsyttävimpiä daladala kuskeja, mutta muuten oikeestaan kaikkeen sopeutuu :) Sekopäisista eläimistä puheen ollen mein banaanipuussa asuu ilmeisesti vesikauhunen lepakko joka on hereillä päivisin ja sekoilee ympäriinsä. Yks päivä tuli suoraan kohti ja mähän kiljuin taas niin tyylikkäästi että kaikki nauro varmaan kaks päivää sen jälkeen. Mut joo ei paljoa naurattanu sen jälkeen kun olin googlettanu vesikauhun.. Hyi apua, no nyt pidän ovet visusti kiinni ja kierrän ton puun aina mahollisimman kaukaa. Jännä sen jälkeen muut eläimet ei enää ollu yhtään niin ällöttäviä. Jopa torakat on lepakoita parempia.

Mitäs muuta.. mentiin viikonloppuna Maji Moton lähteille! Olin siellä 2011 mutta kyllä se vieläkin hämmästytti, on se vaan niin kaunis paikka!! Joo ja olin myös unohtanut miten tuskanen se tie sinne on.. oikeesti ajettiin kaks tuntia keskellä ei mitään. Siis pelkkää erämaata jossa ei ollu ees kunnollista tietä. No mein paku pomppi silleen ihan kivasti että meikä oli jo oksennuksen partaalla ennen puol matkaa. No selvittiinhän sitä sit perille. Uskalsin tällä kertaa jopa veteen uimaan! Oli ihanan virkistävää, mutta siellä oli niin kova virtaus että kiedoin itteni vaan puunrungon ympärille ja yritin roikkua siinä.Siellä on myös pienia kaloja jotka puree varpaista. Oli tosi kivaa, mutta sitten alko tulla niin paljon porukkaa että lähettiin takasin päin. Tietysti jouduttiin hiekkatornaadon sisään ja yskittiin pölyä sitten loppumatkan. Se on jotain ihan käsittämätöntä, sen takia sain viime reissulta keuhkoputken tulehduksen. Täällä on niin kuivaa että hiekkapöly vaan leijailee keuhkoihin. Tultiin sitten takasin uintireissulta likasempina kuin varmaan koskaan aikaisemmin ja kaikilla tais olla lievää nestehukkaakin koska kukaan ei halunnut juoda kun vessaa ei ole lähimaillakaan. Mutta hauskaa oli :D Pari kertaa tuli viikolla käytyä Arushassa ja sitten tajusin taas miten ihanaa on asua täällä kylillä kaukana siitä kaaoksesta. Huh huh, oli kuitenkin mahtavaa tavata pari suomalaista ja päästä vähän jutskaamaan suomea taas vaihteeksi. Oli sen arvosta tuskastella tulikuumassa ja täydessä dalassa taas monta kertaa. Jotkut näistä kuskeista on niin idiootteja että vaikka kuinka yritän pysyä coolina mulla palaa käämit ja alan huutaa niille, mut joo suurimmaksi osaksi menny ihan hyvin. Ollaan syöty kaikkea hyvää pari viimistä päivää eli käyty ulkona syömässä, joten en oo ollu kovin nälissään. Tosin pari päivää viime viikolla meni pelkällä spagetilla ja ketsupilla, sain kyllä myös chapatia joka on niinkun niin parasta ruokaa täällä. Sitten satuin ostamaan leivän joka olikin pullapitko ja voi sitä iloa kun tajusin että se olikin makeeta eikä suolasta :D Mutta joo kaipaan niin ruokaa suomesta että ei mitään rajaa, mutta kyllä se helpottaa sitten kun saa taas syödäkseen jotain hyvää.

Oltiin tänään Arushassa käymässä WILin lastentarhassa ja käytiin myös Impalassa syömässä, sieltä on niin hyviä muistoja!! Ihan mun lemppari ravintola sen takia J Lastentarha oli hauska kokemus, toi on siis yhen NGO.n perustama päivähoito paikka lapsille jotka on muuten vaarassa joutua orpokotiin, koska heidän huoltajien pitää käydä töissä päivisin, eikä täällä todellakaan ole minkäänlaista päivähoito systeemiä. Oli ihana nähä miten näiden lapsien sukulaiset tuli hakemaan niitä päivän päätteeksi kotiin. Mun sydäntä niin riipasi kun ajattelin ettei kukaan ikinä tuu hakemaan meijän Nkoarangan lapsia kotiin. Se oli jotenkin pysäyttävä hetki. Ollaan menossa huomenna meijän outreach-vastuu tyypin kanssa vierailemaan perheissä jota TST tukee. Tällä hetkellä niitä on 13 perhettä, ja tarkoitus on ollut antaa pieniä lainoja jotta nämä perheet pystyisivät pistämään pienen bisneksen pystyyn ja näin pitämään huolta perheistään. Moni näiden perheiden lapsista olisi jo muuten päätynyt orpokotiin. Ihan mahtavaa päästä mukaan vierailemaan osassa näistä perheistä. Eilen alkoi taas koulut kun joululoma päättyi ja en oo kyllä näin innokkaita lapsia nähnyt. Kaikki oli jo että miks koulu ei voi jo alkaa? Ilmeisesti ilman koulua on todella tylsää. Ihan mahtava asenne!

Mutta joo yritän kirjotella vielä tän viikonlopussa jotain, mutta olisi siis tarkoitus suunnata kotiin tasan viikon päästä tiistaina Nairobin ja Amsterdamin kautta ja itkeä luultavasti koko matka. Mutta kyllä on sitä kiva kotiinkin tulla. Jääkaapissa on parasta olla jotain hyvää! :D

Baadaye!

-Ansku