Nyt jo muutama päivä takana täällä Perun auringon alla! Alan jo päästä jyvälle tästä perulaisesta elämän tyylistä! Täällä on tosi kuuma mutta iltasin oikeestaan aika sopivat +20 joten nautin kyllä. Täällä ei vaan tyyliin ikinä sada joten täällä on tosi kuivaa ja pölystä, oikeesti kaikki on vaan peittyny sellaseen hiekkakerrokseen. Toisaalta täällä on myös paljon kosteempi ilma kuin suomessa miks hengittäminen on jotenkin raskaampaa. Tää sää on niin outo :D Alkuun kaikki on aina niin sekavaa kun ei tiedä yhtään miten mikäkin toimii ja voi apua tää näiden espanja on vähän vaikeeta ymmärtää. Tuntuu että ekaan kahteen päivään en tajunnut sanaakaan, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Ehkä mä vielä jotain ymmärrän jossain vaiheessa ja ottaen huomioon että kuullun ymmärtäminen on mun vahvin espanjan taito. On se vähän turhauttavaa, mut joo eilen selvisin jo yksin kaupungilla ja osasin hoitaa asioita.Wohoo!

Mut joo Huaycan on siis "pueblo joven" Liman laitamilla. Tosi asiassa ollaan aika kaukana Limasta, tän hullun liikenteen takia sinne kestää jopa 2 tuntia, vaikka ollaan vaan kahenkymmenen kilometrin päässä. Huaycan on aika nuori paikka, syntynyt 1980luvun puolen välin jälkeen kun Andeilta alkoi yhä enemmän ja enemmän ihmisiä muuttamaan Limaan paremman elämän perässä. Limassa ei kuitenkaan ollut tilaa, eikä ihmisillä varaa ostaa maata, joten Liman laitamille alkoi syntyä tälläisiä asuin aluieta kuten tämä. Huaycan jakautuu eri alueisiin "zonas" tänne vuoriston kuppeeseen. Meijän talo on ihan kulman takana pääkadusta. Eli oikeastaan ainoasta kadusta täällä :D siellä on ihan hirveä liikenne aina ja tosi paljon ihmisiä kadulla myymässä jotain. Naureskeltiin eilen että tuolta kadulta voi ostaa ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.:D Siis ihan mitä tahansa. Meno on aika hullua, varsinkin iltapäivisin, mutta ihmiset on ystävällisiä, eikä täällä oo ainakaan vielä kokenut kauheesti mitään machoäijien huuteluakaan. Tää projekti on pyörinyt täällä jo niin monta vuotta että ihmiset on tottunu meihin. Liikenne on Limassa varmaan pahempaa kun missään muualla missä oon ikinä käyny haha mitään sääntöjä ei kertakaikkiaan ole olemassa. Kadun ylittäminen on varmaan vaarallisin asia täällä.

Tykkään tosi paljon Huaycanista, vaikka ei täällä siis hirveesti mitään tekemistä ole työn lisäksi haha. Oikeestaan ei mitään aktiviteettejä, mutta toisaalta jo kadulla kävely on kokemus sinänsä. On ihana nähä myös tää puoli Limasta, jota suurin osa limalaisista ei varmaan näe. Täällä ihmiset asuu tosi basic taloissa, ja mitä kauemmaksi mennään pääkadulta vuoristoon niin sitä todennäköisemmin taloissa ei ole ees sähköä tai vettä. Kaikilla katoilla on kanoja ja koiria, jotka alkaa tietysti aina huutamaan kello neljältä aamulla, saadaan joka aamu herätä siihen. :D nyt oon jo tottunu kanoihin mutta noi haukkuvat koirat ärsyttää ehkä eniten. Siis täällä on koiria joka paikassa, varmaan enemmän kun oon ikinä ees nähny koiria. Niitä on joka ikisessä kadun kulmissa laumoittain, saa olla aina ihan hiilenä ettei ne käy kimppuun.

Oon nyt aloittanut tuolla Kid Centerissä, mun vastuulla on biblioteca/kirjasto ja shakkiryhmät. On ollu kivaa tähän mennessä nyt alan päästä jyvälle siitä miten kaikki toimii ja kuka on kukin. Lapsia on niin paljon että menee oikeesti tyyliin koko aika kun oon täällä ennen kun opin kaikkien nimet. Mutta yritän ainakin :) Biblioteca on siis sellanen tila johon lapset (7-12v) voi tulla lukemaan kirjoja. Tunteja on joka päivä monta ja lapset on jaettu eri ryhmiin. Kirjat on myös jaettu eri tasoihin, ja jokanen lapsi etenee aina tasolta toiselle sen mukaan miten vaikeita kirjoja on luettu. Täällä ei oo lapsille oikeestaan mitään tekemistä, varsinkaan nyt kun näillä on kesäloma. Tosi monet lapsista viettää oikeestaan koko päivän keskuksella ja käy eri tunneilla. On ihan mahtavaa että lapset tulee lukemaan kirjoja sunnuntai aamulla kesälomalla! Siis oikeesti se kertoo että ne haluaa käydä täällä. Samalla ne voi viettää aikaa kavereiden kanssa ja saada tukea moniin asioihin, joihin koulussa ei täällä niin kiinnitetä huomiota kuten esim luetun ymmärtämiseen. Toinen ryhmä josta oon vastuussa on shakki/ajedrez. Se on ihan mahtavaa! Perulaiset lapset on neroja mitä tulee shakkiin, en oo ikinä pelannu varmaan ketään noin taitavia vastaan. Ihan mieletöntä, eilen olin "advanced" ryhmässä ja pelattiin turnausta. Se oli niin noloa koska hävisin ekan pelini 5 minuutissa lol :D niin hyviä osa näistä on. Nää lapset myös oikeesti rakastaa shakkia. Kaikki niin tytöt kun pojatkin tulee pelaamaan.

Täällä on myös teen center keskus johon 13-17v nuoret voivat tulla päivisin ja iltasin viettämään aikaan. Tehään siellä erilaisia työpajoja, ja tunteja myös. Sekin on ihan mahtava projekti, odotan että pääsen ens viikolla vielä enemmän mukaan siihen.

Joo ens viikolla vapaapäivänä ois tarkotus päästä käymään Liman keskustassa myös. Oon tosi innoissani siitä! En yhtään tiiä mitä odottaa, mitä nyt näin matkalla tänne niin se on ihan tajuttoman valtava kaupunki. Katotaan miten löydetään perille. :D Mut joo kirjottelen kuulumisia myöhemmin lisää! Perulainen ruoka on muuten ihan mahtavaa! Palautti mun uskon lattariruokaan. Ei ole pelkkää riiisiä vaan myös perunoita jippii! Oikeesti aika monipuolista ja hyvää nam.

Chao<3