Wow eka viikko jo takana! Kirjotin tässä yks ilta tosi pitkän ja syvällisen blogin kunnes sähkökatko sitten tuli ja vei koko tekstin. Mitään en oo ilmeisesti kopioinnista oppinut!. No mutta se blogi oli ja meni :D Sellanen asenne täällä on pakko ottaa, kaikki toimii joskus ja yleensä vähän sinnepäin mutta ei koskaan ihan niinkun pitäis. On ollut ihan mahtava viikko. Todella rankka ja väsyttävä (En edes muistannu miten crazyä lasten kanssa työskentely on!), mutta silti ihana. Tuntuu että hyppäsin takasin tähän tansanialaiseen elämään parissa päivässä ja sen jälkeen kaikki on sujunut taas helpommin! Hamna shida- asenteella mennään. Oon jopa saanut ylläri ylläri kokattua jotain ruokaa keittiössä jossa ei oikeestaan ole paljon mitään. Onneks meijän portilla on kauppa josta saa myös ruokaa! Siellä sitten tulee joka päivä ravattua kyselemässä josko ne viittis laittaa mulle riisiä J Ja se on vielä ihan törkeen halpaa. Iso annos pilau-riisiä makso alle 50 senttiä olin ihan et wowwow.

Mut joo etten ala taas puhua ruuasta( jota mul on nyt jo ikävä!) niin, voisin kertoa tästä viikosta. Ensinnäkin oon tehnyt todella paljon töitä, niin paljon että oon menny joka ilta yhdeksältä nukkumaan silleen että kaadun vaan sänkyyn niin väsyneenä. Koko staffi on siis ollut viikon Darissa, joten ollaan oltu täällä yhen toisen tytön kanssa pitämässä paikkaa pystyssä. On ollu tosi rauhallista mikä on kyl auttanu sopeutumista ja oon ehtiny kelailee paljon asioita, mutta meillä on ollu myös tosi hauskaa. Meillä on maailman ihanimmat vartijat jotka jutskaa meille swahilia ja pitää seuraa. Tehtiin yksi aamu aamuvuoro ja herättiin jo viideltä että ehittiin kuudeks orpokodille. Ketään ei näkyny missään kun saavuttiin sinne ja oltiin silleen et okei, no lopulta joku tuli sieltä sit vihdoin avaamaan oven. Se oli ihan hullun kiireistä, kaikki 12 vauvaa ja taaperoa piti syöttää ja vaihtaa vaipat ja laittaa takaisin nukkumaan, kun 10 isompaa lasta nousi ylös syömään puuroa. Sitten kaikki isot kävi kylvyssä ja hyppi siellä vaatekasoissa etsimässä sopivia vaatteita kun osa juoksi karkuun. Kaikessa tässä meni oikeesti viideltä aikuiseltakin yli kaksi tuntia. Aamuvuorot on ihan hulluja, mutta tykkäsin tosi paljon. On ihana kun ne isommat lapset taapertaa sieltä makkarista ihan puol unessa. En kestä ne on niin söpöjä!<3 ja sit ne pikkuset! Oli ihan mahtavaa tehä yhteistyötä mamojen kanssa ja tuntuu että oltiin ihan super tiimi sinä aamuna. Sit oli vielä aikaa viettää isompien lasten kanssa aikaa ennen kun ne menivät kouluun. On ihan mieletöntä seurata vierestä niiden sähläystä J Kaikki oon tuntenu vauvasta asti ja nyt ne on 3-5 vuotiaita. Aika mieletön fiilis. Oon niin onnellinen, oikeesti mikää ei oo niin arvokasta kun aika ja oon niin kiitollinen tästä ajasta jota mulla on ollu näiden muksujen kanssa. <3

Frankie, Felipo ja Brighton on yhä kunnon troublemakereita, jotka kyllä aiheuttaa kaaosta ainakun mahdollista. Etenkin Frankie! Oon välillä niin helisemässä sen kanssa. Sitten on taas Neema ja Pikku-Beni on ihan mieletöntä nähä ne nyt näin isoina. Pikku-Beni oli niin sairas kun se tuli vastasyntyneenä että ne sano sairaalassa ettei se selvii, joka päivä vietiin sitä tiputukseen. Ja nyt se on iloinen, reipas ja terve 3-vuotias. Neema taas on yhtä pullukka kun ennenkin ja taapertaa ympäriinsä. Peace ja Shujaa on edelleenkin ehkä maailman sulosimmat pikkuset eikä voi kun hymyillä aina kun ne höpöttää jotain. Maureen ja Esther on jo niin isoja, aina auttamassa pienempien kanssa. Ekana päivänä Maureen vaan juoksi suoraan mun syliin. Se on kasvanut ehkä kaikista eniten. Sitten on tietysti Vickie joka on kasvanut ihan hirmuisesti! Miten siitä pikkuisesta kasvoi nelivuotias eskarilainen? Oikeesti en vieläkään tajua vaikka oon sulatellu sitä koko viikon J. Vickie on kyllä aina ollut pikku troublemaker mutta hymyilee niin kauniisti että selviää aina kaikesta. En kestä se lapsi on vaan niin ihana, sanoin kerran että se on kuin kaikki hyvä maailmassa oisi pakattu yhteen pikku ihmiseen ja se on edelleenkin niin totta. Ollaan taas parhaat kaverit, Vickillä menee aina pari päivää ennen kun se tulee höpöttämään. Nyt se on taas hyväksyny sen että hengaan täällä J Vickie tekee ihan kauheesti juttuja nykyään itekseen ja on aina sähläämässä jotain, joten sen perään saa kyllä kattella. Mikään ei saa mua hymyilemään yhtä paljon kun se että Vicki juoksee antamaan haleja heti aamusta.<3

Oon tehny myös paljon päivä vuoroja jolloin oon autellu vauvojen kanssa. Tällä hetkellä on 10 alle yks vuotiasta! Ihan crazyä! Mutta nää on onneks paljon rennompaa porukkaa kun edeltäjänsä. Oikeesti kaikki ottaa aika lungisti joten ollaan päästy vähän helpommalla J Vaippoja on tullu jo vaihdettua niin monta ettten enää ees tiiä. Pikkusista nuorimmat on 4kk ja vanhimmat lähempänä vuotta joten on ollu yrittämistä jakaa aikaa kaikille tasapuolisesti. Mikään ei kuitenkaan ole niin hullua kun iltavuoro jossa kaikki lapset on raivareiden partaalla koska ulkona sataa ja on pimeetä. Yritetään sit epätoivoisesti keksiä jotain aktiviteettiä kun kaikki hyppii seinille ja vauvat jää jalkoihin. Hulluuden huippu lähettiin sieltä silleen että holygrap..

Mitäs muuta noh… keräsin hermoni kasaan ja kävin siellä toisessa paikkaa jossa oon työskennelly ( jonka nimeä en nyt tässä mainitse). Joo no täytyy todeta että asiat ei ole ainakaan paremmiksi muuttunu, kenties vaan pahemmiksi. Lapset on taas mystisesti vaan kadonneet ja saan kuulla et joo kyllä ne vielä eilen täälä oli, vaikka tiedän etteivät ole olleet moniin kuukausiin. Joo no oli siellä yks poika, jonka oon kanssa tuntenu vuosia. Edelleenkin niin laiha että mahtuu viisvuotiaan vaatteisiin vaikka on lähempänä yheksään. On niin hirveetä kattoa tota touhua ja pystymättä tekemään paljonkaan. Kaikki mitä ollaan voitu on jo yritetty. Silti tieto siitä että tuo yksi poika joutuu edelleen elämään siellä on niin rankkaa kestettävää. Lupasin mennä käymään uudestaan ens viikolla, mutta oikeesti en kestä istua sen naisen kanssa edes saman pyödän ääressä enään. Pisti taas todella miettimään kaikkea..

Parasta mitä The Small Things on saanu täällä aikaa on just se että he tekee töitä perheen yhdistämiseksi, koska niin monet haluaisivat ottaa lapsensa kotiin mutteivat siihen ilman apua pysty. Sitten on taas paikkoja kuten tuo toinen orpokoti jossa kukaan ei tee mitään. Ketään ei kiinnosta. Kukaan ei koskaan pidä yhteyttä eikä kukaan koskaan tule hakemaan lapsia pois tai ainakaan katso minne ne sen jälkeen joutuvat. Sen aikaan kun TST on työskennelly täällä oon nähny monen mein muksun palaavan onnistuneesti kotiin. Uskokaa tai älkää mutta se on äärimmäisen harvinaista että kukaan tulee enää koskaan hakemaan orpokotiin jätettyä lasta. Välit katkeaa pääasiassa juuri siksi ettei kukaan ole pitämässä välejä yllä ja kun ne ovat kerran katkenneet ne tuskin enää palaavat. Vaikka Tansaniassa elämä voi olla myös tosi köyhää ja ilman hienouksia, uskotaan vahvasti että paras paikka lapselle on kuitenkin oma perhe ja sukulaiset, eikä laitos jossa huomio täytyy jakaa 30 muun lapsen kanssa. Rakkaus ei meinaa kuitenkaan loppupeleissä riipu tavaran määrästä. Lapsia ei tietenkään koskaan palauteta jos heistä ei myös pystytä pitämään huolta, mutta ne lapset joilla on siihen mahdollisuus tietenkin loppupeleissä pyritään saamaan takaisin kotiin. Liian monella ei siihen ole koskaan mahdollisuutta, se täällä on rankinta katsoa lapsia joita kukaan ei koskaan tule katsomaan ja miettiä miten juurettomina he joutuvat elämään luultavasti 18 vuotiaaksi asti eri paikoista toiseen liikkuen.

Viime viikolla meijän Ebeni palasi kotiin juuri neljä vuotis synttäreidensä alla. Ebeni on kulkenu niin pitkän matkan siitä todella huonokuntoisesta keskosesta joka oli jossain elämän ja kuoleman välimaastossa tähän päivään. Toivon heille kaikkea parasta ja tiedän että tämä oli Ebenin tulevaisuuden kannalta paras ratkasu. Kiitos Ebenin sponsoreille hän pystyy myös alottamaan yhdessä alueen parhaista kouluista ensi vuonna. Ollaan menossa mein outreach porukan kanssa käymään heidän luonaan joku päivä seuraavien viikkojen aikana. Monet vanhemmista lapsista on myös palannut kotiin joululomien ajaksi, kuten Vickien sisko Queeney joten en ole vielä päässyt tapaamaan heitä. Pilot housessa on nyt vain muutama lapsi, joita ollaan menossa huomenna tapaamaan.Muitakin tosi mahtavia uutisia! Nkoarangan TST lastenkylä "Happy Childrens Village" aukeaa ensi helmikuussa jolloin nyt pilot housessa asuvat koululaiset pääsevät muuttamaan sinne! Niin mahtavaa mennään käymään joku päivä kattomassa, siellä on kuulemma täys rakennustyö jo käynnissä. Tulee olemaan ihan mahtavaa nähdä lasten tuleva koti. Siis niiden lasten joilla ei ole mahdollisuutta palata kotiin. Ihan mahtavaa muutenkin nähdä miten paljon täällä on tehty viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ihan mieletöntä! Oikeesti pienistä asioista voi todellakin tulla suuria.

Tää kyläelämä on ollut tosi mahtavaa, koska kaikki täällä tietää TST:n ja on meille tosi ystävällisiä. Täällä ei tartte olla ovet lukittuna 24h muurien takana, niin kun Arushassa joskus tuntui. Meillä on tosi lepposa meininki ja tunnetaan jo niin paljon porukkaa täältä. Tää on ehottomasti yks mun lempipaikoista maailmassa. Käytiin muuten tänään Arushassa ja eksyttiin koska kuski heitti meit ulos jossain missä en ollut koskaan käynyt. Vähän epäselviä swahilin kielisiä ohjeita ja pari dalaa ja löydettiin oikeeseen paikaan. Shopriten tilalle on tullut ihan valtava Nakumati olin ihan et wooooo se oli aika mieletön näin viikon kyläelämän jälkeen. Siis siellä oli vähän kaikkea jopa chuppachups tikkareita ja leimopo! Tää kuumuus on jotain ihan tajutonta. Rakastan Arushaa talvella mutta tää näiden kesä on niin tajuton!! vaatteita saa vaihtaa 5 kertaa päivässä pelkästään sen takia että hikoilee niin paljon. Ja näin tänään yhen kundin jolla oli sellanen ohut untuvatakki ja pipo päässä olin ihan et mitääh?! Tää lämpötila hipoo pahimmillaan auringossa varmaan jotain 35 ja meikä on pyörtyä. Huuh no onneks illalla on vähän viileämpi päivällä tuntuu ettei voi oikeestaan tehä paljoa kun on vaan niin kuuma.

En voi uskoa että on joulu ens viikolla!!! Olin ihan joulufiiliksissä vielä viime viikolla ja nyt se on kadonnut ihan kokonaan. Tosi vaikea uskoa että on joulu kun ulkona on plus 30 astetta ja missään ei oo koristeita. Tai no Nakumatissa kyllä oli joku creepy joulupukki. En tiie miten tässä nyt pääsis joulu tunnelmaan. Aateltiin pitää isot juhlat lapsille 23.päivä ja sitten 24. päivä käydä ruotsalaisten kaa syömässä kun nää muut juhlii vasta 25.päivä J. Eilen oltiin orpokodilla kun joulupukki ajaa pihaan avolavalla oltiin ihan et mitäh? Hahaha se oli niin hauskaa. Ilmeisesti yks paikallinen hotelli joka tukee meitä toi paljon tarvikkeita orpokodille, kaikille lapsille oli nimetty omat paketit ja sitten ne hakine pukilta :D se oli tosi hauskaa sain paljon ihania kuvia.. Nää tulee ilmeisesti näkemään joulupukin enemmän kun kerran J Hyvää joulu tunnelmaa sinne teille! Voin uskoa että sitä on vähän enemmän jo pelkkien koristeluiden ja musiikin takia. En voi ees alkaa ajattelemaan kaikkea ruokaa ( onneks täällä on niin kuuma ettei tee mieli syödä mitään) ;)

Niin paljon kaikkea mahtavaa vielä edessä. En malta odottaa! :D Ihanaa joulua teille jos en ehi kirjottelemaan ennen sitä!<3 Jos toi youtube nyt toimis niin voisin kuunnella joululauluja. Sain muuten mun kandista vitosen eli parhaan mahollisen!!!! Olin niin HAPPY! Jeejeee mul oli täällä bileet söin nutella leipiä ja mango mehua

-Ansku