Singapore Sling ja kaikkialla kuuluu pling. Tästä maasta on hassun vaikeaa saada kiinni; joko tämä on täydellinen paikka elää tai sitten yhtä suurta illuusiota ja pelleilyä. Kaikki on siistiä ja puhdasta, turvallista, ilmasto sopivan helteistä, teknologisesti varmaan kymmenen vuotta Suomea edellä, kaikkea mahdollista saatavilla (jopa sex shoppeja!, emme todellakaan käyneet), elämänrytmi innostavaa ja sykkivää sekä ihmiset ystävällisiä, sosiaalisia ja mukavia missä ikinä liikkuukin. Kaikki tuntuu olevan täydellistä, järjestelmällistä ja hanskassa. Hienoa ja mikäs täällä on ollut olla kun valoja vilkkuu ja musa soi.

Jälleen kerran hostellimme osui pikku-Intian alueelle, ou jee! Tutustuimme joulukuussa Cambodiassa Aussi-perheeseen, jotka vinkkasit kivasta backpacker-mestasta ja täällä ollaan. Suht edullinen yöpyminen, vessat käytävillä, ei mitään extraa mutta kaikki perustarpeet saatavilla, brekkarina kasa paahtoleipää hillolla ja muroja sekä monen kuukauden tauon jälkeen tiskiharjakin kädessä. Hieman oli tosin varauksemme mennyt sekaisin ja olemme joutuneet vaihtelemaan huonetta pariinkiin otteeseen. Suht hämmentävää oli bunkata viime yö kymmenen hengen dormissa, joka oli kylläkin vain meidän käytössä. Muksut tekivät majoja, pomppivat kuin aropuput ja jokaisella oli 2,5 sänkyä käytössään; ilmankos sitä nukkui kuin tukki.

Ruoka on herkkua täälläkin, aivan uskomattomia intialaisia mättöjä, ehkä lähimpänä Intiaa sitten Intian. Neljä ihmistä täyttää möhikset yliturvonneiksi palloiksi juomineen alle kahdella kympillä, mahtava choco brown jädepallolla 70 centtiä ja tuplajuusto Mäkissä egen. Siinä ne tärkeimmät. Ai niin, hotlassa ihan kiva lobby, jossa iso töllö. Ollaan nähty vihdoinkin edes muutamia välähdyksiä kisoista ja huippuna eilen kateltiin leffa sohvaperunoina. Kaikki kaipaavat perusarkea ja rutiineita jatkuvan liikkumisen ja häsläämisen ohella. Hermot olleet kaikilla aika herkässä viime viikot ja hotellielämä tökkinyt pahasti, joten eilinen ilta tuli tarpeeseen ja ajatukset jo Aussi-kaverien omakotitalossa. Lisäksi lyhensimme tulevaa oloa Hongkongissa neljällä päivällä, sellainen tunne, että nää idän ihmekaupungit on nähty tällä erää.

Kaiken kaikkiaan vietimme Malesiassa kolmisen viikkoa: koimme ison turistilomasaaren, mahtavan pääkaupungin, kivan rantakaupungin ja hiljaisesti uinuvan paratiisisaaren sekä bussin ikkunasta pari cityä, maaseutua ja miljoona kookospalmuviljelmää. Paljon jäi silti kokematta, ensi kerralla suuntana varmastikin Melaka, pari muuta itärannikon saarta, Cameron Highlands, ehkä jopa Sabahin alue. Tää Aasia on täynnä uskomattoman hienoja paikkoja ja vaikka kohta jo kuusi kuukautta tien päällä, niin niin paljon vielä jäljellä täällä suunnalla; on Balia, Indonesiaa ja Filippeenejä, jotka pakko ottaa kohteiksi vielä joskus. Onneksi elämää jäljellä ainakin 50 vuotta, joten eiköhän näitä maita ja mäntyjä kerkiä vielä tallaamaan.

Ja paluu Singikseen taas. Paljon ollaan kävelty keskustan nähtävyyksiä ihaillen ja uskomattomia kauppakeskuksia kierrellen. Useita upeita monumentteja ja muistomerkkejä, toivomuslähdettä, Chinatown, pilvenpiirtäjiä, koko maan kattavalla metroverkostolla kiertelyä, katuelämän ihmettelyä ja imemistä sekä kaiken kärjistämä Sentosan ihmeellinen saarialue (eräänlainen Disneylandin ja Puuhamaan risteytys) ydinkeskustan eteläpuolella, jossa palmujen, beachien, miljoonan actionin ohella Aasian mantereen eteläisin piste. Singapore Zoohon ja yösafarille piti myös menemän, mutta kun on viime kuukaudet trekkaillut sademetsässä apinoiden seassa väistellen hämmpyjä ja mitä ihmeellisimpiä varaaneja, banaaniliskoja sekä uinut hulluna koralleilla, ketään ei oikein iskenyt häkkieläinten kyttääminen. Katsotaan myöhemmin matkalla joku toinen Zoo sitten. Yksittäinen jännä kokemus oli myös nauttia sairaalloisen herkullinen murtabak chicken Arab streetin iltahämärässä muslimien keskellä kun vieressä huutaa helvetin iso moskeija, tai siis minareetti. Hieno muisto sydämeen ja rasvaa masuun!

Pari päivää sitten pidimme myös Mikolle pitkästä aikaa koepäivän. Matikka oli vuorossa ja saldona huikeasti 10, 8+ ja 10-. Mahtavasti siis koulutouhutkin etenevät. Mikolla moni aine jo paketissa ja Miisakin pyristelee kohtuullisesti perässä. Ja nythän on hiihtolomaviikkoa ja saimme Miisan Mari-opelta vapautuksen
koulupuuhista viikoksi, jee!

Neljä vuorokautta ihan sopiva aika meille täällä Singaporessa näin pitkällä matkalla. Toki pari kuukauttakin menisi helposti, sen verran upea paikka tämä on, ja suurin osa maasta (pienestä sellaisesta) kokonaan näkemättä. Mutta aika lentää ja matka jatkuu. Kivat fiilarit jääneet citystä, joten mielellään tännekin palaa uudestaan.

Viime viikon aikana ollaan reissaltu ihan tarpeeksi bussilla ja veneellä. Ensin pitkähkö kuuden tunnin matka Malesian mantereen läpi erittäin mukavaan pikkurantakaupunki Mersingiin (aivan Thaimaan Tratia vastaava kylä) ja sieltä tiistaina tänne Sporeen. Huomenna vuorossa pitkästä aikaa pidempi lentomatka kun tuuttaamme Honkkariin. Sääennusteet lupasivat 11c vielä pari päivää sitten, mutta tänään jo 27c eli emme pääsekään kylmyyteen hetkeksi vaan joudumme jatkamaan hellelinjalla. Muutaman päivän jääkaappioleskelu olisi tehnyt gutaa ennen ensi torstain lentoa Ausseihin. Emme valita säästä vaan nautimme ilmastoinnin huuruista aina kun mahdollista, helteet isossa kaupungissa ovat oikein kivoja ja hikisiä olotiloja!

Neljä vuotta sitten olin Mikon kanssa Torinossa kannustamassa Leijonia ja nyt täällä. Maassa, jossa jääkiekosta ei tiedetä sen halaistua. Katsotaan josko hotlasta saisi jonkun toimivan yhteyden ensi yönä. Cheers ja tsemppiä Leijonille!

- Sami