Hongkong plääh plääh, Honkkarila plaah plaah, käppäilyä kaduilla kop kop, kauppoja ja kauppakeskuksia käsittämätön määrä, miljoona led-valotaulua ja Sony-myymälää, flower market, goldfish market, street market hohhohhoijaa, huikeita maisemia niinpä niin... Kolmisen viikkoa mennyt näissä isoissa kaupungeissa ja kova kaipuu luontoon, meren ja rantojen äärelle sekä rauhaan hulivilinästä.

Emme valita. Onhan täällä vaikka mitä: neon-valoja kaikkialla, upeita aamukirmailuja autioilla kaduilla muun kaupungin vielä nukkuessa, korkeita taivaan halkovia pilvenpiirtäjiä ja Nykkiä täysin vastaava uskomattoman kaunis siluetti, raikas luontopolkulenkki vuoren päällä huikeine maisemineen, melkein pystysuora tram-linja, lasershow, tulevien viikkojen suunnittelemattomuutta ja olemisen sietämätöntä keveyttä - tavallaan ihan jees mesta tämäkin Aasian ihmekaupunki, ehkä, ainakin luulisin! Tässä on vaan ollut Bangkokia, Kuala Lumpuria, Singaporea ja ties mitä, kosmopoliittojen pää ihan tiltissä näistä mestoista eivätkä pienet aivomme enää sulata näitä maita. Samaa rataa mennään päivästä toiseen, cityjä tulee ja menee, metrokartat vilisevät silmissä, korvissa soi, hiukset hattaralla, kadut, hotellit ja aukiot onnellisesti sekaisin. Vaatii vähintään megalomaanisen totaalinollauksen, jotta ajatus alkaa jälleen kulkemaan, siispä kalsarikännit mahdollisimman pian! Ja onhan tässä valkaistu neniä koko helmikuu ja keho huutaa viinaa!

Hongkongin on sanottu olevan massiivisen business-ulottuvuden ohella yksi maailman liberaalisimmista paikoista ja sen kyllä huomaa. Mikäs täällä olisi pidempään olla ja oppia tuntemaan oikeat reitit ja ympyrät. Todella hieno kaupunki, kuin elokuvissa konsanaan. Paljon useita mielenkiintoisia pikkusaaria ja isohko alue pohjoisessa, jotka jäävät kokonaan kokematta harmi kyllä, jonne voisi helposti kuvitella tulevan joskus piipahtamaan pidemmäksi aikaa. Nyt kuudessa päivässä (sama setti kuin viime viikolla Sporessa) ei ole kerinnyt kuin korkeintaan bongailemaan tärkeimmät turistinähtävyydet parilta eri lähisaarelta ja mantereelta (lähinnä Island ja Kowloon), havaita ihmisten kiireisen hektinen asenteen, rullaamaan maailman pisimmillä rullaportailla korkeuseroja vastaan sekä kokemaan tietynlaisen shokin siitä kuinka helvetin kallista täällä on melkein kuuden kuukauden halpismaa-oleskelun jälkeen. Toki pienellä maalaisjärjellä ja travelleri-kikoilla säästää paljon, mutta hulppeat mätöt ovat takana päin ja nyt mennään tarjousburgerking-nuudeli-kynsi-paahtoleipä-vesi-linjalla ;-) Ilmankos täällä ei backpackereita juurikaan näe vaan kaikki pukeutuneet säädyllisen siististi. No ei vaiskaan, emme koe nälkää vaan päinvastoin, kaupunki täynnä mahtavia thai- ja kinkki-paikkoja!

Tänään kävin myös pitkästä aikaa futis-matsissa Yemenin saapuessa vierailulle Aasian cupin (vai olisko se suomeksi Aasian mestaruusturnaus, en tiedä?!) karsintaottelun merkeissä. Oikein mahtava ilta ja kokemus; jotenkin jopa outo fiilari kun korviin tupsahteli Fifan tuttu tunnari ottelun alussa. Hongkong Stadion alueena hyvin lähellä Charltonin the Valleyta ja stadikkana omaa tuttua Finskiämme, olisko noin puolet isompi. Lopputuloksena kojot ja tunnelma kentällä ja katsomossa rauhaisan leppoisa. Yleisöä vain kourallinen (eli hyvin tuttu tunnelma Veikkausliigasta)! Tuntui jopa työpäivältä kun mietti ja katteli ottelun ajan duunista tuttuja asioita ja seuraili ei-otteluun liittyviä aspekteja. Yök!

Maanantai-illan hubana koimme Disneylandin Akuine, Iineksine, hiireineen, upeine showneieen ja ihanine taikaunelmasloganeineen; kukapa meistä ei haluaisi olla lapsi ja liidellä Peter Panin tavoin yöllisen paratiisisaaren notkoista taisteluun Kapteeni Koukkua vastaan. Kaikesta korniudesta huolimatta Disneyland on viihdyttävä keidas vaikkakin Honkkarin puisto kaukana Pariisin vastaavasta.

Oma lukunsa oli myös mukavan kiva laivaretkipäivä Macaon tasavaltaan. Maa nauttii Honkkarin tavoin erityisasemaa ison Kiinan suojissa ja mikäs siellä oli tallustella turvallisia katuja pitkin. Hienoja pikkukongeja ja portugalilaista arkkitehtuuria ja tunnelmaa, vanha kaupunki, ränsistyneitä taloja ja supercasinoita rinta rinnan, luumutomaattirasia 60c ja leipomosta herkkuja alta viidenkymmenensentin sekä safkat neljälle limuilla alta kahdenkympin. Yksi päivä oli kuitenkin riittävä aika saarella ja itse laivamatka kokemus jo itsessään. Suosittelemme.

Hienoa matkalla on myös jatkaa päivää iltamyöhään asti. Siinä missä Ruoholahden ja Itäkeskuksen metrolinjalla liikkuu yömyöhään vain juoppoja ja pikkurikollisia, niin täällä kadut ja metrot täynnä normaaleja ihmisiä yömyöhän pikkutunneille asti. Kuten Intiassa jo aikanaan paljon kirjoittelin, niin täällä on kaksi päivänaikaa: valoisa ja yö. Mekin ollaan monena aamuna heräilty puolen päivän aikoihin ja jatkettu tosi myöhään ytimessä. Ei paha ollenkaan.

Hotlamme on Hongkong Islandin puolella vuoren puolivälissä (onneksi lähellä isoja rullaportaita) kivalla paikalla lähellä Sohoa ja muuta ydinkeskustaa. Saapuessamme vedimme puolivahingossa suhteellisen rankan jalkatreenin kun kapusimme alhaalta ylös rinkkojen ja reppujen kanssa. Sykemittari olisi paukkunut punaisella aivan varmasti, mutta travelleri ei käytä taksia kuin äärimmäisessä hädässä ja nöyrästi kärsimme tuonakin aamuna; ja kiva kokemushan sekin oli! Saimme täällä asuvalta Riian systerin miehen kaverilta vinkin ja vaikka huone ehkä pinta-alaltaan pienen tähän astisissta, niin muuten todella bueno ja tyylikäs emmekä ole jaksaneet vaihtaa paikkaa. Room on n. 10m2, josta yksistään sänky vie 80%, suihkukoppi ja pönttö seuraavat 15%, joten tallustelutilaa ei juurikaan ole; eilen emme meinaanneet päästä ulos huoneesta kun rinkat pelkästään ladottuina oven eteen! Sairasta ja hauskaa. Ja onhan täältä huikeat näkymät kun huone 21:ssa kerroksessa sekä juoksumatto alakerrassa. Sitäpaitsi aika vähän huoneessa tulee loppujen lopuksi oltua, lähinnä illalla suihkuun ja tutumaan. Ja seuraavana aamuna taas liikenteeseen ellei ole köllimispäivä tai lätkän pronssipeli, jota kieltämättä oli kiva katsella aamukahvia litkien. Ekat suorat lähetykset ja hyvinhän ne kisat näyttivät menneen ;-)

Pitkästä aikaa jouduimme sittenkin kaivamaan hupparit päällemme vaikka toisin viime kerralla ennustin. Harmaata ollut koko ajan ja pari sadekuuroakin; pilvistä pilvistä ja pilvistä. Olisko sellaista tasaista 25c astetta. Onneksi pian taas lämmössä sillä kamat tänään pakettiin ja huomenna heti aamusta kentälle ja illalla olemmekin sitten jo Perthissä. Lämpöä pitäisi piisata ja toivottavasti ystävämme Stephan tulee kentälle vastaan. Ainakin lupasi, samaten kun täyttää jääkaapin kylmillä janokkailla. Kuulemma viikonlopuksi pitäisi lähteä jonnekin beach houseen, jossa tuliais-Finlandiamme saanevat arvoisensa kohtalon. No turha mennä asioiden edelle vielä. Vaikka yksuntoinen meistä olisi valmiina lentämään Suomeen jo vaikka huomenna, niin aivan mahtavaa päästä Australiaan, ja ennenkaikkea nähdä vanhoja tuttuja vuosien jälkeen niin Perthissä, Sydneyssä, Adeleinessa kun Uudessa-seelannissa.

Jotenkin levoton olo. Yleensä blogin kirjoittaminen avaa katkenneita verisuonia, rauhoittaa, nostattaa fiilistä ja ennenkaikkea antaa pikkuriikkisen oman ajan tässä nonstop 24/7-metrin-säteellä-toisista-päivärytmistä, mutta nyt ei tästäkään meinaa tulla mitään, prkl. Hieman haikein mielin pala kurkussa siis viimeistä iltaa näillä kulmilla eikä jaksaisi miettiä oikeastaan yhtään mitään. Takana huikeat kuukaudet Aasiassa, paljon uskomattomia mestoja, sykettä ja vilinää, rauhaa ja onnellisuutta - edessä toivottavasti vielä huikeampi loppumatka uusilla mantereilla. Ikävä ei silti jää Honkkaria eikä muitakaan hienon isoja megaluokan cityjä. Lämpö kutsuu ja aurinko kutittelee taas pian, kengurut täältä tullaan! Tilulilulei ja syökää kookosta. Me painutaan unten maille ny!

- sami

ps. Onnittelut Ilelle ja Jennilla, mahtava homma!!! Lisää Vernoja vaan!