Terkut ja pikapikatekstiä tällä kertaa Malesian itärannikolta, Pulau Tiomanilta. Itselläni ei ollut mitään hajua paikasta vielä ennen matkaa, mutta onneksi Lonely Planet ohjasti jälleen oikeaan osoitteeseen. Tämä on aika uskomaton paikka (Kuala Lumpurista kuuden tunnin bussimatka Mersingiin, josta vielä pari tuntia laivalla) keskellä suht' rankkaa Etelä-Kiinan merta. Saari on aika iso ja varmaan 99% pinta-alasta sademetsää, siis täydellistä trekkailu-viidakkoa! Länsiranta, jossa mekin bunkkaamme, pelkkää kaunista hiekkarantaa, upeita koralleja ja snorklauspointteja ihan rannassa kiinni, korkeita vuoria, puroja, yksi pikkupolkutie saaren halki toiselle puolelle, ei juurikaan länkkäreitä (isäksemme vain kolme mukavaa tsekkiä ja heidän ruotsalainen ystävänsä Absolut Vanilla) tai muitakaan turisteja ja lisäksi jostain käsittämättömästä syystä lentokenttä potkurikoneita varten ja autotie!

Villiapinoita viidakko täynnä, öklön isoja liskoja ja varaaneja sekä kauniinvärisiä perhosia kaikkialla; merikilppareitakin pitäisi olla, vielä ei tosin olla nähty; koralleilla polskittiin sadan kauniin kalan joukossa mm. tonnikala, sting ray, papukaijafisu ja käytetty tamppooni. Lämmintä piisaa, tosin hieman ollut pilvistä ja myrskyä ja ekojen päivien väri totaalisen harmaa, mutta ei se menoa tunnu haittaavan; ja just nyt aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Mukava mökki paalujen päällä, josta aukeaa huikeat näkymät merelle koko horisontin laajuudelta. Rannalta reilun puolen tunnin räpyläuintimatka täysin omaan rauhaan, viidakon ja kivien suojassa makaavaan laguuniin.

Tioman on listattu maailman kymmenen kauneimman saaren joukkoon ja kaunista täällä totta tosiaan on; silti omasta mielestä ei läheskään niin upea kuin moni Thaimaan saarista; no makuasioista ei voi kiistellä; joku tykkää pitkistä, toinen pätkistä. Pääasia, että rauhaisaa ja luppoisaa ison cityn jälkeen, ja ennen toista isoa vastaavaa. Sen verran monsuuninjälkeisen myrskysadekausi tosiaan päällä täällä puolella Malesian niemimaata, että suunniteltu retki Rawalle ja muille Seribuaitien unelma-pikkusaarille jäänee haaveeksi, prkl!

Mitäpä tässä enempää jorisemaan kun ajatus ei vaan kulje! Mukavia laskettelukelejä ja hiihtosuunistakaa vaikkapa välillä; meillä naksnaks ja kohti paratiisisaaren aamupalasämpylöitä!