PP calling! Naks ja taas on viikko kulunut edellisestä aivojumpasta; ziisus kun aika tuntuu lentävän ja viikonpäivät ovat viimeistään nyt menettäneet lopullisen merkityksensä. Rantapummeilut on jätetty hetkeksi, dösämatka Kepistä sujui rattoisasti ja nyt seikkailumme jatkuu Kampukan pääkaupungin kaduilla. Phonm Penh on kaoottisen sykkivä keskus, jossa varmasti viihtyy moni oluesta ja baareissa notkuilusta tykkäävä matkaaja. Onhan täällä jonkin verran nähtävääkin ja paljon on nähtykin, mutta lasten kanssa matkaaville ei välttämättä idyllisin mesta hengailla viikkotolkulla; vajaa viikko riittää ihan sopivasti.

On nähty The National Museum, massiivisen kultaisessa Grand Palacessa asustelevan kuninkaan koti muurien takaa, pari muuta hienoa temppeliä, monumenttia ja "vanhan ajan" hurjaa market-aluetta, kävelty hektisellä joenvarrella illasaikaan sekä ennenkaikkea hämmästelty alueen kaoottista olemusta päiväsaikaan, isosti pumputtavaa yökatuelämää, kyytejä yli-innokkaasti myyviä tuktuk-kuskeja ja sekavaa liikennettä sekä istuttu kahviloissa, ravintoloissa sekä käppäilty, huristeltu tuktukteiltu ja mopoprätkitelty siellä sun täällä alueita ristiin rastiin tuttuun tyyliin. Huomenna olisi tarkoitus viettää keskiviikon kaltainen koulusessiopäivä hotlassa, jottei mene ihan laiskotteluksi!

Täällä on myös Suomi-baari, jossa olemme käyneet pariin kertaan moikkaamassa rentoa omistaja Timppaa ja hoitaneet laundryt samalla. 13 matkaviikon jälkeen oli tavallaan omituisen hauskaa ryypätä Fisua Finlandia-vodkalla ja tarjota muksuille lihamakaroonilaatikkoa; ja huudattaa Apulantaa suht' lujalla yötä myöten! Kanuunakin oli Suomen tasoa! Jos liikutte täällä suunnalla, niin tsekatkaa ihmeessä paikka; sijaitsee #172 streetillä. Baareja täällä on siis joka lähtöön ja varmasti jokaiselle löytyy omansa ja enemmänkin. Erityisen cool mesta oli myös baarikadun The Zeppelin Bar, jossa vanha äijä rullaa todellisen ammattilaisen ottein vinyyliltä pelkästään 60-90-lukujen rockia ja heavyä (kokoelma tuhansia levyjä); pakkohan sitä oli lautaselle tilata Fear of the Dark ja lasiin ruuvimeisseliä ja mojitoa.

Moni varmaan muistaa lukeneensa punaisten khmerin ja Pol Potin järkyttävien tekojen historiat 70-luvulta. Se oli juuri PP, josta kaikki kauheudet aikanaan alkoivat. Tiistaina kävimme kaupungin ulkopuolella The Killing Fieldseillä, jonne teloitetttiin ja dumpattiin kylmästi aikanaan yli 17,000 ihmistä. Perään tutustuminen keskustassa sijaitsevassa S-21:ssa, joka toimi kidutusvankilana viiden vuoden ajan. Kauheita kuvia ja tarinoita, tuhansia pääkalloja ja luita, tappoaseita, joukkohautoja jne. Veti aika heikoksi ja on kyllä vaikea käsittää, kuinka brutaali ja sairas voi ihmismieli pahimmillaan olla. Koko kauheus ja pelko näkyy edelleen tietyissä elämäntyylin aspekteissa täällä ja menee varmasti vielä pitkään kunnes kaikki arvet ovat parantuneet.

Hintataso on Kampukassa yllättänyt pahasti. Luulimme, ja moni kertoi, että täällä on sikahalpaa, mutta tavaroiden hinnat ovat nousseet vähintään 100% pelkästään viime keväästä. Asuminen hotelleissa (tarjontaa aivan älyttömästi hintahaitarilla 1usd - 3000usd yöltä) ja ravintoloissa (olut ja safka) ovat toki edullista (ja sairaan hyvää ja herkullista); vähintään suunnilleen Thaimaan tasoa kun osaa etsiä oikeat mestat. Mikä vittumaisinta, niin kaksoishinnottelu on "laillista" täällä: länkkäreille täysin eri hinta kuin paikallisille ja molemmat hinnat ihan pokkana esillä vielä mainoksissa ja kaduilla! Kyllä olisi länsimaisille lakimiehille ja oikeustajulle käyttöä ;-) Tämän vuoksi kaupoissa ja toreilla elintarvikkeet melkein Stockan hinnoissa. Mutta maassa maan tavalla ja näillä mennään. Tällä vauhdilla ja tyylillä maa kyllä tulee hinnoittelemaan itsensä ulos ja edessä kusiset ajat nousukasurpoille. Onneksi sentään dollari on sen verran heikoilla globaalissa valuuttasodassa (erityisesti euroamme vastaan), että saamme edes jotain ilon aihetta näitä mulkvisteja vastaan kun maksamme ensi kuussa Visa-nostoja!

Myös luokkajaot todella räikeät ja ökyrikkaita mieletön määrä; missään Euroopan kaupungissa ei näe tällaista autokantaa, on vittu Lexusta ja Hummeria joka nurkassa ja muutamia kauppakeskuksia täynnä mega-juppi-pissiksiä, jotka maksavat jätskikupista Lontoon hintoja. Ja kadun toisella puolella jengi nukkuu puiden alla pahvilaatikoissa. Ei mene jakeluuni!

Tahtoo rannalle, tahtoo merelle, tahtoo beachille, tahtoo uimaan, tahtoo pois täältä, siis Kampodzasta! Vaikka hieno maa, ystävällisiä ihmisiä kaikkialla ja paljon upeita mestoja, niin joku mättää, en tiedä mikä! Sama fiilari meillä kaikilla; vaikka kuinka on avoin ja reipas mieli, niin nämä Aasian kaoottiset kehitysmaakaupungit on nyt nähty ja pakko päästä sellaiseen paikkaan ainakin hetkeksi, jossa ei koko tarvitse miettiä tuleeko kusetetuksi ja jossa kaikki yrittää ukottaa sua tavalla tai toisella.

Niinpä päätimme tehdä "ison" muutoksen suunnitelmiin ja jätämme Vietnamin ja Laoksen kokonaan väliin ainakin tällä erää. Haluamme enemmän rannalla makoilua (olisi pitänyt jäädä Rabbit Islandille viikoksi ranta bungalowiin, prkl) ja riippumattoa kuin Saigonin sähläystä ja suht pitkää taivalta Vietnamin rannikkoa pitkin, joten suuntaammekin Siem Repin jälkeen jo ensi viikolla takaisin Thaimaaseen! Haimme täällä PP.ssä Thaimaan viisumit, joten saamme olla taas tarpeeksi pitkän ajan maassa ennen seuraavaa lentoa. Mahtavassa Bangkokissa kolme yötä (varattuna jälleen sama tuttu loistava hotelli luxusherkuilla) ja sitten muutaman pysähdyksen taktiikalla kohti Länsi-Thaimaan saaria ja rantoja. Varmaan eka Phuketiin ja sieltä sitten jollekin kivalle saarelle pariksi viikoksi. Itse asiassa aika helvetin hienoa kun on näin pitkään reissussa, niin pystyy vaihtamaan suunnitelmia tien päällä menemällä sinne, minne haluaa eniten!

Nyt siis vain odotamme passeja/viisumeja, jotka pitäisi saada Thaimaan paikallisesta lähetystöstä perjantaina, hope so. Vaihdoimme täällä ekan yön jälkeen hotlaa ja nyt ihan kohtuuhintaisessa "peruspaskassa". Onneksi jääkaappi, lämmin vesi, sähköpistokkeita ja kaapelikanavat, joten pystymme väsäämään nuudeleita ja brekkaria huoneessa ja viettämään rentoa "kotiviikkoa". Kesä päällä täällä, yli kolmekymmentä mittarissa vuorokauden ympäri ja arjen ihanat pikkuasiat sujuvat täysin omalla painollaan. Just nytkin voisi kuvitella olevan Suomessa Kampodzan sijaan kun koneelta soi Kent, naputtelen tekstiä, Riia rämplää töllön kaukaria ja lapset tekee koulua (ja ihme kyllä eivät riitele!). Tulee magee fiilis kun onnistuu selviämään vieraalla kielellä vieraassa kulttuurissa ja ympäristössä, on kyse sitten parturissa käymisestä, lentolipun tai hotlan varaamisesta, lääkkeiden ostosta, leipämiehen herkkukorista, ylimääräisten kamojen postittamista Suomeen, mopotaxin kanssa kaduilla suhaamisesta, uusien makuelämysten saamisesta katukeittiöstä, perseen pesemistä vesihanalla, ylipäätänsä täysin Suomesta poikkeavaan palvelukulttuurin tottumisesta, joka maan perussanojen oppimisesta (jotta selviää yli-innokkaista myyjistä) tvs. Joka päivä on vain selviydyttävä täällä karussa maailmassa, ja opetettava ja opittava uusia asioita.

Vielä yksi veemäinen asia tästä maasta: kännykkälinjat eivät toimi kummallakaan. Jos siis akuuttia, niin laittakaa mailia tai facen postilaatikkoon. Toisaalta, emme välttämättä jaksa vastailla kun tää elämänrytmi täällä ei sisällä oikeastaan juuri mitään sähköistä kommunikaatiota ;-)

Helteiset terkut auringonvalosta; ja muistakaa olla kiltisti, sillä tonttuja voi olla liikenteessä!

- sami