Terveiset Whitiangasta! Kuva ei oo taalta, mutta tanaan ei jakseta latailla uusia kuvia.

Aamulla lahdettiin Auclandista eteenpain kiertamaan tata pohjoista saarta. Ihan aluksi kaytiin Aucklandissa Mount Edenilla. Se on entinen tulivuori, kaytiin katsomassa siella kraaterin reunalla milta se nayttaa. Paikalta oli myos hienot nakoalat yli Aucklandin. Sitten matkaa jatkettiin Hot Water Beachille, jossa vuoroveden ollessa oikea paasee tekemaan kuumia kylpyja rantahiekkaan. Hiekan alla on kuuma lahde, ja kun hiekkaan kaivaa kuopan, tulee sielta esille tosi kuumaa vetta. Veteen joutuu sekoittamaan viileampaa merivetta ennen kuin sinne voi menna. Oli kylla tosi jannan nakoista, kun kuoppien kuumasta vedesta nousi hoyrya. Me ei kuitenkaan oltu rannalla kauan, silla lahdimme melomaan kanooteilla merelle. Lahdettiin liikkeelle yhdelta hiekkarannalta, ja melottiin katsomaan toista tosi upeaa rantaa. Melominen sujui meilta ihan hyvin, vaikka samassa ryhmassa olleet brittitytot onnistuivatkin tekemaan puolittaisen eskimokaannoksen... Kun paastiin perille toiselle rannalle, niin melontaopas keitti meille siella kahvit ja kaakaot. Sen jalkeen melottiin takaisin lahtorannalle. Melontareissun jalkeen saavuimme lautalla pieneen Whitangan kaupunkiin, jossa nyt olemme yota. Tama on tosi idyllinen pieni kyla, aivan ihana. Hostellia pitaa pieni perhe, ja taalla ollaan ihan kuin heidan kotonaan. Saatiin ruoatkin tosi edullisesti, kun hostellin vaki teki meille spagetti bologneset. Annoksen hinta oli 7 dollaria, eli siis vajaa kolme euroa. Ei tullut ruoalle siis kovaa hintaa. Silti toiset reissaajat taalla kokkasivat omia ruokiaan, meille ei kylla olis tullut mieleenkaan. Asken kaytiin viela iltakavelylla, ja kohta suunnataan nukkumaan. Huonekavereina meilla on kaksi ruotsalaista poikaa Goteborgista. Meilla on Tommin kanssa parisanky ja pojat nukkuvat kerrossangyssa, toivottavasti eri pedeissa kuitenkin... =) Tommi ajatteli, etta pitaisi sanoa niille, etta me ei panna jos nekaan ei pane, mutta ei taideta uskaltaa. =)

Huomenna lahdetaan taas aikasin aamusta matkaan kohti Rotoruaa. Siella kuulemma haisee tosi pahalta, kun paikassa on paljon geotermista toimintaa ja lammikoista erittyy rikkikaasua. Tommi saattaakin sitten olla siella ihan kuin kotonaan... Illalla osallistumme Maori-hangiin, eli menemme paikalliseen maorikylaan nauttimaan maan alla valmistetusta ateriasta. Huomenna ei sitten varmaan ehditakaan kirjoittelemaan, kun homma kestaa aika pitkaan.

Tommi halusi muuten viela kertoa, etta lennolla Lontoosta Hong Kongiin koneen kapteenina oli Barry White. Ei kai kuitenkaan se laulaja...

Aikaeron kanssa ei muuten tullut mitaan ongelmia, alettiin jo Suomessa ajattelemaan Uuden-Seelannin ajan mukaisesti. Koitettiin koneessa nukkua aina kun taalla oli yo, joten sen suhteen on nyt mennyt tosi hyvin. Saa nahda miten kay kun palataan Suomeen. Tommi haluaa viela itse kirjoittaa, joten Tommi jatkaa:

Tuli tassa vaan mieleen etta pikku pakkanen lumineen ja loskineen on ihan mukava... mutta niin on taakin!

Taru jatkaa:

Ihmisilla on kylla taalla ollut tosi kummia kasityksia meidan talvista ja pakkasesta, ollaan jouduttu jo useampaan kertaan selittamaan etta meilla joutuu menemaan toihin vaikka olis 20 astetta pakkasta. Ja tanaa yks kolumbialainen kysyi etta kavellaanko me sit kadulla aina eteenpain joka kaupan kautta jos on niin kylma...