Heippa!

Taalla sita nyt ollaan toisella puolella maapalloa. Matka oli pitka ja vasyttava, eika kommelluksiltakaan ihan kokonaan valtytty. Eka lento Lontooseen Finskilla meni ihan mukavasti, vaikka lahtikin vahan myohassa kun piti odottaa Kittilasta saapuvasta koneesta isoa laumaa brittituristeja. Lontoossa kuitenkin oltiin ajoissa, ja siella viiden tunnin notkuminen Heathrowlla meni odotettua helpommin. Vihdoin sitten paastiin Cathayn koneeseen, ja heti sinne paastyamme huomasimme Tommin paikalla edellisen istuimen selkanojan ja poydan valissa olevan oksennuksen... Lentoemanta tuli kylla kiltisti sen siivoamaan pois, mutta eipa antanut alku kovin hyvaa kuvaa yhtiosta. Kone oli muutenkin melko likaisen oloinen, tosin ruoat ja viihdetarjonta olivatkin sitten hyvia. Hong Kongiin saavuttiin puolitoista tuntia myohassa lentoreitin vaihdoksen ja siita seuranneen lisatankkaamistarpeen takia. Siella ei juurikaan sitten tarvinnut odotella kentalla, vaan paastiin pikaisesti uuteen koneeseen. Viimeinen lento oli jo melko puuduttava, peput olivat ihan puutuneet, ja kone edellista ahtaampi. Hyvaa asentoa nukkumiselle oli miltei mahdotonta loytaa. Tulikin siina sitten Uuden-Seelannin yon aikana valvottua, vaikka oli tarkoitus nukkua. Pari tuntia ennen koneen laskeutumista tarjoiltiin brunssi, ja sita odoteltiinkin innolla kun oltiin tosi nalkaisia. Saatiin ruoat eteemme, ja Tarulle tuli fiilis etta tarjottua munakasta ei kannata syoda. Niinpa Taru sitten soi Tommin hedelmapalat ja Tommi Tarunkin munakkaat. Siita se hupi sitten alkoikin, kun Taru sai omenanpaloista hurjan allergisen reaktion. Akkia laakkeet esille, ja niiden avulla tilanne saatiin rauhoitettua. Korvissa tuntui koneen laskeutuminen tosi kurjalta, kun oli paa muutenkin ihan tukossa.

Aucklandiin saavuimme paikallista aikaa iltapaivalla yhden aikoihin, ja saatiin viisumit ja maassaololupa kolmeksi kuukaudeksi. Rajavartijoiden koira kylla pisti meidan kasimatkatavarat tiukkaan tutkimukseen, kun koira haistoi siella aikaisemmin matkaevaana olleet ruoat. Muutenkin rajalla kyseltiin tosi tiukasti kaikista mahdollisista tavaroista, ja piti tayttaa kysely etta missa maissa oli ollut kuukauden sisalla yms. Ilta Aucklandissa vietettiin Skytowerissa vieraillessa, sielta loytyy kuvia tuolta albumista. Kaytiin illalla viela syomassa, mutta mentiin ajoissa nukkumaan, koska aamulla oli tiedossa aikainen heratys.

Seuraavana aamuna Kiwin bussi haki meidat hotellin lahelta seitseman aikoihin, ja matka kohti pohjoista alkoi. Menimme bussilla Bay Of Islandiin, Paihian pieneen kylaan. Paihia tarkoittaa "Good Here" englanniksi kaannettyna. Paikka on pieni 3500 asukkaan kyla meren rannalla. Tommi alkoi voimaan huonosti jo bussimatkalla, ja tilanne meni vain huonompaan suuntaan perille paastya. Aika kului Tommin osalta vessan puolella, ja sen lisaksi Tommi oli selvasti kuumeessa. Paatimme lahtea paikalliselle laakariasemalle katsomaan, josko asialle voitaisiin tehda jotain. Laakari diagnosoi Tommilla ruokamyrkytyksen, ja antoi Tommille jonkun piikin perseeseen. Tommi palasikin sitten hostellille nukkumaan ja itseaan parantelemaan. Olo alkoikin siita sitten iltaa kohden jo vahan helpottamaan. Taru kavaisi apteekissa ja ruokakaupassa, ja vietti sitten loppupaivaa itsekseen rannalla. Tommi taisi lopulta nukkua noin 15 tuntia putkeen, heraten valilla vain ottamaan laakkeita. Pikainen toipuminen oli kovasti toiveissa, koska seuraavana aamuna olisi tarkoitus lahtea delfiiniretkelle merelle.

Aamuyosta Taru sitten heraili siihen, etta lentokoneessa kovasti sattunut korva alkoi oireilla enemman. Ei sitten muuta kun Buranaa naamaan, ja koska Tommin vointi oli aamulla jo paljon parempi, niin merelle lahdettiin. Dolphin Eco Encounter olikin tosi kiva juttu, ehka noin tunnin veneilyn jalkeen loydettiin iso delfiiniparvi, jonka touhuja paastiin seurailemaan. Parvessa oli mukana poikasia, joten uimaan ei voinut menna, mutta makasimme laivan etukannella ojennellen kasia vetta kohti, ja delfiinit tulivat lahelle meita moikkailemaan. Se oli kylla yksi hauskimmista kokemuksista ikina, kun villit delfiinit uivat veneen alta esiin ja tulivat parskayttelemaan vetta meidan paallemme.

Retkelta palattuamme suunnistimme sitten jo tutuksi tulleelle laakariasemalle Tarun korvaa nayttamaan, ja laakari sattuikin olemaan sopivasti vapaana. Diagnoosiksi tuli lieva korvatulehdus, joten ei sitten muuta kun taas apteekkiin laakkeita hakemaan. Sen jalkeen ehdimme viela kaymaan syomassa, kunnes bussi lahti takaisin kohti Aucklandia. Matka kesti kolme ja puoli tuntia, ja taalla sita sitten taas ollaan yksi yo. Aamulla matka jatkuu kohti uusia seikkailuja Mercuri Baylle Hot Water Beachille.