Tervehdys jalleen kerran ja kiitos, etta kayt seuraamassa kuulumisiani. Kirjoitathan kuulumisia suomesta viestitaululleni, Kiitos. Suomi ja etenkin Kajaani on useasti mielessa (varsinkin nyt, kun on satanut lunta). Suomalaisten tyttojen kesken pidetaan huolta siita, ettei aidinkieli unohdu. Lahimpien ja rakkaimpien valokuvat ovat olleet tarpeen matkalla. Katselen kuvia lahes paivittain ja ajattelen miten ihana elama minua odottaa kotona.

Vaatteita taalla ainakin saa halvalla. Viime viikolla ostin mekon ja kengat yht. 14e ja farkut n. 12 e. Onneksi pakkasin matkalle mukaan huonompia vaatteita (tanne koyhille jatettavaksi), niin mahtuu kaikki uudet kesahepeneet kotiin tuotavaksi. Vaikka tovinhan sita sitten saa taas odotella, ennen kuin niille on jalleen kayttoa.

Viime viikolla pidimme puolivalijuhlat, kun reissu oli harjoittelun osalta puolessa valissa. Kyllahan meilla mukavaa oli.

Lauantaina ollessamme laukkuostoksilla kauppakeskus Maerua Mall:lla tormasimme suomalaiseen opiskelijaan. Puhuimme suomea keskenamme, kun kuulin jonkun karjaisevan "onko taalla muitakin suomalaisia". Kyllapas hammastyimme kuullessamme suomen kielta jonkun muunkin puhumana.

Sunnuntaina lahdimme Kajaanin tyttojen kesken ruokailemaan ravintola Joe's beer houseen isanpaivan kunniaksi. Onnittelut viela jalkikateen jokaiselle isalle. Ravintolaa on kehuttu paljon, ja nakemisen arvoinen paikka se olikin.

Taman viikon olen tyoskennellyt synnyttaneiden vuodeosastolla. Olemme olleet ainoat opiskelijat Helin kanssa, ja meidat on otettu avosylin vastaan. Olemme saaneet hyvaa ohjausta ja toita ollaan saatu tehda. Onpa kotoisaa tyoskennella, kun hoitajat puhuttelevat meita meidan omilla nimilla (emmeka ole pelkkaa ilmaa). Osastolla eras aiti kyseli minulta nimea pienelle poikavauvalleen. Han olisi kovasti halunnut nimeta lapsen minun mukaani, mutta arvelin nimeni olisi epasopiva pojalle. Ehdotin nimeksi Einoa, ja pyynnosta kirjoitin sen hanelle kannykkaan ylos. Kyllapa tuli mukava tunne :). Vauvan aidilla oli suomalainen nimi ja muutenkin taalla tapaa paljon suomalaisia nimia. Erityisesti lahetystyontekijoiden mukaan nimettyja tapaa paljon.

Tanaan olimme ruumiinavauksessa. Pukeuduimme valkoisiin haalareihin ja suu-nenasuojuksin varustautuneina lahdimme avausta katsomaan. Huoneessa oli nelja ruumista, jotka avattiin yhta aikaa. Katsomassa tata tapahtumaa oli ainakin 25 opiskelijaa (Hollantilaiset, norjalaiset ja me suomalaiset). Voin kertoa, etta haju ei ollut kovin mielyttava. Myonnetaan, en kestanyt katsoa kaikkia avauksia loppuun saakka, vaan yksi avaus riitti minulle.