Tyskentelin viime viikolla kaksi päivää Katuturan HIV-klinikalla. Klinikalla meiidät otettiin erittäin lämpöisesti vastaan ja saimme ohjausta aivan toisella tavalla kuin aiemmin
(klinikalla ei ollut paikallisia opiskelijoita). Ensimmäisen päivän työskentelin pikanäytteenottohuoneessa yhdessä paikallisen työntekijän Josefinan kanssa. Hän on 24-vuotias Namibialainen nainen, jonka haaveena on löytää suomalainen mies ja muuttaa suomeen asumaan. Hän oli erittäin puhelias ja hänen kanssa oli helppo työskennellä. Hän kyseli ikävöinkö Suomeen, ja vastasin ikävöiväni poikaystävääni. Tämän jälkeen hän tiedotti jokaiselle huoneessa käyneelle työntekijälle -Tiina ikävöi poikaystäväänsä. Punastelin :).
Toisen päivän työskentelin HIV-klinikan ohjaushuoneessa tai lähinnä seurasin ohjausta, koska työntekijä hallitsi kaikki 11 heimokieltä. Tästä kielitaidosta johtuen kaikki ohjaus tapahtui asiakkaan omalla kielellä. Päivän piriste oli käytävällä kiiruhtava Josefina, joka tuli luokseni ja sanoi suomeksi -hyvää päivää Tiina (Heli oli opettanut hänelle suomen kieltä ja hän halusi löytää heti minut kertoakseen oppimansa).

Viime torstai-iltana lähdimme suunnittelematta Cheers-clubille. Clubi taisi olla paikallinen homojen kantapaikka, ainakin meno siltä vaikutti. Tanssimaanhan me vain menimmekin ja seurasimme samalla huvittuneena muiden intiimejä tansseja. Tällä kertaa emme nähneet aseistautuneita.

Perjantaina kiertelimme Windhoekin keskustassa ja katselimme ihastuneina matkamuistomyymälöiden käsitöitä. Ostokset jäivät aika minimiin keskustan kalliiden hintojen vuoksi. Odotamme innolla pääsyä Okahanjaan, paikkaan jossa myydään käsitöitä halvalla ja kauppaa voi käydä esim. vanhoilla tavaroilla tai vaatteilla. Ruotsalainen Frida kertoi vaihtaneensa siellä toimimattoman sytkärin kolmeen kaulakoruun.

Tämän viikon olemme työskennelleet Helin kanssa Katutura State hospitalin synnytystä edeltävällä osastolla sekä synnytyssalissa. Eilen pääsimme mukaan synnytykseen ja elektiiviseen sektioon (suunniteltu keisarinleikkaus).Sektiolla syntyi 1,950 kg painava terhakka tyttövauva, jonka veimme keskolaan. Oliha se kyllä mielettömän ihana, ja topakka ikäisekseen, vaikka syntyikin raskausviikolla 32.
Hieman harmitti yksin synnyttävien äitien puolesta, kun synnytystä avustavalla hoitajalla ei ollut aikaa tukea äitiä.
Tykkäsin työpaikasta mielettömästi, mutta harmiksemme tänä aamuna sinne pölähti viisi norjalaista sairaanhoitajaopiskelijaa, jotka eivät ymmärtäneet selvää englannin kieltä, että seitsemän opiskelijaa synnärissä olisi liikaa. Norjalaisviha kasvoi! Väistimme siis sivuun ja menimme aamuvuoroon keskolaan.
Ensi viikolla ajattelimme kuitenkin tehdä yövuoroja synnytyssaliin, josko pääsisimme sitten hieman enemmän avsutamaan synnytyksessä.

Viikonlopuksi lähdemme Etoshan kansallispuistoon. Matka alkaa perjantaina aamuvarhain klo 3.00 ja reissulta palamme sunnuntai-iltana. Toivottavasti bongaamme mahdollisimman paljon eläimiä. Hieman jännittäää teltassa yöpyminen hämähäkkien ja käärmeiden seassa. Hyiii!!
Tiedoksi siis kaikille, ettei liittymät välttämättä toimi siellä. Toivotaan kuitenkin parasta.