Tervehdys Namibiasta!

Viikonloppureissu Etoshan kansallispuistossa on nyt takana ja teltassa nukkumisesta selvittiin hengissa. Kansallispuisto oli mielettoman ihana paikka, suosittelen lampimasti jokaiselle Namibiaan matkustavalle. Kuvia reissusta on tulossa. Viikonlopun aikana kaytiin safarilla kolme kertaa ja elaimia bongattiin kiitettavasti. Seeproja, antilooppeja (antibiootteja eraan matkaseuralaiseni nimeamana) ja kirahveja nakyi eniten, mutta nain myos kaksi norsua, pahkasian ja naarasleijonan. Magnustit (leijonakuninkaan Timon) olivat ihania kirmatessaan teltta-alueella ja kurkkiessaan autoihin ja telttoihin. Reissu oli taysin onnistunut, koska emme tavanneet elaimista pelatyimpia (Kalahari Ferrari & musta Mamba). Etoshassa lampoa piisasi liiaksikin asti, mutta nyt ei auta valittaa, vaan nauttia lammosta ennen Suomen kylmyyteen paluuta. Paluumatkalla Etoshasta kavimme Okahandjassa ostamassa Namibialaisia kasitoita. Kyllahan sielta tavaraa lahti mukaan. Ruotsalainen Hanna olikin autossa sanonut, etta katsokaa miten onnellinen Tiina on. No, onnellinen olikin kun sain ostettua lahes kaikkea mita olin halunnutkin ja hyvin tingittyyn hintaan tietenkin.

Taman viikon olen tehnyt yovuoroja synnytyssaliin. Kyllahan se on taman tyton unelmatyopaikka. Synnytyksia oli ensimmaisena yona niin paljon, etta menin laskuissa sekaisin. Tasaiseen tahtiin koko ajan illasta aamuun saakka ja monta synnytysta yhta aikaa. Osa aideista synnytti jopa huoneissa, kun saliin saakka ei ehtinyt.

Mieleen painuvin synnytys, oli kun kesken ruokatauon hoitaja tuli hakemaan meita saliin. Lapsi oli tulossa pakarajalkatarjonnassa ja synnytys kesti yllattavan kauan. Syntyessaan vauvalla oli napanuora kahdesti kaulan ymparilla ja vauvaa jouduttiin elvyttamaan. Jaimme saliin kolmestaan synnyttaneen aidin ja opiskelijatoverini kanssa muiden touhutessa vauvan parissa. Emme olleet niin varmoja ammattitaidostamme, etta olisimme uskaltaneet vieda synnytyksen loppuun saakka. Hoitaja hammastelikin saliin palatessaan, etta vielako istukka on sisalla. Olimme keskittaneet kaiken energian vastasynnyttaneen aidin tukemiseen ja rauhoitteluun.

Kyllapas toita riitti, ja ensimmaista kertaa monivuotisella hoitajan urallani menin onnellisena tyoyosta tyovuoron jalkeen nukkumaan. Nautin tasta todella.

Mukavaa on ollut, mutta viela mukavampi on tulla kotiin. Joulua odotellen <3