Tänään päivällä kävi mielessä että tuleeko tästä hommasta helvettiäkään. Onko tämä reissu tässä?!

Yks tämän reissun ideoista oli pitää lupaus ja tavata Oscar. Se toteutui, mutta olen tuntenut olevani välillä hieman jumissa. Mietin jossain vaiheessa että otanko vaan hatkat jossain sopivassa välissä. Joskus selittäminen on liian vaikea tai mahdotonta. Tilanne ei nyt siis ole todellakaan paha, mutta haluan pitää täyden vaupauden tehdä mitä lystään aina! Muutoin lamaannun.

No kuitenkin lopetin hetkessä elämisen ja aloin miettimään tulevaa. Samalla voin pahoin vuoristoteillä matkatessani La Fortunaan. Sain viestin vanhalta pomoltani*? Töitä olis tarjolla reissun jälkeen ja todennäköisesti edes hiukan inhimillisemmin ehdoin kuin aikaisemmin. Harkitsin vakavasti. Se olisi nopea alku paluulle Suomessa. Voisin kohottaa kuntoani, harrastella reissufilmien ja valokuvien kanssa ja mikä tärkeintä alkaa rakentamaan omaa pikku businestä. Ennen kuin on taas aika ottaa lyhyt parin kk:n loman valloittaakseni 7000 metriä Kirgisiassa.

Vieressäni istui Israelilainen 150 cm äijä joka ihmetteli miksi en tue nokiaa vaan käytän HTC:tä. Vaikka luulin tätä tyyppiä pikkuskidiksi ilmeni että hän omistaa kohtuullisen kokoisen IT-firman Israelista ja keikkaa piisaa ympäri maailmaa. Minun nimi on kuulemma helppo muistaa kun muistaa standardin American National Standart Institute. Uskomatonta.. Jep Shefkillä oli kovasti asiaa eikä hän ymmärtänyt että minulla oli luonnollisesti krapula. Vuoristoteillä en pystynyt kuuntelemaan häntä, mutta totesimme yhdessä että standardit voivat olla vaarallisia ja suuri osa on täyttä paskaa. Bussimatkan jälkeen hyppäsin botskiin jossa oli huomattavasti miellyttävämpää. Pyysin jopa ameebalta käyntikortin, vaikka Israelvastainen S.S armeijan kannattaja Oscar istuikin vieressä.

Matka oli melko tyylikäs. Otin jopa ensimmäiset kuvani Costa Ricassa. Saavuttuamme La Fortunaan ja osallistuimme aktiviteetti pakettiin. Käytiin katteleen tulivuorta joka on aktiivinen. Harmi että se ei just tänään sylkeny sitä laavaa sieltä ulos... Maisemat oli todella vaikuttavia toisin kuin eilen viidakossa ja Oscarin kanssa oli hyvää läppää.

Tämän jälkeen oli vuoro mennä kylpylään jossa oli 25 kuumaa lähdettä. Mikä virkistävämpää kun hikisen patikoinnin jälkeen hypätä 47 asteiseen veteen?!? Kylpylässä oli muutama aivan mieletön liukumäki jotka tyypitimme oscarin kanssa. On uskomaton fiilis kun hyppää pimeään putkeen ja poikkoilee pitkin seiniä vailla mitään kontrollia. Kauhea fiilis, mutta miten se voikaan naurattaa niin paljon. Mahtavaa!!

Tämän jälkeen hengailin aika pitkään altaalla upeissa maisemissa ja mieleen tuli vanhan duunipaikan betonipunkkeri. Olenko todella valmis vaihtamaan tämän ympäristön siihen?!

Tämä reissu on nyt kuitenkin totta. Tavoitteita on kaksi. Toinen on opiskella hetki Espaniaa ehkä Panamassa ja toista en vielä kerro. Tänään(kin) puhelin pysyy kiinni! Täytyy kuitenkin muistaa että tämä reissu on nyt ja se on äärimmäisen tärkeä.