JEES BOX!!! Tässä on kaikenlaisia virityksiä mielessä ja jotain pikku puuhastelua oon tehnytkin. Nyt en tiedä sitte tuleeko oikeestaan blogia. En tiedä osaanko panostaa siihen ja onko siitä mitään hyötyä kun tekis mieli sanoa kaikki kaikille ihan päin naamaa, mutta ei voi...

No anyway haluisin että tässä alettais porukalla viritteleen kaikenlaisia systeemejä. Oon täällä vaarallisena ja arvaamattona resurssina, mutta voin ihan takuulla olla pirun arvokas!!!

Kirjailin tossa päiväkirjaa ja ihan hauska juttuhan se oli. voisin liittää sen tähän. Sitte toki pitää kehitellä projekteja millä saa massia mutta ennen kaikkea myös keksiä kaikkia hauskoja juttuja mitä vois tehdä. Oon jotenkin ihan pirun kovalla itseluottamuksella nyt täällä ja espanjakin menee paljon paremmin kuin viimeksi. Muijakaan ei oo juuri häirinny, mutta te muut. menkää kolumbiaan ja nauttikaa elämästä!!!!! Nyt julkaisen ton eka päiväkirja jutun:

Kirjoitelkaa ja ideoikaa!

10.10.2013

Usko, Toivo ja Rakkaus mutta paljon suurempaa on VAPAUS. Tähän juttuun ehkä kulminoituu kaiken tämän merkitys. Ratrace on ohi!!

Minulta on pyydetty matkablogia tai muuta vastaavaa. ja istun nyt niin vitun huonosti että mitäs tässä nyt saa aikaan... (takas asiaan) Mitähän minun tulisi raportoida? kertokaa se niin yritän vastata tarpeisiinne.

Tämän matkan tarkoitusta en nyt heti osaa pukea sanoiksi. Niinkuin en vittu osaa taas kirjoittaakaan!!!! No maybe joskus saan yhden jutun valmiiksi.

Ehkä inspiksen löytämiseksi pitää mennä tähän hetkeen. Keskittyä hetkeen eikä elää jossain muussa huuhaa maailmassa. Bogotassa on oltu reilu vuorokausi ja aika on mennyt pääosin nukkuessa. tänään heräsin noin 4 am ja vihdoin aloin miettimään jotain.... ehkä nyt saisin jostain elämän punaisesta langasta kiinni. siksihän olen täällä.. Se että raportoinko pieniä yksityiskohtia mitä täällä reisulla nyt havannoin vai yritänkö analysoida jotain mennyttä. Tuntuu että pään sisällä suurenajan projekti on käsittelemättä. Siihen kuuluu se aika joka on ollut näiden bogotan vierailujen välissä, ajassa 21 kk. Se sisältää melkoisen seikkailun ja elämänvaiheen Helsingissä ja erittäin psykedeelisen matkan Papua-Uuteen Guineaan. Noissa riittää purtavaa. Pelottavalla tavalla tämä kaikki on ollut myös strategiaa. Tiesin edellisen reissuni lopussa 2011 että syksyllä 2013 palaan tänne ja tästä alkaa mun lopullinen break trough, time of aquarius!

Kun lentokone nousee taivaalle pystyy alapuolella pyörivää palloa katsomaan uudesta näkökulmasta. Kuinka vähän sitä normaalisti havannoikaan. Katse maassa ja mielessä vain joku typerä arkinen projekti joka nostaa kehon kortisolitasot taivaisiin. Samalla on kiire eikä ole aikaa syödä hyvin. "Antakaa mulle se hampurilainen" niin pystyn taas suoriutumaan jostain nopeammin. Pitää tienata tiytyn verran ja hoitaa kaikki velvoitteet. Työt, ylityöt, pitää nähdä kavereita, sukulaisia, hoitaa koti, pyykit, tiskit, laskut, soittaa operaattorille, katsoa televisiota, käydä kaiman kummin veljen synttäreillä tai muuten saat koko vitun suvun vihat niskaasi. Täytyy muistaa hymyillä tietyllä tavalla ja politiikassa täytyy olla mukana, mutta välttää kaikenlaisia kannan ottoja. Täytyy ehdottomasti välttää puhumasta HUUMEISTA ja breiviikin tyyppistä massamurhaa täytyy kauhistella tietty ajan jakso. Tärkeämpää on ehkä kuitenkin puhua vielä rahasta, omaisuuden kasvattamisesta. Vittu siitä Rahasta on puhuttava!!!..... hups karkasin vähän aiheesta.

Lentokoneesta normiarkeen kuuluvat asiat alkoivat näyttää pieneltä. Näkee sen helsingin kuhinan ja kuinka vähän siellä itse vaikuttaakaan. Välilasku frankfurtissa valtava kenttä josta noustuaan kaikki näyttää entistäkin pienemmältä. Omat arkiset pikku jutut ovat mikroskooppisia asioita, mutta avautuva kokonaiskuva tuo ajatteluun jotain järkevyyden tunnetta.. Olemme matkalla bogotaan. Tästä alkaa matka josta ei ole paluuta. Kiitos kyykyttävät auktoriteetit. On aikanne nöyristyä. Mua ei pidättele enää mikään.....