Olemme viettäneet viimeiset kolme päivää Caqalain saarella, joka on oikea reppureissaajan taivas. Saari on niin pieni, että sen ympäri kävelee noin vartissa. Joka puolella on palmuja ja valkoista hiekkaa. Snorklaus saaren ympärillä on aivan huippua, sillä paikka on kaukana turistimassoista. Kahden hengen mökki saarelta maksaa yhdeltä hengeltä alle 20 euroa ja hintaan sisältyy aamupala, lounas, iltapäivätee sekä illallinen. Mistään ei tarvitse huolehtia itse - tarvitsee vain nauttia elämästä.

Siirtyminen Caqalaille hoitui pienellä moottoriveneellä, joka haki meidät Levukasta lauantaina. Ajelimme turkoosin veden päällä noin 45 minuuttia, ennen kuin olimme perillä. Loppumatkasta vesi oli niin alhaalla, että jouduimme menemään turkoosin matalikon päältä meren puolelle ja ylittämään koralleihin murtuvan aaltoseinämän. Kyyti sen takana oli todella pomppuista. Caqalaille päästyämme saaren fidziläinen henkilökunta ohjasi meidät mökkiimme palmujen keskelle. Pian oli aika nauttia lounasta.

Iltapäivällä kävimme snorklaamassa aivan rannan tuntumassa. Näimme paljon isoja, sinisiä meritähtiä. Monet korallit taas olivat pienten, värikkäiden "joulukuusten" eli noin kolmen sentin mittaisten, kuusten muotoisten juttujen peitossa. En tiedä mitä ne ovat, mutta ne vetäytyvät aina salamannopeasti piiloon kotikoloihinsa, jos käden laittaa niiden lähelle. Pieniä kaloja oli jos minkämoisia. Myös pehmeitä koralleja oli paljon. Oli mukava snorklata taas uudessa paikassa.

Illalla pääsimme oikein kunnolla mukaan paikalliseen elämänmenoon. Herkullisen buffetillallisen jälkeen oli nimittäin fidziläisen illanvieton aika. Paikalliset miehet soittelivat porukalla kitaraa ja mandoliinia sekä lauloivat. Kaikki kokoontuivat rinkiin, jonka keskellä oli valtava kulho kavaa. Juomaa tarjoiltiin vuorotellen jokaiselle ja kavan loputtua joku valmisti sitä aina lisää. Kavakuppi kiersi ihmiseltä toiselle musiikin soidessa taustalla. Kun kuppi oli tulossa itselle, piti taputtaa käsiä yhteen kerran. Sitten vain kavakuppi käteen, juoma yhdellä huikalla alas ja kolme taputusta. Kavan juonnista ei tule mitään oloja päälle pientä rentoutusta lukuunottamatta. Juominen onkin enemmän sosiaalinen ja yhteisöllinen tapahtuma, josta ei kannata kieltäytyä. Kupit kiersivät pitkin iltaa ja niiden välissä tanssittiin, laulettiin ja soitettiin. Miehet tanssittivat naisia, naiset miehiä, miehet miehiä ja naiset naisia - sukupuolella ei ollut niin väliä. Välillä tanssittiin ryhmissä, välillä letkassa, välillä rauhallisemmin ja välillä tosi villisti. Kaikilla oli koko ajan todella hauskaa, ja nauru vain raikasi läpi illan. Alkoholia ei juonut eikä kaivannut kukaan.

Eilen kävimme snorklaamassa sekä aamulla että iltapäivällä. Aamulla tutkimme lisää samaa paikkaa kuin eilenkin, mutta iltapäivällä päätimme lähteä kauempana sijaitsevalle pienelle Snake Islandille. Pelottavan kuuloisesta nimestään huolimatta saarella asustaa vain vaarattomia merikäärmeitä, jotka eivät ole aggressiivisia. Aikomuksenamme oli kuitenkin vain snorklata saaren läheisyydessä, sillä muutaman metrin mittainen käärmesaari itsessään ei kuulostanut houkuttelevalta. Lähdimme matkaan laskuveden aikaan, sillä saaren lähelle pääsi silloin kävellen. Piti vain olla varovainen, ettei astunut minkään päälle ja telonut itseään tai meren asukkeja.

Jossain vaiheessa ennen saarta huomasimme, että vesi alkoi olla liian syvää kävelyyn, sillä pohjaa oli vaikea tarkkailla. Emme halunneet astua polttaviin koralleihin tai vaarallisiin kivikaloihin, joten lähdimme snorklaamaan toivoen veden syvenevän mahdollisimman pian. Oli vainottavaa snorklata niin matalalla, sillä pohja oli täynnä koralleja, merimakkaroita ja ties mitä. Snorklasimme matalikosta kohti merta, mutta korallit vain jatkuivat. Pian huomasimme olevamme loukussa, sillä vesi ei syventynyt missään. Yritimme mennä joka suuntaan, mutta kaikkialla oli vaarallisen matalaa snorklaukseen ja liian syvää kävelyyn. Olimme pian aivan painajaismaisessa tilanteessa, sillä olimme lähes kilometrin päässä rannasta. Kukaan ei nähnyt meitä eikä kukaan olisi päässyt hakemaan meitä veneellä niin matalasta paikasta laskuveden aikaan.

Yritimme jatkaa syvien kohtien etsimistä, mutta turhaan. Oli todella väsyttävää snorklata matalassa vedessä ja yrittää olla koskematta pohjaan, joka voisi vahingoittaa ja vahingoittua. Jossain vaiheessa tilanne meni vielä pahemmaksi, sillä toisessa jalassani alkoi suonenveto. Olin kylmissäni pitkän snorklauksen takia. Pian löysin onneksi kohdan, jossa ei ollut koralleja - vain hiekkaa ja merimakkaroita. Asetin räpyläni hiekalle ja nousin seisomaan. Siellä seisoin keskellä merta kuin vankilassa ilman ulospääsyä. Jaakkokin tuli vierelleni seisomaan ja neuvottelemaan. Tunsimme olevamme maailman tyhmimmät ihmiset. Kaikkein tyhmimmät. Aurinkokin oli jo laskemassa, joten taistelimme aikaa vastaan. Lähtö laskuveden aikaan matalikkoon snorklaamaan oli ollut tyhmin ideamme pitkään aikaan.

Noin puolentoista tunnin taistelun jälkeen pääsimme vihdoin takaisin rantaan etsimällä vedestä kaikkein matalimman kohdan. Nousimme seisomaan ja aloimme kävelemään - minä ensin räpylöilläni, joissa on pohja. Jaakko otti riskin ja käveli paljain jaloin. Jossain vaiheessa vesi alkoi olla sopivan matalaa pohjan parempaan tarkkailuun. Kun pääsimme lopulta maihin, olimme väsyneitä ja vihaisia. Olimme viettäneet vedessä pitkän aikaa näkemättä mitään. Alkoi jo hämärtää. Päätimme, että seuraavalla kerralla lähtisimme matkaan rannasta.

Tänään lähdimme Snake Islandille uudella yrityksellä. Päätimme uida sinne ja takaisin, mutta muutimme mielemme puolessavälissä ja jatkoimme snorklausta, sillä huomenna jättäisimme Caqalain saaren taaksemme. Ohitimme Snake Islandin meren puolelta, josta jatkoimme matkaa kiertäen koko Caqalaita ympäröivän riutan. Caqalain ja Snake Islandin välillä ei ollut mitään poikkeuksellista nähtävää, mutta loppuosa retkestä oli huimaava. Käärmesaaren jälkeen uimme nimittäin riutan reunalla, josta oli valtava pudotus meren syvyyksiin. Riutan päällä uidessa vettä oli vain metrin verran, mutta riutan reunalla meri putosi yhtäkkiä noin 20 metriin. Reunaseinämän tietämissä oli koko matkan ajan valtavasti kaloja - isoja parvia pikkukaloja, muutamia isompia kaloja, yksivärisiä ja värikkäitä sekä kuviollisia kaloja. Caqalaita lähestyessä näin myös kilpikonnan. Kun vihdoin saavuimme rantaan, olimme nälkäisiä ja uupuneita. Olimme uineet lähes neljä tuntia putkeen.

Lounaan jälkeen päivä meni rentoilun merkeissä. Illalliselle oli katettu vain neljät ruokailuvälineet - meille ja tsekkipariskunnalle. Muita saarella ei enää ollut. Ruokaa oli paljon vähemmän kuin muina iltoina eikä kukaan tullut täyteen. Saimme silti illallisohjelmaa, sillä nelihenkinen seurue soitti ja lauloi esiintyen vain meitä varten. Huomenna lähdemme tsekkipariskunnan kanssa yhtä matkaa kohti Fidzin pääsaarta, jossa vietämme vielä muutaman päivän ennen Cook-saarille lähtöä.