Chengdun hostellin henkilökunta auttoi meitä räätälöidyn Tiibetin matkan suunnittelussa. Halusimme vierailla myös Lhasan ulkopuolella, mutta emme halunneet ottaa mitään riskejä vuoristotaudin suhteen. Halusimme viettää Lhasassa viikon ennen korkeammalle nousua, jotta ehdimme rauhassa tottua korkeaan ilmanalaan. Lhasasta oli tarkoitus suunnata Friendship Highwayta pitkin Mt. Everestin perusleiriin ja takaisin Lhasaan. Matkan kesto 12pv. Hostellin oli hankittava junaliput Lhasaan mustasta pörssistä ja niiden saamisen kerrottiin olevan lähes mahdotonta. Meille suositeltiin lentoa Lhasaan, mutta halusimme kuitenkin itsepäisesti kokea junamatkan Tiibetiin, vaikka tiesimme junalippujen olevan lähes lentojen hintaiset. Junaliput saatiin onnekkaasti.

Kaikki Tiibetiin matkustavat tarvitsevat kolme erityislupaa. Lisäksi ulkomaalaisten on varattava matkalle erillinen opas ja yksityinen kulkuväline Lhasan ulkopuolelle. Kiinan viranomaiset perustelevat tätä turistien turvallisuuden kannalta tärkeäksi. Tosiasiassa syynä on kuitenkin se, että turisteja halutaan seurata tarkoin eikä heidän haluta todistavan poliittisesti herkkiä tilanteita. Tiibetin matkan hintavuus yllätti meidät, mutta oppaat saavat vain kymmenesosan ja jopa vähemmänkin palkkaa matkan hinnasta. Tulevaisuudessa hinnat kuitenkaan tuskin tästä laskevat saati, että matkustaminen Tiibetiin helpottuisi tai muuttuisi vapaammaksi.

44h kestävän junamatkan aikana vaihdoimme vaunua kerran ja myös junaa kerran. Valtavan ylänköalueen huikeat maisemat vetivät sanattomaksi. Lhasa sijaitsee 3490m:n korkeudessa. Jo junamatkalla käytiin hetkittäin lähellä 5000 metriä. Junassa oli saatavilla lisähappea sitä tarvitseville. Tiibetin lupia kysyttiin tiheään jo Chengdun juna-asemalta lähtien.

Lhasassa asuvista vain yksi kahdeksasta on alkuperäinen tiibetiläinen, loput kiinalaisia. Kiinan kädenjälki näkyy valitettavasti hyvin selvästi Lhasassa. Kaupungissa on laajoja kiinalaisten asuttamia alueita kauppoineen ja ostoskeskuksineen. Nämä alueet eivät eroa muista Kiinan kaupungeista juuri ollenkaan. Onneksi Lhasasta löytää myös alueita, joissa tiibetiläisyys näkyy paremmin. Meidän majapaikkamme oli vanhassa kaupungissa lähellä Barkhorin koraa.

Lhasassa vietimme kuusi päivää, jolloin vierailimme tärkeimmissä temppeleissä ja luostareissa sekä Potalan palatsissa oppaan seurassa. Ollilla alkoi tuntua korkeasta ilmanalasta johtuvia oireita toisena päivänä Lhassa. Hotellilla aamupalan jälkeen päätimme lähteä huoneeseen lepäämään, jotta Ollin olo helpottuisi. Emme kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, että jo neljän kerroksen ero vaikuttaa niin merkittävästi. Koska Ollin olo jatkoi pahenemistaan, lähti Satu kysymään apteekin sijaintia henkilökunnalta. Oppaamme oli ohjeistanut hankkimaan lisähappea ja paikallisia lääkkeitä, jos oireita ilmenee. Hotellin henkilökunta ohjeisti välittömästi tulemaan alas. Olli lepäili hotellin aulassa juoden samalla paikallista lääketeetä, jota saimme hotellilta. Lisähappea ei tarvittu. Olo alkoi vähitellen helpottaa. Olli sai selätettyä vuoristotaudin, mutta pian sen jälkeen sairastuimme molemmat flunssaan ja Olli kuumeeseen. Onneksi oli muutama päivä aikaa levätä.

Lhasan jälkeen suuntasimme Namtso-järvelle yhdeksi päiväksi. Meillä oli molemmilla melko naiivi mielikuva, millainen paikka tulisi olemaan. Järvihän itsessään on uskomattoman upea, mutta tuhannet kiinalaiset möykkäämässä ja huutamassa ympärillä romutti hyvin nopeasti sen mielikuvan. Namtso-järvi on yksi Tiibetin neljästä pyhästä järvestä.

Seuraavana päivänä olimme lähdössä kohti Shigatsea, joka on Tiibetin toiseksi suurin kaupunki. Hotellille tuli vastaan mies, joka kertoi omalla oppaallamme olevan henkilökohtaisia esteitä eikä pääse mukaan. Tämä mies tarjoutui meille oppaaksi. Matkan aikana meille valkeni, ettei tämä mies ole virallinen matkatoimiston opas vaan oman oppaamme ystävä. Vaadimme toista virallista englanninkielen taitoista opasta ja mies lupasi selvittää asiaa. Yövyimme Shigatsessa ja aamulla oli tarkoitus lähteä Mt. Everestin perusleiriin. Opas lupasi käydä hoitamassa E.B.C (Everest Base Camp) -luvat kuntoon sillä aikaa kun me olemme aamupalla ja lupasi palata klo 10 mennessä. Klo 10 pelattiin odotellessa korttia Lantikan takapenkillä ja ihmeteltiin, kun kuljettajamme ja moni hotellin työntekijä puhui puhelimeen auton ympärillä. Yksi hotellin työntekijöistä tuli kertomaan, ettei opasta näy eikä puhelimeen saa yhteyttä. Opasta ei sen kummemmin näkynyt.

Kaikki yhdessä Lhasan matkatoimiston kanssa yrittivät selvittää tilannetta. Ilman opasta matkaa ei voinut jatkaa. Vapaita oppaita ei ollut saatavilla, joten eräs hotellin työntekijöistä lupautui meille oppaaksi, koska oli itse aiemmin toiminut oppaana. Koska pääsimme matkaan vasta iltapäivällä, emme enää ehtineet E.B.C:lle vaan yövyimme paikassa New Tingri. Seuraavana päivänä oli palattava takaisin Shigatseen, joten aikaa E.B.C:llä olisi ollut vain n.20min pitkän ajomatkan vuoksi. Kyseinen perusleiri ei ole virallinen kiipeilijöiden käyttämä leiri vaan "turistileiri", jossa on paljon kiinalaisia turisteja ja kiinalaisia sotilaita "turvaamassa tilannetta". Päätimme yhteistuumin jättää E.B.C:n väliin, jolloin meillä oli aikaa vierailla paikassa Old Tingri, joka on pieni maalaiskylä lähellä Nepalin rajaa. Kylän kaduilla kulkivat sekaisin niin lehmät kuin koiratkin ja ihmiset. Old Tingrissä ihastelimme näkymää Himalajan vuoristoon. Muuttuneista suunnitelmista huolimatta reissu oli hyvin antoisa ja mielenkiintoinen. Saimme todella hyvän oppaan näille kahdelle päivälle ja kuljettajamme oli äärettömän ystävällinen, kiltti ja huolehtivainen meitä kohtaan.

Erityisesti Lhasassa kameroita on joka kadun kulmassa, takseissa ja sisätiloissa. Poliisin ja armeijan kuvaaminen on ankarasti kiellettyä. Jos tästä jää kiinni, tullaan kamera takavarikoimaan ja opas joutuu vastuuseen. Tiibetiläiset eivät saa juuri mitään tietoa ulkomaailmasta. Monet internet-sivustot ja ulkomaailman uutisten lukeminen ovat kiellettyjä ja pääsy estetty. Internetin käyttöä seurataan tarkasti. Sähköpostit luetaan. Tiibetiläiset saavat käyttää Internetiä ainoastaan kirjautumalla omilla henkilötiedoilla, jotka vaaditaan nettiä hankkiessa. Luonnollisesti myös ulkomaalaisten netin käyttöä seurataan wifin:n avulla. Puheluja kuunnellaan ja puhelinta ostaessa sim-kortteihin asennetaan kuuntelulaitteita. Kaikki saapuva ja lähtevä kirje- ja pakettiposti avataan ja tarkistetaan. Musiikkia kuunnellessaan täytyy tiibetiläisten olla hyvin tarkkoina, millaista musiikkia kuuntelee. Kielletyn listalla on musiikki, joka kertoo Tiibetin kulttuurista tai historiasta. Meille kerrottiin, että Lhasassa ei voi luottaa kehenkään, ei edes omiin ystäviin, koska suurin osa kätyreistä on tiibetiläisiä. Tämä siksi, koska he ymmärtävät tiibetiläisten keskusteluja, toisin kuin kiinalaiset. Armeija tekee säännöllisesti ja ilmoittamatta tupatarkastuksia tiibetiläisten koteihin, jopa keskellä yötä. Luostareiden elämä on myös tarkoin valvottua Kiinan hallituksen toimesta. Luostareissa on munkeiksi soluttautuneita kätyreitä ja kaikki munkiksi haluavat anovat lupaa hallitukselta. Taustat selvitetään tarkasti ja hallitus päättää ketkä saavat ryhtyä munkeiksi. Kiina tietysti päättää myös korkeat hengelliset johtajat ja on rajoittanut luostareiden henkilömäärät kymmenesosaan alkuperäisestä.

Tiibetiläiset eivät saa sanoa Pyhän Laman nimeä ääneen ja kuvan säilyttäminen on kiellettyä. Näistä voi joutua jopa vankeuteen. Tiibetiläiset pyrkivät kuitenkin säilyttämään kuvaa salassa kotonaan. Poliittisesta tilanteesta keskusteleminen on tulenarkaa ja riskialtista Lhasassa. Myös länsimaalaisia turisteja voidaan tuomita poliittisesta selkkauksesta vankilaan täällä tai kotimaassa. Useimmiten kuitenkin oppaiden pää on vadilla, jos turistit ovat sanoneet tai tehneet jotain sopimatonta Kiinan mielestä. Oppaita on joutunut tästä syystä vankilaan ja luopumaan opasluvistaan. Teiden varsilla on hyvin tiheään poliisin tarkastuspisteitä, joissa tiibetiläisiä kohdellaan hyvin töykeästi ja ala-arvoisesti.

Maaliskuu on poliittisesti tulenarka kuukausi Tiibetin historian vuoksi, jolloin Tiibetiin ei lasketa lainkaan turisteja. Myös muina kuukausina menneinä vuosina on jouduttu estämään turistien pääsyä selkkausuhan tai turistien tekojen vuoksi. Tiibetissä on jopa 200 000 armeijan sotilasta "huolehtimassa turvallisuudesta". Junaradan alikulkuväylillä vartioi aina kaksi sotilasta molemmin puolin, koska hallitus pelkää tiibetiläisten protestia. Lhasassa erityisesti historiallisten ja uskonnollisten rakennusten läheisyydessä on turvatarkastukset.

Kokemastaan sortamisesta huolimatta tiibetiläiset ovat erittäin ystävällisiä ja hymyileväisiä ja erottuvat selvästi kiinalaisista. Tiibetiläisillä on hyvin perinteikäs ja upea pukeutumistyyli. Uskonto on kaikenikäisille tiibetiläisille erittäin tärkeä. Barkhor Kora on yksi Lhasan pyhiinvaellusreiteistä ja ympäröi Jokhangin temppeliä. Rukousmyllyjä pyörittävien paikallisten mukana sitä kiertäessä paatunutkin ateisti tuntee hengellisyyden selkänahassaan. Täällä ihmisten hengellisyys on sanoinkuvailemattoman vahvaa ja aitoa.

Tiibetin uskonnollinen ja poliittinen johtaja Dalai Lama on maanpaossa Tiibetistä. Monissa maissa puhumassa käynyt Pyhä Lama nähdään länsimaissa hymyilevänä ja hyväsydämisenä puhujana. Näin eivät tiibeläiset asiaa kuitenkaan näe. Koska tavalliset ihmiset eivät näe Buddhan maailmaan, heille Pyhä Lama on portti Buddhan maailmaan, oikea buddha ihmisen ruumiissa. Tiibetin matkamme aikana saimme valtavasti tietoa buddhalaisuuden monimuotoisesta ja kiehtovasta maailmasta.

Kiinalaisille Tiibet on puuhamaa, johon tullaan lomailemaan ja katsomaan pakolliset nähtävyydet välittämättä Tiibetin historiasta, omasta kulttuurista ja hengellisyydestä. Kiinalaisten toiminta oli jälleen kerran oksettavaa seurattavaa. Kiinalaisnuoret tulevat Tiibetiin vaeltamaan uutuuttaan kiiltävissä vaellusvaatteissa ja rinkoissa. Saavat vapaasti kulkea missä haluavat toisin kuin tiibetiläiset, joiden elämä tarkoin valvottua, säädettyä ja alistettua. Törkeyden huippuna todistimme, kun Barkhorin Koralla kiinalaisnainen poseerasi kameralle missiasennossa osoittaen sormella vieressä olevaa pyhiinvaeltajaa suorittamassa kumarruskävelyä Jokhangin temppelin edustalla. Kiinalaiset myös ostavat nomadien kasvattamia valtavia tiibetinkoiria, joita käytetään tappeluissa leijonia vastaan, vedonlyöntitarkoituksessa. Mitä eivät kiinalaiset keksisi! Kiinan toiminta Tiibetissä on todella surullista ja järkyttävää katseltavaa. Tiibetiläiset eivät silti ole luovuttaneet, vaan uskovat parempaan tulevaisuuteen. Buddhalaisuuden mukaan tulevaisuus on tärkeämpi kuin tämä hetki. Hengellisyys on heille suuri kantava voima. Mutta liiketalous menee aina ihmisten edelle ja niin kauan kuin Kiina on merkittävä kauppakumppani länsimaille, kukaan ei tee Tiibetin hyväksi yhtään mitään. Häpeä Kiina!

Lopuksi kurvailtiin takaisin Lhasaan, josta lennettiin Nanningiin, Etelä-Kiinaan. Siellä vietettiin muutama päivä Vietnamin viisumeja odotellessa. Nyt Kiina takana ja perillä Hanoissa, Vietnamissa. Jeah!!