Caye Caulker-go slow!

Ollaan oltu nyt viikonlopun yli pienellä saarella Belizessä. Paikka on aivan mahtava, todella rento. Rentoudesta kertoo esimerkiksi kyltti rannassa, go slow, suomeksi liiku/mene hitaasti. Täällä ei ole ihmisillä kiire minnekään. Golf-autot ovat saaren nopein menopeli, tavallisia autoja ei ole laisinkaan. Saari on niin pieni ettei niille ole tarvetta. En itseasiassa ymmärrä miksi joku haluaisi vuokrata täällä edes polkupyörän sillä kävellen pääsee paikasta toiseen muutamassa minuutissa. Niin pieni tämä paikka on.

Perjantain vene matka tänne oli hauskaa vaihtelua lentämisen tai bussissa istumisen sijaan. Mutta yllätykseksini minä, ylimatruusi Liekola, vanhana merikarhuna tulin hieman merisairaaksi matkalla. Olen vain kerran aikaisemmin ollut merisairas ja se tapahtui syksyllä 2004 miinalaiva Pohjanmaalla syysmyrskyssä Turun saaristossa. Sillon meno oli kuin vuoristoradassa, kun laiva heilui niin paljon. Ja se vuoristorata kesti muutaman tunnin. Tällä kertaa olo helpottui kuitenkin Caribianmeren aalloissa kun menin pitkäkseni.

Ehkä hotelli jumalattaret rankaisivat meitä tahallaan ja kunnolla Tulumissa sillä muuten tällä yhdentoista viikon matkalla hotelleiden kanssa on käynyt tosi hyvä tuuri. Ei tietenkään budjetoitukaan matkaa niin että asuttaisiin kaikista halvimmissa vaihtoehdoissa, hotellien hinnat ovat olleet keskimäärin noin 20€per yö per lärvi. Caye caulker plaza hotel tuntuu huikealta luksukselta Tulumin jälkeen. Hotelli oli varattu vain kahdeksi yöksi sillä tarkoitus oli etsiä edullisempi viimeisiksi öiksi. Ihastuttiin kuitenkin tähän niin paljon että päätettiin jäädä. Eilen oltiin muuttamassa kuitenkin kahta kerrosta alemmas sillä tätä kolmannen kerroksen huonetta omalla parvekkeella ei olisi saanut lisä öiksi samaan hintaa. Kävin maksamassa lisä yöt alakerran huoneesta lauantai iltana ja valmistauduttiin muuttamaan sunnuntaina. Seuraavana aamuna oveen koputettiin ja ystävällinen hotelli virkailija tuli kertomaan että saadaan sittenkin jäädä yläkerran huoneeseen samalla hinnalla. Jee!

Päivisin ollaan käyty rannalla ja uimassa saaren pohjoispäässä "halkeamalla", the split. Caye Caulker on itseasiassa kaksi saarta, joista eteläisemmällä on kylä jossa siis asumme. Vuonna 1961 hurrikaani Hattie halkaisi saaren kahteen osaan. Halkeaman toisella puolella saaren pohjoisosa on kehittymätöntä aluetta ja enimmäkseen metsää. Halkeaman pieni ranta on kai ainoa uimaranta täällä tai ainakin tähän mennessä ainoa joka ollaan nähty. Laitureilta pääsee myös uimaan. Halkeamalle on ravintola josta turistit saavat ostaa auringon oton lomassa ruokaa ja juomaa. Auringon ottoa siivittää rento reggae-musiikki. Aivot ovat siellä narikassa, tää on juuri oikea paikka matkan loppuun.

Eilen vuokrattiin yksi setti snorklaus välineitä ja käytiin vuorotellen harjoittelemassa halkeamalla. Tänä aamuna oli aika lähteä sitten kolmen tunnin snorklaus retkelle. Matkaan lähdettiin seitsemän jenkin kanssa. En hirveästi pidä jenkki turisteista, he ovat yleensä aika ylpeetä porukkaa. No kivempia kuin saksalaiset ;). Tää porukka oli kuitenkin ihan jees ja vitsitkin olivat pääsääntöisesti hyviä. Vene vei meidät koralli riutalle ja snorklaus alkoi. Otin ainoana yhdeksän hengen porukasta pelastusliivit sillä olin tietoinen omasta paskasta uimataidostani. Kokemus oli tosi kiva ja mielenkiintoinen, mutta kolme tuntia oli enemmän kuin tarpeeksi meikä pojalle. Olin jo ensimmäisen, pisimmän, riutan jälkeen aika poikki. Onneksi kaksi seuraavaa olivat lyhyempiä ja toisessa ylsi jalat pohjaan kun katseltiin rauskuja ja haikaloja. Hait vaarattomia ja noin viidenkilon hauen kokoisia, ei huolta siis. Kahden maissa oltiin taas hotelilla ja käytiin hakemassa kiinaravintolasta mukaan ruoat ja syötiin lounasta hotellin aurinkoisella kattoterassilla. Elämä hymyilee.

Heikki

Caye Caulker-go slow!

Nu har vi varit här på Caye Caulker ön i Belize över helgen. Ön är helt fantastisk, allting är relax. Så säger också skylten vid hamnen, go slow. Här har ingen bråttom någonstans. Det finns inga bilar överhuvudtaget utan alla kör med golfkärror. Det är det snabbaste man kan åka på. Jag förstår inte heller varför någon vill hyra cykel för man kommer lätt gående över allt, det tar bara några minuter.

Vi åkte båt hit på fredagen. Det kändes bra med lite variation från flyg och buss. Men konstigt nog, jag, yliumatruusi Liekola blev sjösjuk. Jag som varit i på båten i lumpen och varit bara en gång i mitt liv sjösjuk. Det var en höststorm 2004 i lumpen vid Åbo sjärgård. Då räckte det några timmar, nu såntur bara en kortare stund.

Kanske hotell gudarna ville inte vara våra vänner i Tulum för det gick som det gock där. Men annars under hela resan, under elva veckor har vi haft tur med hotellen. Vi hade ju inte budjeterat så att vi skulle bo på dom mest billigaste och hemskaste ställen heller. Jag tror i medelsnitt har vi haft hotell för 20€/pers/natt. Caye Caulkers Plaza hotell känns riktigt lyxigt efter Tulum. Vi hade bokat hotellet till två nätter så att vi sen kunde hitta nåt billigare till sista nätterna på plats. Men vi beslöt oss för att stanna där. Igår skulle vi flytta två trappor ner för det var billigare att bo på gatuplan. Jag gick ner och betalade resten av nätterna och vi packade ihop oss så att vi kunde flytta på söndagen. Men följande morgon kom trevliga receptionisten upp till oss och sade att vi fick stanna i rummet som vi hade, rummet på tredje våningen med egna balkongen:)

Under dagarna har vi varit och bada och sola oss på the split. Caye caulker ön är egentligen två öar, var den södra delen som vi bor på är en by. 1961 var det hurrkanen Hattie som delade ön till två och kanske öns ända simstrand är just vid spliten. Den norra ön är troligen bara skog och ingen bor där. Man kan också bada från bryggorna men man får ju hela tiden akta på båtarna osv. Vid spliten finns också en restaurang som spelar reggae musik till alla och serverar mat och dryck. Där när man ligger kan man riktigt koppla bort sig från allting. Ett perfekt slut till vår resa.

Igår hyrde vi ett snorkelsett och vi övade turvis vid spliten. Idag på morgonen åkte vi på en utflykt med sju andra, alla amerikaner. Jag gillar inte riktigt amerikanska turister, dom brukar ofta beté sig så viktiga. Men bättre är dom än tyskarna :) och dom har var ganska trevliga. Båten tog oss till en korallplats mitt på havet och sedan började snorkeltouren. Jag var den ända som tog flytvästen för jag visste att jag inte var så bra på att simma. Det var super roligt och intressant att snorkla och se allting i vattnen, men tre timmar var mera än tillräckligt för mig. Första stoppet var ganska långt och redan efter den var jag ganska slut. Dom två andra platserna var såntur kortare och den ena var så att man rörde bottnet på havet med fötterna. Där kollade vi på hajer och stingrockor. Hajerna var inte farliga, kanske nån fem kilos. Vid två tiden var vi igen tillbaka till hotellet och då var det dags för kinamat uppe på hotellets takterass med solen. Livet är underbart!

Heikki.