Sista avsnittet från Mexico!

Efter all tvättkaos på onsdagen ville vi göra nåt roligt på kvällen så vill beslöt oss för att äta finare. Vi har vijla ha skaldjur länge så nu var det dags för det. Vi tog en skladjursplatå som vi delade på. Den såg super god ut. Men av nån underlig orsak orkade jag inte äta. Jag åt kanske bara en bit hummer, en scampi och lite bläckfiskringar. Jag kände i magen att det var nåt som var på tok. Men vi tänkte att det beror på att när man äter så oregelbundet och bara en gång om dagen så min mage hinner inte med med maten som jag äter. Heikki åt resten av skaldjuren och vi gick till hotellet. Vi hade båda väntat på att få sova i nya rummet. Att sova utan alla geckon. Heikki fick inte sömn och jag hade ont i magen. Klockan ett på natten måste jag stiga upp och gå och kräkas. Och nu var alla mina tankar i matförgiftningar, kräksjuka etc. Men Heikki lugnade ner mig så att jag kunde sova igen. Vi hade ju ändå ätit precis samma sak under hela dagen så det kunde inte vara nån matförgiftning. Vi vet inte varifrån det började men såntur gick det snabbt över.

På tordagen var vår sista dag i Tulum. Tulum hade inte gett oss den bästa sidan än så vi beslöt oss för en liten promenad och sedan testa stranden. Jag fick sola mig i min bikinis övredel och Heikkis röda simbyxor, det fanns inte riktigt affärer för att köpa nya eftersom nån hade tagit mina tidigare. Hoppas jaghittar några i Belize. På eftermiddagen bokade vi båtbiljetten till Caye Caulker från Chetumal. Vi hade fått bra tips från Papaya playa (ända bra med det stället) att man kunde åka 2-3h med båt från Chetumal istället för 4h med buss och sedan 45min med båt. Jag hade också meilat vårt hotell på Caye Caulker om det var en bra idé och om vi kom lättare så. Det var en aning dyrare såhär men mycket mycket enklare. Så nu hade vi allting klart för fredagens resedag, bussbiljetterna till Chetumal var köpta och båtbiljetterna var utprintade. Vi åt sista gången burrito till middag och gick och la oss ganska tidigt.

På fredagen åkte direkt efter frukosten. Vi tog taxi till bussterminalen och sedan var det ca 3h i bussen. Vi trodde att bussarna här är gamla och dåliga, men vi märkte redan i Cancun att bussarna är lika bra som hemma. Bänkarna fick man ner så att man kunde sova om man ville och sen fanns det både tv och luftkonditionering.

När vi kom till Chetumal tog vi taxi till hamnen varifrån båten skulle åka till Caye Caulker. Vi fick åka med två andra tjejer och taxichauffören var som min pappa, pratade med oss alla om allt som skulle hända, hade hänt och om vädret. Vi anlände till hamnen och skrev in oss på båten. Vi trodde att båten skulle vara av lite större sort, men det var också en slaggs "sightseeing" båt. Bänkarna var rygg mot rygg i mitten och man kunde sitta brevid varann vid kanterna. Där satt vi i 2h och sen var det igen passkontroll i San Pedro. Båten fortsatte till Caye Caulker kl 18 och sen tog det bara en halv timme och vi var framme.Två veckor i Mexico var grymt, och inte ens Francisco kunde förstöra vår tid där. Rädd behövde man inte vara när man hade med sig sunt förnuft. Okej, jag var lite rädd i Tulums djungeln men största delen av den räddslan var egna fantasin:). Människorna var jätte trevliga och hjälpsamma, även om dom inte kunde så bra engelska och vi kunde ingen spanska. Vi hade blivit påpekade om spanska språket innan vi åkte på resan, att det är svårt att bli förstodd om man inte kan det, men vi klarade allting galant. Maten var super god och en av bästa rätterna som vi åt var på Cancuns torg, en jumbo burrito för 35peso, ca 2,20€! Hittills har vi inte varit några fans eller experter på Mexicansk mat, men nu är vi det. Fans men inte experter. Den hemma gjorda köttfärssåsen, tortilla plätten och guacamolen är inte riktig mexicansk mat, och vad är det i taco-mix påsen som man brukar blanda med köttfärsen, sådant fanns inte här. När vi kommer hem kommer min man att laga ordentlig Mexicansk mat, han som tycker att han är expert nu:) Få se hur det blir. Som måltidsdrycker var det oftast öl, men tequilan blev också ganska bekant.

Nu blir det sista veckan av resan i Belize och sen åker vi hem!

Sanna

Viimeinen kappale Meksikosta!

Keskiviikkona pyykkikaoksen jälkeen haluttiin tehdä jotain hauskaa illalla joten päätettiin syödä hienommin. Meillä oli tehnyt mieli äyriäisiä jo pidempään joten nyt oli niiden aika. Tilattiin äyriäisvati puoliksi. Se näytti sika hyvältä mutta mulle ei ruoka oikein maistunut. Söin vaan palan hummeria, yhden jättikatkaravun ja muutaman mustekala renkaan, Heikki söi loput. Jokin oli vialla mun mahassa mutta ajateltiin sen johtuvan siitä ettei oltu syöty niin paljon kerralla pitkään aikaan. Niinpä lähdettiin hotellille. Molemmat odottivat yötä innolla, että päästiin nukkumaan uuteen sänkyyn huoneeseen joka oli ötökkä tiivis. Jostain syystä uni ei kuitenkaan tullut, Heikki pyöri ja mulla oli maha kipeä. Yhden aikaan yöllä mun oli pakko nousta ylös ja mennä oksentamaan. Mielessä pyöri ruokamyrkytys ja oksennustauti, mutta Heikki rauhoitteli ettei kyse varmaan ollut sellaisesta koska oltiin syöty samoja asioita koko päivä, niinpä sain taas unta. Ei tiedetä mistä se johtui mutta onneksi olo helpottui yhdellä pahoinvoinnilla.

Torstai oli vika päivä Tulumissa. Tulum ei ollut ollut meille vielä kovin mieleinen kokemus joten aloitettiin päivä kävelyllä ja myöhemmin mentiin rannalle. Sain ottaa aurinkoa mun bikinin yläosassa ja Heikin punasissa uimahousuissa kun joku oli ottanut mun uimahousut aijemmin ja Tulumissa ei ollut oikein hyvää bikini kauppaa. Toivottavasti löydän Belizestä uudet. Iltapäivällä varattiin vene liput Chetumalista Caye Caulkeriin. Ainut hyvä mitä meille jäi käteen Papaya playasta oli että saatiin siellä vinkki tämmöisestä vaihtoehdosta matkustaa Belizeen. Näin pääsimme suoraan Chetumalista, Meksikon puolelta, veneellä Belizeen. Vene matka kestäisi 2-3 tuntia, kun bussilla olisi mennyt 4 tuntia Belize Cityyn ja vielä veneellä kolme varttia määränpäähämme Caye Caulkeriin. Caye Caulkerin hotelli suositteli myös meilitse tätä matkustus vaihtoehtoa. Se tuli hieman kalliinmaksi mutta oli paljon kätevämpi vaihtoehto. Nyt kaikki oli valmiina perjantain matkustus päivää varten, bussiliput ja veneliput oli plakkarissa. Syötiin viimeinen burrito Meksikossa iltapalaksi ja mentiin aika aikaisin nukkumaan.

Perjantaina jatkettiin matkaa heti aamiaisen jälkeen. Ajettiin taksilla bussi asemalle josta alkoi kolmen tunnin bussimatka Chetumaliin. Luultiin että Meksikon bussit on vanhoja ja huonoja, mutta jo Cancunissa ilahduttiin iloisesti kun huomattiin niiden olevan vähintään yhtä hyviä kun koto Suomessa. Ilmastointi oli toimiva, selkänojat sai hyvin alas jos nukutti ja bussi näytti myös elokuvia.

Chetumalissa otettiin taas taksi, tälläkertaa satamaan. Taksi kuski oli ihan ku mun iskä, jutteli ummet ja lammet säästä ja kaikesta mahdollisesta. Matkustettiin vielä kahden muun ihmisen kanssa kun supliikki kuski oli buukannut kaikki paikat täyteen. Päästiin hyvin perille satamaan ja sieltä veneen luokse. Vene oli pienempi kun oltiin kuviteltu. Veneen sisällä istuttiin vierekkäin kylki meno suntaan päin. Matka kesti kaksi tuntia San Pedroon jossa oli passin tarkastus. Passin tarkastukseen meni vajaa tunti ja kuuden maissa jatkettiin vielä puoli tuntia matkaa kohti Caye Caulkeria.

Reilu kaksi viikoa Meksikossa oli mahtavaa aikaa, eikä edes Francisco onnistunut pilaamaan sitä. Ei nyt yhden juntin voi antaa pilata koko maan mainetta, vaikka aikamoinen idiootti olikin. Myös Meksikoon tullessa meillä oli pieniä muiden asettamia ennakkoluuloja, mutta ehkä myös siksi kokemus oli todella positiivinen. Turvattomuutta ei tunnettu kertaakaan, kun pitää maalaisjärjen mukana niin sillä pärjää pitkälle. No oikei, tunsin hieman turvattomuutta Tulumin viidakossa, mutta siitäkin suurin osa oli omaa vilkasta mielikuvitusta :). Ihmiset olivat mukavia, ystävällisiä ja auttavaisia, vaikkeivat puhuneet englantia eikä me espanjaa. Siitäkin meille oli sanottu että voi olla vaikeaa pärjätä jos ei osaa espanjaa, bulls***. Ruoka oli uskomattoman hyvää ja siitä paras kokemus oli Cancunin torilla pienestä korista ostettu 35peson eli noin 2,20euron(!) valtava tortilla. Ei olla tähän mennessä oltu erikoisemmin mitään meksiko ruoan asiantuntioita tai faneja, mutta nyt ollaan. Faneja ei asiantuntioita. Esimerkiksi yleensä monen kotona tekemä jauhelihakastike tacomausteella, tortilla lätty ja Old el Pason guacamole ei ole yhtään sama asia, voikohan sitä edes kutsua Meksikolaiseksi ruuaksi(?). Ja kukakohan päättää mitä tacomauste sekoitukseen tulee, ei törmätty sellaiseen Meksikossa yhdessäkään paikassa. Myös amarillot tai santa feet ovat aika kaukana siitä autenttisesta Meksiko ruoasta. Asiantuntia mieheni väittää osaavansa nyt valmistaa aitoa Meksiko ruokaa ;). Sitä odotellessa. Ruoka juomista tutustuttiin parhaiten tequilaan ja olueen, yleensä Corona Extraan.

Nyt nautitaan vielä reilu viikko lomasta Belizessä ja sitten koittaa matka kotiin.

Sanna