Taas tässä kävi näin. Meidän piti olla sohvasurffaamassa valdivialaisen pariskunnan luona yksi tai kaksi yötä. Kolmen yön jälkeen oltiin tänään lähdössä. Pariskunta asuu vähän kauempana keskustasta ja viimeinen bussi tulee tänne yhdeltätoista. Tarkoituksena oli siis mennä keskustaan tutustumaan yöelämään ja sen jälkeen hostelliin nukkumaan.

Pariskunta alkoi jo soitella keskustassa asuville tutuilleen, että jos joku ottaisi meidät luokseen nukkumaan, jotta meidän ei tarvitsisi maksaa hostellia. (Eikä taksia tänne, joka kuulemma on kallis myös.)

Saimme nyt sitten tehtyä kompromissin, että tulemme tänne taksilla aamuyöstä. Edellisenä päivänä emme onnistuneet lähtemään, koska Paolalla oli syntymäpäivänsä kunniaksi grillijuhlat.

Juhlinnan jälkeen itseasiassa jäimme vielä yhdeksi yöksi, ihan vain kun oli kivaa, eikä jaksettu vääntäytyä liftaamaan.

Sohvasurffaaminen on siitä huippua, että tässä tutustuu niin paljon paremmin paikallisiin kuin mitä muuten olisi mahdollista. Ainahan kemiat eivät natsaa niin hyvin, että viitsisi jäädä kovin moneksi yöksi, mutta joskus, kuten nyt on kovin luontevaa nukkua toisten lattialla. Luontevaa, vaikka meillä ei ole edes kunnolla yhteistä kieltä. Solkkaamme espanjaa ja englantia suloisessa sekamelskassa. Pariskunta osaa englantia suunnilleen saman verran (tai hieman enemmän) kuin me espanjaa, joten ainakin tässä kielitaito karttuu, vaikkei nyt aivan politiikasta kykenekään keskustelemaan.

Paola ja David (sekä kämppis, jonka nimeä en häpeäkseni vieläkään muista) asuvat pienessä kahden makuuhuoneen mökissä Nieblassa, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Valdivian yliopistokaupungista.

Paola työkentelee yliopistolla ohjelmoijana ja David sekä kämppis opiskelevat eläinlääketiedettä. Mökissä asuu siis myös hyvin terve kissa.

Vaikka mökki on hyvin pieni ja me nukumme tuvan lattialla vieden kaiken kävelytilan yön ajaksi, tänne tuntuu mahtuvan paljon paremmin kuin edelliseen sohvasurfauspaikkaan Puerto Varasissa.

Siellä nukuimme ennen kuin tulimme tänne pari yötä Florencian ja Paulin luona, jotka vuokrasivat lähiöstä kolmen kerroksen omakotitaloa. Florencia on vastavalmistunut juristi, Paulilla on oma kuljetusalan yritys. Kummatkin työskentelivät kotoa käsin. Kesälomalla pariskunta aikoo lentää Thaimaahan ja Kiinaan lomalle.

Pihalla seisoi myös mopo ja suuri avolava-auto.

Pariskunta puhui hyvin englantia, joten siinä mielessä ongelmia ei ollut. Eikä mitään ongelmia muutenkaan, tunsimme itsemme hyvin tervetulleeksi. Olihan meillä kakkoskerroksessa oma makuuhuone, pariskunta tarjosi meille ruokaa (tuorepastaa ja hyvää kastiketta sekä punaviiniä) ja heitti autollaan bussiasemalle.

Jotenkin vain täällä hodarit ja olut ja grillijuhlissa foliossa paistettu puupölkyn päällä istuen nautittu kala maistuivat paremmalta.

Poskisuudelmakulttuuriin täällä alkaa tottua pikkuhiljaa. Eilen grillijuhlissa aina kun joku saapui paikalle, hän kiersi jokaisen läpi, niin uudet naamat (me) kuin vanhat tututkin suikkaamassa poskisuudelman.

Täällä sekä tavatessa että hyvästellessä suikataan yksi suukko oikealle poskelle. Yleensä maiskautetaan ilmaan, osa suukottaa poskea. Poskisuukot eivät ole myöskään vain aikuisten juttu. Juhlissa oli myös lapsia, kun vanhemmat kehottivat sanomaan tädille hei hei, noin viisivuotiaat pikkupojat tulivat pussaamaan poskelle ja sanomaan "chau". Söpöä.

Satu