<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Tiistai 31.3, Keskiviiko 1.4, Torstai 2.4

Hupsista vaan, ovatpa valokuvat menneet sekaisin Formula- osiossa. Yhtään aliarvioimatta lukijakunnan päättelykykyä haluan vielä tarkentaa, että formulakisoissa ei siis ollut pingviinejä eikä akvaariumissa lentonäytöksiä...

Kävimme nukkumassa Brisbanessa yhden yön ja noutamassa omaisuutemme ja nyt olemme siirtyneet Byron Bay:hin. Australian itäisimmälle reunalle. Taakse ovat jääneet pilvenpiirtäjät ja jopa kerrostalot. Byron on muutaman tuhannen hiukan hipahtavan (siis hippimäisen) asukaan kylä, jonka väkimäärän turistit tuplaavat. Paikalliseen nähtävyyslistaan kuuluu majakka, jossa tietysti poikkesimme. Maisemat olivat mahtavat ja mikä mukavinta näimme runsaan joukon delfiinejä, joista ei nyt ihan sellaisia Särkänniemi-tason temppuvalokuvia kylläkään saanut otettua.

Perjantaina lähdemme taas liikenteeseen ja taistelemme itsemme koko matkan Sydneyhyn kertaheitolla. Aika ryhtyy käymään vähiin ja päätimme ottaa bussimaratonin viimeisen huipennuksen. Takanamme siis 7504 bussissa istuttua kilometriä joten viimeinen 830km etappi ei tunnu enää juuri missään. Jos nyt näin (melkein jo) jälkeenpäin pitäisi miettiä, istuisinko bussissa uudestaan saman matkan, niin kyllä voisin istua. Varsinkin kun olemme jokaisella reissulla saaneet omat penkit, joten tilaa on ollut ja nukkuminenkin on sujunut kohtuullisen hyvin. Kaikki on kiinni varusteista ja asenteesta... siis helppoa kun sen hallitsee.

Kovin paljon täälläpäin maailmaa rakenteet ovat homeessa- ei siis mikään allergikon unelmakohde. Busseihin sataa sisälle, joten ne ovat usein homeessa. Hostelleissa ja hotelleissa on huoneita ja jopa monia ravintoloita jotka voimakkaasti tuoksahtavat homeelle. Mukanani kun matkustaa tuo herra- ultimaalinen homeenhaistonenä, niin olemme viimeksi Melbournessa vaihtaneet huonetta hajun takia.

Australian kielestä muutama sananen. Tosissaan olemme törmänneet tilanteisiin, jossa ei enää lontoolla ole pärjännyt vaan tulkkia olisi tarvinnut. Mitä syvemmällä keskellä oltiin sitä leveämpää oli ääntämys. Varsin yleistä on ilmeisesti sanojen lyhentely: Breakfast on Brekky, Picture- Pikky, Brisbane- Brisy ja niin edelleen, huhuh huh.

Yleisesti hosteleissa on omaisuuden kierrätyspiste, jossa kirjat ja muu ylimääräinen turhake vaihtaa omistajaa. Matkamme alkumetreillä Darwinissa vaihdoimme kertaalleen luetun romaanin kahteen siniseen lippikseen. Kaupungissa oli ilmeisesti ollut juuri maatalousnäyttely, sillä lippikset ovat jonkinasteisen sonnikarjankasvattajien liiton tunnuksilla varustettu. Tämäkin on selvinnyt meille kun törmäsimme sonnirekkaa ajavaan kuljettajaan. Kuitenkin lippikset ovat olleet varsin käytännölliset ja voin todeta, ettemme ole toisiin samanlaisiin matkallamme törmänneet.

Pelitilanne päivitettäneen näin puolimatkan kunniaksi uudelleen: Monopoli; 8-9, Uuno; 9 289 - 9 813, Huutopussi; 101 805- 89 315 ja yhteisellä päätöksellä rouva voitti ns. ensimmäisen erän ja uusi peli jatkuu tilanteesta 2 385- 1 975, jazzy 18-20 ja allekirjoittanut taas ensin mainittuna.