Keskiviikko 16.9, Torstai 17.9, Perjantai 18.9, Lauantai 19.9, sunnuntai 20.9

I wish, maisema olisi tuollainen

Meille riitti Salinasin rauha ja lähdimme kohti pohjoista etsimään uusia tuulia. Olemmekohan hiukan levottomia näin viimemetreillä? Valitsimme kuitenkin Salinasin yhdeksi tylsimmistä paikoista jossa olemme aikaamme viettäneet. Ainoa varteenotettava aktiviteetti olisi ollut valaiden katselu, mutta valaistakin noin 60% on jo matkalla Antarktikselle, joten todennäköisyys bongailuun pienenee päivä päivältä. Yhtään ei helpottanut oloa, että ensimmäisenä yönä pikkuitikat tikkasivat rouvan selkään 100 puremaa, kun herralla taas ei ollut kuin muutama.

Paikallisbussi toi meidät urheasti perille Montanitan surffikylään. Nyt alkavat bussit olla jo romuttamokunnossa, mutta kovaa niillä ajetaan vuoristoteitä. Emme voi kuin ihmetellä kuinka paikalliset kykenevät nukkumaan matkan aikana kun me emme meinaa edes pysyä penkeissä. Montanitan kylä on myös tunnettu hippien keidas, joten porukka on kovin värikästä. Taivas on edelleen pilviverhon peittämä ja vettä on sadellut, joten ei ihan unelmasää. Toisaalta meidän huoneestamme on näkymä merelle ja riippumatto parvekkeella, joten aika kuluu helposti lueskellessa ja pelailessa. Muuten hotellimme on varmaan likaisin kompleksi johon olemme matkallamme törmänneet. Syykin on selvinnyt: kaikki tyäntekijät ovat miehiä. Juuri mitään emme ole saaneet aikaiseksi, mutta nyt ei enää tarvitsekaan. Kotiinpaluu on mielessä ja olemme kirjoitelleet erilaisia listoja siitä mikä oli parasta ja mikä huonointa, mitä olemme vuodessa ehtineet tehdä ja mitä emme ole tehneet. Päivitän listat kaikkien nähtäväksi kunhan pääsemme kotiin. Me aloitamme kotimatkan jo torstaina, kun lennämme Euroopan mantereelle. Eli enää siis kolme päivää jäljellä.

Vuosi on ollut riittävä aika nähdä ja kokea paljon uutta. Maailman ihmeille turtuu pikkuhiljaa ja meistä molemmista on oikein mukava päästä Suomen syksyyn. Katsotaan montako viikkoa jaksamme olla sitä mieltä, ennenkuin arki hivuttautuu elämäämme. Olemme oikeastaan tehneet kaikki ne asiat jotka halusimmekin ja muutaman ylimääräisenkin. Hong Kongissa ja Indonesiassa olisimme helposti viettäneet enemmänkin aikaa ja Uuden Kaledonian olisi voinut jättää välin. Aika pitkälti matkustimme turistisesongin ulkopuolella, mikä tarkoitti edullisempia hintoja ja vähemmän ruuhkia. Säät eivät suuremmalti suunnitelmiamme muuttaneet, koska meillä oli aikaa joustaa muutama päivä suuntaansa. Aurinko ja sadetta saimme tasapuolisesti ja jopa muutaman kerran luntakin. Enpä usko, että juurikaan tekisimme mitään tosin vaikka meille mahdollisuus siihen annettaisiin.

Neljä päivää hippilässä riitti, sillä viikonloppuna paikallinen väki tuli bilettämään ja salsa raikasi aamuun asti. Meille, jotka yritimme nukkua yöllä meteli oli liian kovaa. Suuntasimme siis nenät kohti pohjoista, tavoitteena Mantan rannikkokaupunki muutamaksi yöksi. Sää vaihtui pilevettömään, +31 asteen lämpöön, joten valitsimme uima-allashotellin ja jännityksellä odotamme huomisen päivän valkenemista. Siirtyminen Quitoon on vielä hyvin heikon suunnittelun asteella. 9 tunnin bussimatka ei mitenkään jaksa innostaa varsinkaan kun emme saa mitenkään järkevästi matkaa sovitettua lentoaikatauluumme. harkitsemme siis lentämistä, jos hinnasta päästään sopimukseen. Informoin kunhan tiedämme, mutta ilmaisten internettien olemassaolo lakkasi kokonaan kun siirryimme rannikolle, joten koetan löytää jostain vaihteeksi maksullisen palvelun.