Maanantai 21.9, Tiistai 22.9, Keskiviikko 23.9, Torstai 24.9

En minä vielä ole kirjoittelua lopettanut, mutta kiitos kaikille kotiintulotoivotuksista. Tuli itku silmään, kun oivalsin miten lähellä jo olemme. Nyt Mantan lentokentällä odottelemassa konetta kohti Quitoa.

Manta ei kaupunkimiljöönä saa yhtään mukavuuspistettä, mutta uima-allas ja pilevetön taivas nostavat paikan sijoitusta huomattavasti. Olemme hotellimme lähes ainoat asiakkaat, joten meillä oli varsin mukavat oltavat. Päätämme siis lomamme Ecuadorissa Mantaan. Saimme lentoliput torstaiaamuksi ja saamme nauttia "mukavan" päivän lentokentällä. Nyt oli pakko pelata varman päälle ja ottaa kovin aikainen lento, jotta pikku viivästykset eivät suunnitelmiamme sotkisi. Madridiin asti kun pääsemme, niin tulemme vaika liftaamalla loppumatkan.

Mantan kalastajat saapuvat aamuisin rantaan saaliineen ja mekin päätimme eräänä aamuna poiketa katsomassa mitä fisuja täälläpäin oikein kalastellaan. Onhan kaupunkia tituleerattu myäs tonnikala-pääkaupungiksi. Siinä rantahiekalla lekottelivat päättömät tunat ja hain evät saivat maserateilla kyytiä. Pelikaanit ja haikarat olivat aitiopaikoilla kyttäämässä, josko jotain rippeitä jäisi heillekin. Kalastajat olivat kovin ylpeitä saaliistaan, ja kun huomasivat meidät kameran kanssa, niin kaikki huutelivat perään "ameerika, ameerika, foto, foto". Niinpä kuvasimme omituisia saaliita ja iloisia saalistajia. Rannalla kunnostettiin tai rakennettiin oikeastaan uusia aluksia. Siihenpä taiaiskin rajoittua tämän kaupungin anti.

Tiistain vietimme yllättäen taas polskien altaassa, tosin kävimme leikkauttamassa hiukset ja nyt on niin lyhyttukkaista matkailijaa liikenteessä. Ravintolatarjonta on kovin olematon minun kannaltani. Ymmärrettävästi tuoreita äyriäisiä ja kalaa on tarjoilla kaikkialla, mutta muuten valikoima rajoittuu lähinnä pizzaan ja kanaan. Olemmekin eläneet grillatulla kanalla viimeiset päivät, tai kun totta puhutaan niin melkein koko viimeisen vuoden.

Nyt pakkaus puuhiin ja arpomaan mitä kaikkea voimme jättää tänne. Todennäköisesti laukkumme kevenevät vielä hiukan, mutta shoppailumahdollisuudet ovat aika vähäiset, lentokenttää lukuunottamatta, plääh, kerrankin kun olisi aikaa siihen.