Road trippailu selvä! Nyt siis trooppisessa Cairnsissa. Oikein mukava retki, kaikki tuli toimeen keskenään vaikka kummatkin autot oli täynnä. Mukana retkellä oli USAlaiset Adam, Bobby, Todd ja Samantha sekä Ewa (Puola), Desirée (Saksa), Naomi (Skotlanti), Sean (Ranska) ja Cera (Englanti).

Ennen retkeä suurin osa porukasta kipaisi Tasmaniassa ja itsehän hengailing Brisbanessa vanhan nettitutun ja sen kämppäkavereiden kanssa. Mainioita veijareita ja olipa hyvinkin mukavaa vihdoin tavata Mark kasvotusten. Parit ekat päivät hengailtiin jamppojen kämpällä ja kaupungilla. Isoja liskoja kaupungin keskustan puistossa, huisaa. Ompa joen rantaan rakennettu jopa tekolaguuni, minkä kauimmaisella seinällä on iso telkkari! Eli jengi voi puljata tai hengailla biitsillä ja kattoo telkkaria. Nerokasta. Lauantaina Mark otti osaa kamppailuotteluun eräässä pikkukaupungissä n.100km Brissystä. Ei voittanu, mut tokan sijan pysti tuli kotiin tuomisiksi. Kyseisessä painoluokassa tosin olikin vain 2 taistelijaa, heh. Mutta eipä siinä, hieno suoritus siinä mielessä, että Mark ei ole koskaan harrastanut kamppailulajeja ja treenasikin ottelua varten vain viikon. Vaatii uskallusta lähteä tollein vaan mukaan. Kuulemma kämppäkavereilla ja alkohoolilla oli osuutta tälläseen,... Samana iltana poikettiin jonkun pariskunnan kihlajaisbileissä ilmaisten aloittelujuomien toivossa. Kaljanjuonti muuten onnistuu multakin jo tässä vaiheessa. Sen jälkeen rynnättiin Brisbanen yöelämään. Äärimmäisen hupaisaa oli se, vaikka takaisin tultiin rikkinäisen pikkukameran kanssa. Takaisin kämpillä oltiin viiden aikoihin aamulla, niinko pitääkin.

Vikana päivänä liityin Markun kanssa muiden vaihtareiden seuraan Gold Coastilla (n.1½h ajelu Brissystä etelään) ja tarkastettiin Sea World. Gold Coast on hyvinkin suosittu lomailukaupunki ja lähistöllä on puolen tusinaa teemapuistoa ja erilaisia seikkailu-urheilumahdollisuuksia. Jäinkin sitten vielä yöksi Gold Coastiin kun Mark lähti takaisin Brissyyn valmistautumaan maanantain töihin. Seuraavana päivänä aloitettiin road trip, mutta ensin vierailtiin Movie Worldissa, mikä on yksi teemapuistoista. Aika köyhästi laitteita. Paras vehje oli selkeesti Teräsmies vuoristorata. parin sekunnin kiihdytys nollasta sataan km/h minkä jälkeen pari silmukkaa ja semmosta. Oikein jees. Hurvittelun jälkeen tien päälle.

Eka yö paikassa nimeltä Noosa Heads. Hyvinkin kelpo hostelli, joka huoneessa oma huussi & suihku, lukittava kaappi ja tietenkin ilmastointi. Paras bonus kuitenkin oli ilmainen surffilaudan vuokraus. Eli eikun mereen loppupäiväksi! Hiton kinkkistä hommaa, minkä takia sitä mun smurffaamista ei voinu surffaamiseksi kutsua. Pari aaltoa sain kiinni ja liu'uin sen mukana rantaan asti. Seuraavaksi opetellaan seisomaan! Aurinko lähti karkuun, mikä teki smurffaamisen vielä hankalammaksi, joten siirryttiin takaisin hostellille suunnittelemaan seuraavan paikan retkeä.

Aikainen aamu, kamat kiesiin ja ajelulle. Muutaman tunnin köröttely Hervey Baylle. Pikkukaupungista pikkasen itään löytyy Fraser Island, maailman suurin hiekkasaari, minne suunnattiin seuraavan päivän retki. Sanovat, että saaressa on saman verran hiekkaa kun Saharassa, vaikka maapinta-alaltaan onkin reippaasti pienempi. Kuulemma sen pohjana on pelkkää hiekkaa kun Saharassa on peruskalliota ja hiekkaa vaan ohut kerros siinä päällä. Erikoista saaressa on myös, että sielä on makean veden lähteitä, järviä sekä sademetsää. 30.11. kuitenkin vietettiin Hervey Baylla hostellissa. Jengi tarjos synttärikakkua ja hostelli tarjos kaljat. Ei huono. Ällistyttävä Suomisattuma jälleen; samassa hostellissa asui 3 lahtelaista tytsiä, joista yhdellä oli synttäri samana päivänä! Olivat kuulemma Kannaksen lukiosta, ihan siitä Muotoiluinstituutin naapurista. Heillä oli myös suunnitelmissa retkeillä Fraser Island seuraavana päivänä.

Edellinen päivä oli jo pilvinen, mutta pilvipeite vaan paksuuntui retkipäivänä, mikä latisti tunnelmaa. Bussikyyti satamaan, veneretki saarelle ja eikun maasturibussin kyytiin. Jotenkin tuntuu, että nää matkakuskit ja oppaat käyttää kaikki samaa vitsikirjaa ja sanaa 'guys' välimerkkeinä lauseiden keskellä. "On the right guys, is some dingoes! Guys." Saaren dingot on kuulemma Australian puhdasrotuisimpia ko ne ei pääse sekaantumaan maannermaan elukoiden kanssa. Ihan peruskoirilta ne näyttää. Ovat varmaan vähän kurittomampia kyl. Sademetsien keskeltä päädyttiin saaren itäpuolen hiekkarannalle, mitä onkin yli 120 kilsaa! Harmi vaan, että kyseistä biitsiä ei voi surffaamiseen käyttää, koska siinä on hyvin kinkkisiä ristiaallokkoja, minkä lisäksi rantaa käytetään "tienä" ja kiitoratana pienkoneille. Rantaa pikkasen pohjoiseen ja osuttiin v.1935 haaksirikkoutuneen laivan hylylle. Kuvasin 360 panoraaman minkä meinaan kokeilla kääntää planeetaksi fotosopissa. Lähellä hylkyä oli toinen nähtävyys, The Pinnacles -hiekkamuodostelma. Eri väristä hiekkaa kerrostuneina, mutta voi olla, että pilvinen sää latisti värejä, koska ei se hirveen ällistyttävltä näyttäny. Takaisin etelämpään lounaalle ja tarkastamaan Lake MacKenzie. Valkoista, äärimmäisen hienoa hiekkaa ja emäksistä vettä, mikä teki kellumisesta pikkasen kinkkisempää kun yleensä. Tässä vaiheessa taivas aukesi kaatosateeksi ja lämpimästä järvestä sateeseen nouseminen ei oikein ois kiinnostanut. Hieno valinta sekin, että jätin pyyhkeen ja vaihtohousut hostellille. Märissä vaatteissa siis bussiin,... Takaisin hostellille kuitenkin selvittiin, kuivat vehkeet päälle ja autoon!

Yöajelu sateessa suuntana Rockhampton. Pysähdyttiimpä pikkukaupungissa nimeltä Gin Gin. Kaupungin tervetuliaiskyltti sanoo, että Gin Gin on valittu Queenslandin ystävällisimmäksi kaupungiksi. Hieno meriitti. Ruokaahan piti saada joten pysähdyttiin ainoassa ravintolassa, mikä oli n. 22 aikaan auki. Isot pizzat ja kaupan päälle lihapiirakkaa! Todella ystävällistä. Australialainen lihapiirakka ei muuten ole sellanen samallainen ku lihikset suomessa. Se on enemmän piirakan näkönen ja maultaa verrattavissa lihaperunasoselaatikkoon. Ainoo vaan, että se peruna-aines on sellasta kiinteetä ja sen sisällä on lihat. Kelpasi. Yö Rockhapton YHA:ssa mikä on mun kokemuksen mukaan karsein YHA tähän mennessä. Mun peitto haisi aivan perseeltä ja wc oli elukoiden asuttama. Onneksi vaan yksi yö ja aamulla taas retkelle, suunnaksi Airlie Beach.

Airlie Beach Whitsundays, mukava lomakaupunki. Biitsi oli poissa käytöstä meduusojen takia joten jouduttiin puljaamaan tekolaguunissa. Hostelli oli todella hieno, se oli vähän niinko mökkikylä rakennettuna uima-altaan ympärille. Tarkotus oli tehdä veneretki Whitsundayn saarille, mutta sateen takia ei viititty lähtee makselemaan. Käyn ehkä tarkastamassa ne omin päin seuraavan lukukauden jälkeen kun on vapaata ennen viisumin umpeutumista. Loppuilta vietettiinkin sitten baarissa edullisen oluen ja livebändin seurassa.

Puolikkaan Airlie Beach kokemuksen jälkeen kohteena road tripin viimeinen määränpää Cairns. Sadepilvet alkoivat kaikota Cairnsia lähempänä ja ilamsto muuttui mukavan viileästä hullun kuumaksi! Tiedossa veneilyterki Valliriutalle seuraavana päivänä, joten auringonpaiste kelpasi kaikille. Ensin yksi yö Asylum -nimisessä Hostellissa Cairnsissa. Nimensä mukaisesti paikka näytti vanhalta mielisairaalalta, ilmastointia ei ollut ja huussi oli jälleen elukoiden asuttama. Kokemus sinänsä, mutta päätettiin kuitenkin siirtyä toiseen hostelliin kunhan päästään takaisin maihin veneretken jälkeen.

Nyt siis ollaan Northern Greenhousessa ja varasin majapaikan viikoksi eteenpäin. Oli muuten halvempi kuin opiskelijamajoitus ANU campuksella! Veneretkestä ja riuttapuljaamisesta jossain vaiheessa.