Terppaleiskis!

Vihdoin ja viimein paastiin taas radalle kun Melbournessa onkin tullut jo lusittua jonni tovi. Edellisesta kirjoituksesta ei olla tehty mitaan muuta kuin toita, lukuunottamatta tata viikkoa.

Toissa oli mukavaa ja aika meni nopeasti, jollain tavalla paasi jo tottumaan tallaseen arkiseen rutiiniin ja reissaaminen tuntuukin taas alkuun hieman raskaalta. Oli kummallista lahtea kampastakin pois kun rupesi jo tuntumaan sellaiselta valiaikais-kodilta. Saatiin dollareita kyllakin hyvin saatoon ja matka voikin taas jatkua kuukauden tai kaksi ennen kuin pitaa taas raahautua jonnekkin hommiin. Molemmilla meni toissa oikein hyvin ja Emmalla oli jopa hieman haikeata lopettaa tyot. Paasin oikein hyviin valeihin ravintolan omistajan kanssa ja se yrittikin kosiskella mua sinne jaamaan vakituisesti hommiin. Sano tekevansa musta jonninsortin managerin jos vaan jaisin. Oli pakko sanoa kiitos mutta ei kiitos. Kun hain viimeisen tilin toissapaivana oli ne ostaneet mulle laksiaslahjan ja pyysivat olemaan yhteyksissa. Lupasin laittaa kortin jostakin paratiisisaarilta. Bueanas Tardesta vaan!! Haha ei taallakaan oo puotoukselta valtytty..

Saatiin myos herkullinen paketti suomesta. Oli kyllakin tullissa avattu, mutta tuskin ne mitaan sielta vei. Emman vanhemmat siis lahetti paketin jossa oli fazerin sinista, salmiakkia, lakuja, ruisleipaa, palttoonappeja ja myos kokkolalaisia sanomalehtia. Naureskeltiin Cittarin mainokselle jossa myytiin banaaneja Eurolla kilo taalla nimittain eilein makso 10 dollaria kilo banaaneja. Tuntuu hieman hullulta etta Aussit kasvattaa ite banaaneja ja joutuvat maksamaan moninkertaisen hinnan meikalaisiin verratuna kuitenkin. Paketin sisalto on jo muutamaa vainamoisen palttoonappia lukuunottamatta tuhottu. Etta suuri kiitos lahettainelle, hyvaa oli.

Tiistaina muutettiin Adam Streetilta pois ja oli melko tympeaa pakata kaikki kamat takaisin sinne pieneen rinkkaan. Jotenkin vaan tuntuu etta sita kamaa on joka pakkauskerralla enemman. Emmalla on jotain hoitoaineita varmaan lastikkapussillisen verran kannossa. Terve. Meillahan ei ollu mitaan paikkaa minne menna niin lahdettiin sitten Great Ocean Roadille, kaverin autolla.

Tiistaina ajoimme autolla Ocean Roadia pitkin Lorneen, jossa Emman pomolla Davella on kesamokki, ja otettiinkin sinne eka pysakki. Ilalla haettiin kaupasta syotavaa ja istuskeltiin takkatulen aaressa kunnes Emma huomas seinalla kammenen kokoisen hamahakin. Hetken aikaa siina panikoitiin kun ei aikaisemmin noin isoja olliaisia olla nahty. Otin sitten sanomalehtipatukan kateen ja liiskasin sen sinne Daven verhoihin. Otettiin videomatskua tapahtumasta ja luultavasti lisataan se tanne kun ehditaan. Aamulla herattiin kakadujen huutoihin kusitilla ja lahettiin ostamaan kaupasta linnunsiemenia. Ruokittiin kakaduja ja papukoija ihan kadesta ja loppujen lopuksi ne istu mun olkapailla ja ruokin niita suoraan pussista. Voi olla etta ne ei tarvineet ruokaa vahaan aikaan. Lahettiin Lornesta ajamaan Great Ocean Roadia eteenpain ja kaytiin kattomassa kaikki nahtavyydet mita siina matkalla nyt oli, vesiputouksia, majakoita ja kivimuodostelmia nahtiin jopa villeja koalia, Emma vaittaa myos nahneensa pienen kengurun tien varressa. Alunperin oli tarkoitus olla toinen yo jossain hostellissa mutta kun hyvin kerettiin ajamaan kaikki paikat niin mentiin takaisin Daven mokille ja nukuttiin siella toinenkin yo. Emma oli illlalla ihan valmis lahtemaan kotiin ku ihan jaassa yritti sytyttaa takkaa ja ruoaksi oli vain puoli annosta purkkpapuja ku kaikki kaupat oli kiinni. Eihan se saanu sita takkaakaan syttymaan. Ollaankin nyt molemmat vahan sairaita ku siella piti olla kauheen hyvat kelit eika pakattu oikein mitaan lamminta mukaan. Olipa kumma etta vetta sato taas koko ajan ku kaatamalla.

Torstaina palattiin tanne Melbourneen ja palautettiin Miken auto sen luokse mika melkein hajos viimeisilla metreilla. Kaveri ei varmaan oikein oo kunnolla huoltanu sita kun moottori rupesi kaymaan vahan turhan kuumana. Tarkistin jaahytinesteen tason ja tikku naytti tyhjaa. Ostettiin kaupasta pullo vetta ja taytettiin se etta saatin auto ainakin viela ehjanan omalla omistajalleen. Kerrottiin kylla etta jotain vikaa siina on mutta tuskin se sita kuitenkaan korjaa.. Mike lupas etta saadaan nukkua sen luona, mutta silla ei vaan ollu mitaan nukkumapaikkoja, kun se on juuri muuttanut uuteen asuntoon. Herrasmiehena annoin Emman nukkua sohvalla ja aamulla sitten herasin selka ihan jumissa puoliksi sakkituolita/puoliksi lattialta. Hetken aikaa olin jo itekkin valmis lahtemaan kotia.. Ruvettiin selvittamaan seuraavaksi yoksi nukkumapaikkaa kun ei tuo Miken lattia enaan ihan mitenkaan hirveesti houkutellu. Paastiin viela yhdeksi yoksi sinne entiseen kamppaan ja tanaan aamulla olimme taas uudestaan kodittomia. Ostimme aikaisemmin lentoliput sunnuntaille Tasmaniaan ja pakkasimme vain pienet laukut 10:ksi paivaksi mukaan, isot rinkat saimme sailoon Emman tyopaikalle Grandiin (www.grandrichmond.com.au). Aluksi meilla oli kaikki ihan hyvin suunniteltu ja tarkoituksena oli nukkua viela yksi yo Miken kidutuskammiossa ja aamulla se olisi ajanut meidat lentokentalle. Illalla siina 8 aikaan se sanokin etta tanaan ei oikein sovi ja meilla ei sitten ollutkaan mitaan yosijaa. Yritettiin netista viimehetkilla katsoa hostelleja mutta halvin vapaa mahdollinen oli 120$ yo. Ei oikein massit tollaseen riittanyt niin pelastava enkelina 24h Mc Donalds jossa tata blogia nyttenkin kirjoitellaan ja odotetaan etta lento lahtee joskus 11 tunnin paasta Tasmaniaan. Meidat tuurilla siella varmaan jotku monsuunisateet alkaa heti kun lentokone laskeutuu.

Nyt molempia vasyttaa ja v*****aa....

Tasmaniassa tarkoituksena olisi eka hiukan kattella Hobartia. Emma halus valttamatta paikalliselle suklaatehtaalle ja ma valttamatta paikalliselle olutpanimolle. Jokaiselle jotakin. Koitetaan vuokrata siella auto ja vissiin nukutaan siella autossa kun nyt meilla on nuo uudenkarheat 17 dollarin makuupussit. Varmaan tosi laatu kamaa, ei noissa kyllakaa huppua nayttanyt olevan.

Kello on 00.56. Kuittaan.

-M&E-