Heopparallaa taas jalleen!

Minulla on ilo ilmoittaa etta ensimmaiset palkkapaivat ovat napsahtaneet kukkaroomme :D

Viimeisesta kirjoituksesta on taas kulunut jonkin aikaa, mutta eipa tassa oo paljo ollut kirjoiteltavaakaan. Mitaan kovin eksoottista tassa ei oo paassy kaymaan. Muutettiin Miken nurkista pois 18 pva ja tuntuu mukavalta kun on oikein oma kamppa. Asunto ei ole kovin suuri tallainen normi kamppa jossa on pari makuuhonetta olohuone ja keittio. Samassa kampassa asuu myos Daniella niminen tytto. Se ei kyllakaan taalla paljon majaile kun viimesen viikon aikana se on tainnut nukkua taalla yhden yon. Periaattessa asutaan taalla kahdestaan. Asunto on Richmondissa eli edes kovin pitkan matkan paassa ydinkeskustasta.

Kun siirryimme tanne sielta Miken luota alettiin heti seuraavana paivana etsia toita. Kierreltiin noita lahikahviloita ja kyseltiin hommia. Yhteen paikkaan paastiikin kokeilulle, joka oli hieno homma, mutta ongelmana oli yks ehto. You must wear all black. Eihan meilla tietenkaan mitaan sopivaa mustaa vaatetta ollu ja lahettiin sitten kaupugille metsastamaan halpoja mustia vaatteita. Mulle vaattet loyty kohtuu helposti, mutta Emmahan itku kurkussa kiersi kauppoja ku ei mikaan niista mustista rytkyista kuulemma kelvannu. Vihoviimein saatiin molemmille ostettua vaatteet ja myos mustat kengat tarttu paikallisesta k-martista molempien kassiin kun maksoi vain vaivaiset 3 dollaria. Sitten vaan toivottiin etta edes toinen paasee sinne hommiin ettei ihan turhaan tuhlattu vaatteisiin. Koepaiva koitti ja Emma meni ekana 10:lta aamulla ja meikamanne perasta sitten 5:lta illalla. Emmalle luvattiin soitella, ja mulla tarppas heti saman tien ja sain heti taydet tunnit. Emma pari paivaa sen jalkeen voivotteli miten parjaa taalla aivan yksinaan kun oon on toissa, mutta lahti sitten kuitenkin viela toita uudestaan hakemaan. Emmankaan ei enaan pitanyt kauaa hakea kun sai toita 200 metrin paasta tasta meidan kampalta. Se on sellainen ravintola/pubi missa se on baarimikkona/minnana ja tarjoilee. Mollemmilla on toita ja se on paa-asia.

Kavin Miken kanssa katsomassa myos kriketin maaottelun Australia-Englanti. Mike oli netista ostanu meille liput ja hehkutti kuinka hieno peli se on. Tulostetut liput kourassa lahdettiin kohti stadionia mika oli tupaten taynna vakea. Lipussa oli viivakoodi mita nayttamalla paasee portista sisaan. Meidan ei tarvinu kauaa jonotellu kun oltiin ostettu liput etukateen mutta oli vaan yks ongelma kun se kone vaitti etta ollaan jo sisalla. Eli joku saakelin kengurunkesyttaja oli polliny meidan liput. Oltiin jo heittamassa toivot narikkaan, mutta Mike sai jotenkin meidat sitten puhuttua sisalle. Suunnistettiin artyneina meidan paikoille jossa lippuvorot sitten istuivat. Tehtiin jo hienoja suunnitelmia miten annettaan lippuvarkaille monoa persuksille kunnes huomattiin etta paikoillamme istui 2 13-14 vuotiasta poikaa. Selvittelyn jalkeen meille selvisi etta toisen isoveli oli ottanut liput Miken tyopaikan printterista ja antanut pikkuveljelleen. Selvisi siina sitten miksei ekana tulostettuja lippuja nakyny tyopaikan printterissa. Ei viihtitty pikkupoikien kriketti-iltaa pilata ja pyydettiin niita vaan sirtymaan pois meidan hyvilta istumapaikoilta. Eipa siina vahinkoa sattunu ja paasipa nelja kahen hinnalla sisaan :D Oli erikoinen peli en ymmartany siitta yhtaan mitaan mutta mukavaa oli kuitenkin. Sen verran ymmarsin etta siina oli pallo jota piti lyoda kauas ja juosta tolppien valia yhtena jalkana . Anyways, pelin jalkeen juhlistettiin Australian voittoa muutamalla guinnesilla ja hypattiin viimeiseen junaan kohti kamppaa. Junassa sitten saatiin mahtava idea kayda viela yhdilla, mutta jostain kummaan syysta paasty sisalle paikalliseen yokerhoon. Ei ollu rahaa taksiin ja kaikki yleiset kulkuvalineet oli jo menny niin kaveltiin sitten semmonen 4-5 tunnin marssi takasin kotia. Kotimatkalla paikallinen poliisikin naytti etta ei oo sen fiksumpia sinilakkeja taallakaan pain maailmaa. Kavelin vahingossa punasia pain enka huomannu poliisiautoa. Ne pysaytti mut ja pyysi ajokortin. Vilkas korttia ja rupes huutamaan Mikelle etta sun taytyy pitaa parempaa huolta sun kaverista kun NIILA ON ERI LAIT SIELLA SUOMESSA. Fiksuja koppalakkeja... Tuli vahan nalka siina marsiessa ja huomattiin yhden kahvilan portailla miellyttavan tuoksuonen koppa. Tarkemman tutkiskelun jalkeen huomattiin etta nahtavasti 5-6 aikaan aamulla leipomon toimitukset jatetaa kahvilan portaille. Pullan voimalla jaksettiin sitten loppumatka.

Nyt ei enaan oo niin kovin kurjaa taalla Australiassakaan kun paastiin vahan lahemmaksi kaupunkia ja toihin. Tosi mukavaa seutua taa missa nyt asutaa ja IKEAkaan ei ole kovin kaukana :D Kaytiin siella ostoksilla yks paiva ja mukaan tarttu 4 purkkia ylikallista sillia ja nakkileipaa. Sais sielta myos kunnon lihapullia ja 1dollarin hodareita joten tulee varmaan kaytya siella useamminkin. Eilen oli traaginen paiva ku Emma melkein tappo talon omistajan lemmikkikalan nimelta Pinot. Toissailtana istuttiin tossa iltapalalla ja Emmalta vahan lipsahti liikaa kalanruokaa sinne akvaarioon. Vaikka koitettiin noukkia niita pois sielta niin luultavasti sita jai sinne vielakin liikaa. Herasin aamulla sitten 10 toihin ja keittiossa Pinotti kellu puolikuolleena veden pinnalla. Kavin sitten herattamassa Emman etta sen pitais teha jotain kun mun piti toihin. Ensimmaisena keinona kalan pelastamiseksi Emma rupesi itkemaan ja soittti aitille. Kala oli veteli jo viimeisiaan kun munkin oli pakko soittaa kotiin etta miten noita vesia akvaarioon voi vaihtaa. Ei keksitty enaan mitaan muuta vaihtoehtoa ja heitettiin kala mukiin ja taytettiin akvaario suoraan kraanasta. Itse lahdin toihin ja Emma salille ja kun takasin tultiin niin kala oli ihan kunnossa. Voitiin huokaista helpotuksesta. Eipa tarvinu lahtea ostamaan samanlaista valekalaa. Kalan omistajalle tasta ei tietenkaan hiiskuta.

Muuta jannaa happeninkia taalla ei olekaan ollut. Eilen oli kylla Australia paiva mika ei meille Suomalaiselle kylla merkkaa yhtaan mitaan. Lisataan kuvia myohemmin. Kiitos ja Nam.

-M&E-