Paivaa notta patkahti!

Nyt ollaan sitten Tasmaniaa hieman kierrelty ja paljon tuli nahtya ja tehtya, mutta olishan sita ollut viela paljon tutkiskeltavaa. Lennettiin siis hieman huonosti nukutun lentokenttayon jalkeen sunnutaina 13.3 tanne Tasmanian isoimpaan kaupunkiin Hobartiin. Taalla Tasmaniassa luonto on tosi lahella ihmisia ja taalla onkin hyvat mahdollisuudet trekkailuun ja sen semmoiseen. Taalla on paljon maatiloja, viinitiloja, juustotehtailijoita ja hunajafarmeja myos korkeita vuoria, syvia jarvia, paljon peltoja seka kauniita rantoja, niittyja etta kukkuloita. Pienella saarella onkin hirveesti nahtavaa ja maisemat muuttuu aivan totaallisesti koko ajan. Kannatti tulla.

Hobartissa meilla meni pari ekaa paivaa vaan oleskella ja suunnitellessa Tasmanian valloitusta. Oltiin varattu netista dormihuone etukateen ja maksettiin 23 dollaria per yo per perse eli hiukka on muutosta niihin Aasian hintoihin. Ei auta itku markkinoilla, elama on. Mua vahan janskatti nukkua dormissa kun en yhtaan tykkaa nukkua vieraiden ihmisten kanssa, mutta ihan jees se loppujen lopuksi oli ja pitaahan tohon tottua kun ei oo varaa nukkua omissa huoneissa taalla. Ja loppujen lopuksi dormit on ihan kivoja kun tutustuu uusiin ihmisiin.

Meilla oli suunnitelmissa alunperin vuokrata campervan, jolla tehtais roadtrippi. Campervan on niinku paku jossa voi nukkua teha ruokaa yms., se oli kuitenkin meidan budjetille loppujen lopuksi hiukka liian iso pala purtavaksi niin ruvetiiin saastolinjalle. Vuokrattiin pikkuinen Kia Rio auto ja ostettiin halvin mahdollinen teltta. Vuokrattiin myos ohkaset retkipatjat, makuupussit meilla olikin jo messissa kun Melbournesta loydettiin 15 dollarilla (halvimmat nekin). Meilla sattu niin hyva tuuri etta samassa huoneessa nukkui 3 saksalaista tyttoa jotka oli saksalaiseen tapaan suunnitellu kaikki niin vimosen paalle ja ostanu kaiken maailman leirivehkeet. Ne oli justiin saapuneet roadtripilta ja eivat enaan tarvineet niita. Niimpa saatinkin niilta pilkkahintaan kaikki. Oli kannettava ret**** tin, retkituoli, kattila ja leirilautaset ym. pelit ja vimpaimet. Oltiin valmiita melkein mihin vain, ainakin luultiin niin..

Paiva 1. Haettiin auto vuokratoimistosta ja ekana pahkinana jouduttiin puntaroimaan vuokra-auton vakuutusvaihtoehtoja. Laskentatoimien jalkeen paadyttiine etta eihan meille ennekaan oo mitaan kayny vaihtoehtoon ja lahettiin halvimmalla mahdollisella liikkelle, johon ei oikeastaan kuulunut juuri mitaan. Auto alla ja tukka takana suuntasimme retkimuona ostoksille, kaupasta mukaan tarttu perinteisia retkiherkkuja kuten nuudeleita ja tonnikalaa. Kaytiin myos alkon kautta ja paikallinen helppo laatikko tarttu kantoon, eli 4 litran viinitonkka.

Paraytettiin sitten silta istumalta suoraan freycinetin kansallispuistoon, missa on kuuluisin ja kaunein postikortti-kuva ranta, wineglassbay. Luonnonpuistossa oli muutamia leiriytymisalueita. Vaihtoehtona oli maksullinen alue suihkuineen kaikkineen ihan parkkipaikkojen vieressa tai parin tunnin patikointimatkan paassa ilmainen metsapaistale puskavessan kera. Varmaan arvaattekin jo minne suunnattiin pistettiin auto parkkiin ja mietittiin etta otetaan vain kaikki tarpeelliset mukaan. Fiksuina nuorina ihmisa otimma mukaan pari litraa vetta ja 4 litraa viinia, oli hiukka ruokaa ja muutakin vermetta kannossa. Paastiin kuin paastiinkin perille vaikka vallila luultiin jo eksyneemme reitilta. Pistettiin telttaa pystyyn ja tajuttiin etta olis voinu kaupassa hiukan mittailla kun en mahtunut sinne edes suoraan makaamaan. Kun teltta ja kaikki vermeet oli kassassa oli jo pimeaa ja ruvettiin taskulampun valossa kokkailemaan murkinoita. Sen verran hyvalta meidan sapuskat nahtavasti tuoksu etta saatiin seuraa. Pari opossumia siella narkki mun reppua. Perkuleen varkaat! Heitettiin pojille hiukka porkkanaa ja kohtahan ne repi niita porkkanoita meidan kasista. Erikoisen nakosia elukoita (muistakaahan katsoa kuvat). Siella sitten rannalla istuttiin ja katottiin tahtia ja siemailtiin punaviinia hiukkasen oli hienoa.

Paiva 2. Aamun valjetessa karu todellisuus iski kovaa ja korkealta. Taalla Tasmaniassa lampotilat voi yolla menna jopa pakkasen puolelle ja niilla halvoilla makuupusseilla oltiin aivan jaassa. Viiniakin juotiin kuitenkin sen verran, etta janokin oli kauhea. Meilla oli autossa vetta vaikka muille jakaa, mutta ei mukana enaan yhtaan. Pakattiin kimpsut ja syotiin porkanoita mita opossumeilta oli meille viela jaany jaljelle. Aamulla sitten toiset uteliaat kiinnostu meidan viimoisistakin aamupaloista. Paadyttiin syottamaan loputkin porkkanat wallabeille. Tyhjin vatsoin lahdimme kulkemaan kohti autoa. Matkalla autolle paatin ottaa talviturkin pois ja kayda ekaa kertaa Australiassa uimassa wineglass baylla, kylmaa oli. Reitti autolle nousi vuoren yli ja rupesi tulemaan hiukan nestehukkaa ja heikkoa oloa. Mietin etta mita tehdaan ja muistin etta meillahan on Fagernasien paketista viela muutama pala Fazerin sinista seka purkki paikallista olutta. Niiden voimilla jakso pimatsu loppuun asti.

Jatkoimme matkaa mutta ennen sita livahdimme salaa luonnonpuiston maksulliselle alueelle suihkuun. Ajoimme Tasmanian ita-rannikkoa bay of fires nimiselle paikalle. Siella oli paljon ilmaisia leiriytymispaikkoja mutta niista suurin osa oli taynna karavaanereita toinen toistaan isompien terassien kanssa. Loydettiin kuitenkin kallioisesta poukamasta paikka minne karavaanarit ei autoineen paasset ja siella olikin tosi hyva olla. Kerettiin perille hyvissa ajoin ja oli viela valoisaa kun teltta oli pystyssa ja kattilat porisi. Paaruoaksi oli nuudeleita ala tonnicala & ananaz jalkkarina tehtiin mikropoppareita kattilassa. Yllatys yllatys niita voi valmistaa myos kattilassa. Ilta tuli ja ekaa kertaa varmaan 15 vuoteen olin jo 9 unessa.

Paiva 3. Aamulla herattiin virkeina, eika yokaan ollut niin kylma kuin edellinen. Aamuvilu oli jokatapauksessa, ei uskois etta taalla on muka joskus lamminta. Syotiin aamupalaa rantakivilla ja kyllaisina jatkoimme kohti Launcestonia. Matkalla kaytiin Tasmanian korkeimmalla vesiputouksella ja lehmatilalla missa kaikki toimii koneilla. Lehmilla oli kaulassa sahkopannat jotka avaa navetan ovet ja ne on koulutettu tulemaan lypsylle pari kertaa paivassa. Siella mustikit ja mansikit jonotti sahkoiselle lypsykoneelle ja tallustivat sitten itekseen takaisin laitumille. Erikoista. Eiko tallaista kannattais soveltaa suomessakin niin ei tavis maatilojen isantien herata joka aamu kuudelta lypsylle. Jais aikaa muuhunki. Lehmatilalla oli myos oma tehdas missa ne teki maitoa ja erilaisia juustoja. Yhteydessa oli myos kahvila missa sai muitakin tilalla valmistettuja herkkuja kuten "aitoa jaateloa" suoraan lehmasta. Pakkohan sita oli maistaa ja oli aika taivaallisen hyvaa.

Iltapaivalla oltiinkin sitten Launcestonissa, Tasmanian 2 suurimmassa kaupungissa. Kierreltiin hiukkasen kaupunkia ja jatkoimme matkaa Tamar Valleyta kohti. Nahtavasti meilla meni koulutettuja lehmia ihmetellessa niin kauan etta rupes tulemaan jo pimeaa niin jouduttiin menemaan leirinta-alueelle yoksi. Leirinta-aluella ei ollut ketaan muita telttailijoita, joten saatiinkin ihan rauhassa valita mieluinen paikka. Pimeen laskeuduttua meille jo selvisi miksei siella muita telttailijoita ollutkaan. Oli niin kylma jo illalla etta meidan oli pakko keittaa vetta ja tehda kuumavesipullot makuupussin lammitteeksi. Hyvin ne lammittikin kun sukkiin laitettiin mutta oltiin silti ihan jaassa koko yo.

Paiva 4. Leirinta-alueen pitaja kertoi meille aamulla, etta yolla lampotila oli tippunut -1 asteeseen. Ja halpismakuupusseissa mukavuusasteet 10-15 astetta plussaa niin ei ollut ihmekkaan kun aamulla tuntu kun olis syvajaadytyksesta noussut. Kaynnistimme auton ja nokka uudestaan kohti Tamar Valleyta, paikallista viinitilojen kehtoa. Nautittiin maisemista ja ajeltiin.

Pysahdyttiin Tasmanian suurimalle viinitilalle vierailulle. Mentiin viininmaistelu kellariin ja siella keski-ikaiset fiinit pariskunnat nuuski viineja. Meille ei kukaan sanonut ekaan 10 minuuttiin mitaan kun oltiin hiukka resusia ja likasia. Menin juttelemaan kellarin tyontekijalle ja happamana se kyseli jos haluttais maistaa jotain ja oli muutenkin tosi tympea. Se koitti varmaan vaan saada meita akkia sielta pois, kaato lasiin jotain viinia ja sano etta ei tarvi juoda sita pikkutilkkaa edes loppuun asti. Kysastiin, etta jos saatais ottaa muutama kuva niista tiluksista niin se tuumas vaan etta voitte vahasen ottaa kuvia. Tympea amma! Teki mieli kysya etta jos puolikkaan kuvan vois ottaa.

Paivan aikana ajoimme koko Tamar Valleyn ympari ja ei oikein tiedetty etta mihin oltais menty niin otettiin vaan eka tie oikealla ja paadyttiin jonnekkin pikkukylaan. Ei haluttu enaan maksaa toista yota leirinta-alueelle niin etsittiin kartasta lahin ilmainen leiriytymisalue. Ajeltiin puoliska tuntia mehtaan kunnes asfalttitie loppu paastettiin viela toinen puoli tuntia soratieta ja siina vaiheessa itsesuojeluvaisto rupes sanomaan etta ehka nyt vois kaantya takaisinpain ja maksaa sinne leirinta-alueelle. Vaikea selittaa, mutta ristin sielua ei nakyny mailla eika halmeilla ja muutenkin siella oli sellanen aavemainen fiilis. Viela se etta taalla turisteja katoaa aika saannollisin valiajoin paatetiin kaantya takaisinpain. Ei kuitenkaan sitten viihtitty maksaa leirinta-alueelle, niimpa nukuttiin autossa parkkipaikalla. Saastypa rahaa ja oli hieman lampimampi. Parkkeerattiin vahan ylamakeen niin penkitkin tuntu enemman vaakatasosilta. Nukuin tosi huonosti ja katoin kun Emma veteli sikeita ihan mielissaan kun se oli siina penkilla ihan kuin kotonaan. Itehan en mahtunut edes jalkoja oiristamaan. Kylla nakersi.

Paiva 5. Aamu valkeni ja oltiinkin jo kukonlaulun aikaan taas tien paalla. Meilla rupes auton vuokrasopimus olemaan jo lopuilllaan niin paatettiin ajaa lahemmas hobartia. Muita elukoita oltiin nahty mutta ei viela yhtaan Tasmanian tuholaista. Poikettiin elaintarhaan katsomaan kyseista karvaturria. Ite puisto muistutti hieman kalvian elainpuistoa. Kun osti paasyliput sai pari pussia elaimenmuonaa etta voi ruokkia kenguroita siella tarhassa. Fiksuna poikana paatinkin yrittaa ruokkia emuja, noita kauheita luonnonoikkuja. Eihan siina hyvin kayny. Niitten jalatkin on heti ku tukit ja se ryokale nokkas melkein mun koko kaden irti ku rohmus sen ruokapussin mun kadesta. Heti kun joku olis pesapallomailalla kasille lyony. Ei ihme etta aidassa luki DANGER! DONT FEED THE BIRDS! Tasta viisampana siirryttiinkin kenguruiden puolelle. Nahtiin me niita Tasmanian tuholaisiakin, ei sitakaan oikein voi kuvailla, kattokaa niista meidan kuvista. Akasia otuksia.

Ei taskaan loydetty mitaan ilmaisia leiriytymispaikkoja niin nukuttiin sitten taas yo autossa maksullisen leirinta-alueen aidan toisella puolella autossa.

Paiva 6. Olikin jo aika palauttaa auto ja olin kylla ihan valmis menemaan hostellin dormiin nukkumaan kun nukuin niin huonosti siella autossa. Tehtiin siis aamutoimet ja suunnattiin takaisin Hobartiin. Mentiin samaan hostelliin ja saatiin tingittya 4 hengen dormihuone 20 dollariin per yo per henki (viimeksi maksettiin 23 dollaria 6 hengen dormissa). Olipa mukavaa paasta suihkuun ja pistaa puhasta ylle. Siivottiin hieman autoa ja loppuilta vaan relaxoiduttiin. Illalla uni maistu.

Aamulla lahettiin palauttamaan autoa ja oltiin aika hissukseen siitta kummasta metelista mita roadtripin jalkeen vasemmasta eturenkaasta kuului. Toivotaan vielakin ettei jouduta maksumiehiksi. Ois ehka sittenkin voinu ottaa sen vakuutuksen... Jannityksella odotamme etta saadaanko koko takuusumma takaisin tilille. Tai no oikeastaan eihan se meidan vika ole, huoltaisivat niita vehkeita.

Eilen ei oikein saatu mitaan aikaiseksi. Ostettiin kyllakin paasyliput Melbourne Formula 1 grandprixeihin. Sita odotellessa. Tanaan kaytiin Cadburyn suklaatehtaalla tutustumiskierroksella ja nyttekin syodaan tassa suklaata. Oli ihan mielenkiintoista kun ei oo koskaan edes tullut ajateltua etta miten sita suklaata tehdaan. Saatiin paljon maistiaisia ja myymalassa oli huippuhyvia tarjouksia. Oikein harmittaa ettei voitu oikein ostaa mitaan kun ei rinkassa riita tilaa. Olis saanu 10 dollarilla 10 kiloa suklaata. Ei paha diili. Olis Emman isa ollu suklaamiehena mielissaan.

Huomenna lennamme takaisin Melbourneen ja Emmalla on synttaritkin huomenna. Eikohan me jotain keksita sen kunniaksi. Kiitos ja Nam!

-M&E-