Matka jatkuu...

Viime kertaista kevyempi venematka (Sillon oli monen metrin aallot:) ja oltiin lopulta pois saarelta ja Kuala Besutin nimisessä pikkukylässä. Oltiin itseasiassa menossa Kota Bharuun, jossa tarkotuksena oli käydä viimestä kertaa syömässä yhdessä Watercoloursin porukan kanssa, mutta sitten meille tarjoutuikin hyvä sauma lähteä suoraan minibussilla kohti Cameron Highlandsia ja tartuttiin siihen. Vähän se toki harmitti jättää menemättä syömään niiden kera. Me kun ei oltu sitten oikein edes sanottu kunnolla moikka moikkaa kun oltiin ajateltu, että käydään vielä siellä. Mutta aikataulullisesti ja varsinkin taloudellisesti siinä Kota Bharun keikassa ei olis ollu mitään järkee.

Oli kiva matkustaa minibussilla Malakan niemimaan halki ja katella maisemia. Reissu oli osin aika hektistäkin kun Stitcheri ei oikein viihtynyt istualteen, vaan koko ajan piti puuhastella jotain, vaikka toki sitten nukkui osan matkaa. Oli hauska nähdä maisemien muutos rannikolta sinne ylängölle. Matkan varrella pysähyttiin syömään sellasessa perus malesialaisessa kuppilassa, jota nyt ei kauheasti voi kehua. Pääasia tietty, että sai jotain purtavaa.

Mielikuva POKS!

Ennen pitkää sitten saavuttiin perille Cameron Highlandsille. Täytyy sanoa, että mielikuva oli jotenki maagisempi ja nätimpi kuin ensivaikutelma. Kaikki oli jotenki rähjäsempää tai jotain sen suuntasta. Ei se nyt ihan nuhjunen ollu, mutta enemmän kun mitä oltiin aateltu. Mutta varsinki aluks tuntu, että ei sitä ollukaan tullu sellaseen puutarhakylään kukkuloille, jossa kaikki on ku jostain satumeiningeistä. Viileyden tunti kyllä samantien. Tuntu ihan hupsulta. Liian kylmältä. Sukat ja sen sellaset lämpimät vaatteet tulikin hyvin nopeesti käyttöön. Stitchi sai käyttöönsä myös ensimmäistä kertaa elämässään kengät :) sellasia se ei ollu vielä elämässään tarvinnu.

Hotellia piti hetki etsiä. Ei haluttu sellasta ihan halvinta koppia mitä tarjolla oli, koska oltiin koko ajan ajateltu tätä aikaa vähän niin ku lomana ja haluttiin nauttia siitä myös hotellin suhteen. Käytiin vähän pyörimässä ja arvottiin parin vaihtoehdon kanssa. Suositut paikat oli aika täynnä. Me ei oltu oikein etukäteen varauduttu taas mihinkään :) Ei se mitään. Kuitenki löydettiin kiva paikka, joka oli aikalailla just sellanen niin kuin haluttiinkin. Vähän kalliimpi toki, mutta ei se nyt muutaman yön haitannu. Sellanen kiva alppityylinen valkonen talo, jossa oli ihan mukava henkilökunta ja ei paljoa ihmisiä. Se oli myös sillei vähän mäessä, että näki kivasti koko ympäristön huoneesta.

No sitten kun siinä oltiin seuraavia päiviä, niin ei se niin tunkkanen paikka ollukaan ja sitä luontoakin tajus olevan ympärillään. Kiva kukkia täynnä oleva puisto, korkeat sumun peittämät kukkulat, kuusien ja mäntyjen tapaset puut, paljon vihreyttä ja väriä ja alppityyppisiä rakennuksia. Marketteja tai kojuja oli siellä täällä ja ravintolavaihtiksia kivasti. Se oli ihan uutta :) Perhentialla kun oli vaihtoehdot aika vähissä. Myös Starbucks löyty siitä pikkukylästä/alueelta missä me lymyiltiin. Sekin oli sellanen asia mikä tuntu kivalta pitkästä aikaa. Varsinkin ehkä siinä viileämmässä ilmastossa vieläpä.

Aboriginaaleja, teetä, kukkia ja mansikoita

Seuraavan muutaman päivän aikana puuhailtiin kaikkea erilaista koettaen nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ilman totaalista uupumusta. Näkemistähän siellä oli aika paljonkin ja vähän jos olisi ollut halukas reissaamaan pidempääkin matkaa niin sitäkin enemmän.

Päätettiin käydä esim. teeplantaaseilla, mansikkafarmilla, mehiläisfarmilla, rose garden röörissä, buddhalaistemppelissä, toisella teeplantaasilla, aboroginaalien kylässä ja ja ja.... noilla reissuilla ajellaan käihäkärryllä ympäri Cameron Highlandsia ja pysähellään noissa paikoissa. Se oli itseasiassa erittäin hyvä tapa nähdä sitä ympäristöä ja nauttia siitä rauhassa.

Me ei käyty näitä ihan tässä järjestyksessä, mutta jos lähdetään purkamaan tossa järjestyksessä, niin ne ekat teeplantaasit oli kyllä hienot, mutta pieni pettymys. Oltiin nähty superhienoja kuvia valtavasta teeplantaasista ja toi oli aika pieni. Siinä vaiheessa vähän ihmetytti, että tässäkös tää nyt oli. Mutta kivan näkönen maisema se oli silti. Stitcheri juoksenteli siellä tyytyväisenä ja kakkas :) hmmh... no niin se kuitenki teki.

No sitten.. mansikkafarmi oli tietysti vähän tutumman näkönen paikka, kun on tullut noita jo Suomessakin nähtyä. Matiakselle tuli varsin epämiellyttäviä muistoja Suonenjoelta mieleen. Siitäkin huolimatta mansikat maistu aivan loistavalta ja saatiin myös tähänastisen elämän parasta mansikkasheikkiä. Siis pirtelöä. Stitchi tykkäs mansikoista kovasti. Sillä oli toisessa kädessä tuore mansikka ja toisella se veti mansikkapirtelöä ja yritti ryöstää meidän loputkin mansikat. Siellä oli sellanen pikkukauppa, missä myytiin aika lailla kaikkea mitä mansikoista voi keksiä tehtävän. Me taidettiin joku kuivattu mansikka siitä ostella.

Meidän mehiläisfarmireissu oli aika pikanen. Ei tuntunu jotenki sellaselta paikalta missä olis halunnu viettää kauheesti enemmän aikaa. Siellä oli siis just sitä mitä odottaa voi. Paljon puuhäkkyröitä pihalla, joiden sisällä/ympärillä paljon amppareita/mehiläisiä. Eipä me olla niin kovia faneja, että oltais jääty antaumuksella katselemaan. Sielläkin oli toki sellanen kauppa, jossa taas sitten myytiin kaikkea hunajakamaa ja sen sellasta. Ei mikään kauheen viihtyisä paikka, mutta sen kupeessa oli sellanen marketti tai liuta kojuja, joilta käytiin napsimassa muutamat maissintähkät ja jotain herkkuja. Ne kojut on kivoja. Paljon kaikkea kivaa ja hauskaa myynnissä. Erityisen paljon tosiaan kaikkia mansikkapehmoleluja ja mansikkakamaa.

Rose Garden oli kaikessa yksinkertaisuudessan todella hieno paikka. Siellä oli ihan sibbenä erilaisia kukkia varmaan kuudessa eri kerroksessa :) Paikka sijaitsi sellasella kukkulalla, joten maisemat oli ihan hienot, varsinkin kun köpötteli sen puutarhan korkeimmalle tasolle. Sieltä näki huikeet kukkulamaisemat. Kiva raikas tuuli ja nätti ympäristö, niin että ei siinä mitään valittamista ollu. Oli myös jännän näkösiä kukkia. Sellasia mitä ei nyt oo hirveesti tullu nähtyä. Stitchi varmaan tykkäs kun oli paljon värejä ja vähän sellanen satumainen ympäristö.

Buddhan temppeliröörejä nyt on nähty jo vaikka kuinka paljon, mutta silti ne on aina hienoja. Toi oli kanssa sillee vähän kukkulan päällä, niin kuin moni muukin asia. Paikan nimihän on Highlands. Mutta siis sillon on aina astetta hienommat maisemat. Se oli ihan hieno temppeli ja se sellanen rauhallisuus on noissa aina kiva. Joku munkki siellä soitteli jotain aasialaista jousisoitinta, mikä luo aina kivaa tunnelmaa, joskaan tämä kaveri ei selvästikään ollut sitä kauaa treenannu, mutta siltikin. Suitsukkeiden tuoksu ja tietysti iso liuta hienoja patsaita ja artifakteja. Kaikki tollanen luo aina sen tietyn tunnelman ja fiiliksen minkä takia noissa paikoissa on kiva käydä vaikka vastaavissa paikoissa on jo käyty.

Sen ekan teeplantaasireissun jälkeen haluttiin nähä vielä toinen, isompi sellainen. Samaan reissuun kuulu vielä jotain malesian alkuperäisväestön luona käymistä, joka kuulosti sinäänsä ihan kiinnostavalta. Malesian sademetsissähän elää vieläkin sellanen heimo, joka on aika lailla täysin erillään nykykulttuurista. Niiden luo ei oikeastaan päästetä kunnolla, mutta niiden kylän voi nähdä. Nehän tosin vaihtaa kylän paikkaa vähän väliä. Elävät hyvin yksinkertaista elämää ja esimerkiksi heimon kuolleet jäsenet laitetaan puihin sellasten puisten tasojen päälle makoilemaan. Tälläistä infoa olin siis kuullut, mutta tämäpä reissu ei ollut ihan sellainen. Ajeltiin siis jeepillä valtavien teeplantaasien läpi. Pysähyttiin muutamassa paikassa ja nyt ne maisemat olikin sellaisia kuin oltiin ajateltu. Tuntu ihan hullulta, että se kaikki oli teetä silmänkantamattomiin. Siellä sitten indonesialaiset keräili teetä jollain tosi pienellä palkalla ja asu sen teevalmistajan tarjoamissa tysuhdekopeissa. Sitten ajeltiin pidemmälle ja tultiin lopulta tien päähän, aboriginaalikylän kupeeseen. Köpöteltiin sinne se lyhyt mäki mikä siinä nyt oli. Siinäpä ei ollutkaan sitten kauheesti mitään ihmeellistä. Toki mökit oli selvästi käsin tehty ja hyvin huteria, mutta niitäpä ne on ollu ympäri kaakkois-aasiaa, varsinkin filippiineillä noi olis jo aika hyviä kämppiä. No siellä oli jokunen vuohi ja joku apina ja lapsia ja aikuisia ja vanhuksia. Tuntu ihan hölmöltä olla siellä kattomassa niin ku olis jossain eläintarhassa. Siis suoraansanottuna tuli todella vaivaantunu ja typerä olo. Mutta eipä siinä silleen ollu mitään. Ne on siellä asunu kauan ja on pikkuhiljaa vähän enemmän ollu tekemisissä nyky-yhteiskunnan kanssa. Ei niillä mitään iPadejä siellä ollu tietenkään ja elämä näytti hyvin yksinkertaselta, mutta kyseessä ei todellakaan ollu sen kaltanen heimo, josta Matias oli kuullu aiemmin. No tulipahan käytyä, ja ne teeplantaasit oli tosi hienot.

Rento, mutta väsynyt

Kaikki paikkojen kiertely ja muutenkin ensimmäistä kertaa pitkään toviin täysin vapaalla olo vaikutti meihin aika väsyttävästi. Stitch oli vielä hemmoteltu Perhentialla ihan totaalisesti. Siis ei me hemmoteltu vaan ne ravintolan väki, paikalliset. Ne anto sille aina kaiken mitä halus ja enemmänki :) Keksejä, jätskiä, karkkia, mehua... kaikkea mitä me ei oikeestaan haluttu koskaan antaa. Ja sitten se tietysti sai niitä kohtaan käyttäytyä miten halus, joka sitten johtaa väistämättä sellaseen uhmaan ja kauhukakaruuteen. Sen kanssa taisteltiin samalla kun noita paikkoja käytiin katsomassa. Se oli osaltaan myös erittäin väsyttävää. Helpotus oli huomata, että jo näiden muutaman päivän jälkeen se alko helpottaa ja lapsi oppi taas vähän käyttäytymään. Kyllä se sitten tajus, että meitä ei voi samalla lailla pompottaa.

No mutta kuitenkin. Niin rentoa ja sillä tavalla viihtyisää kun tuolla oli ollutkin, niin todettiin, että ehkä olisi kiva siirtyä jo eteenpäin ja pois kylmyydestä (kai se oli n. +18C°), takasin lämpimään ja ekaa kertaa isompaan kaupunkiin pitkästä aikaa. Katottiin meille bussi Penangiin ja päätettiin, että painellaan sinne. Täällä oltiin jo päästy Intialaisen ruoan makuun ja Penangissa sitä oli tiedossa aivan eri mittakaavassa. Penangista varattiin Tune Hotel, joka on sen Team Lotus/Air Asia kaverin hotelliketju tuolla alueella. Vähän niin ku omppuhotelli, mutta astetta hienomman olonen vaikka toki about kymmenen kertaa (kirjaimellisesti) halvempi. Oli sellanen olo, että on tosi kiva mennä johonkin vähän isompaan paikkaan.

Ja takaisin lämpimään...