Pois kylmästä

Cameron Highlandsin viileys oli toki virkistävää, mutta aikansa kutakin. Me kuitenkin nautitaan lämmöstä ja haluttiin pois kylmyydestä. Tämä nyt toki vain yksi syy lähteä näkemään seuraavaa paikkaa, eli Penangia. Tiedettiin, että kyseessä on sellainen keskikokoinen kaupunki, jossa on paljon ravintoloita, kauppakeskuksia jne. Meillä toki siellä vierailun tarkoituksena oli hommata viisumit Thaimaata varten. Eli suuntana oli Thai Embassy.

Lähdettiin Cameron Highlandsilta bussilla ja matkan keston piti kai olla noin viisi tuntia. Bussi oli ehkä likaisin bussi ikinä! Sitä ei oikeasti varmaan oltu siivottu/putsattu koskaan ja bussi oli tietysti jokusen kymmänen vuotta vanha. Ei me tollasen suhteen olla supertarkkoja, eikä tuo matkaa nyt mitenkään pilannut tms. mutta shaissee oli joka puolella ja kädet oli ihan mustina kun vähän johonkin koski. No, mutta bussimatkat on tuttuja ja se meni muistaakseni ihan lepposasti. Jossain pysähyttiin hakee evästä ja vessassa ja oli kiva taas tuntea lämmin ilma bussista noustessa. Penangiin, jota kutsutaan myös Georgetowniksi, saavuttiin sitten jossain välissä. Meidät pudotettiin sellaseen satama/teollisuusalueelle, josta sitten piti napata lautta itse kaupunkiin. Ensivaikutelma oli siis aika räkänen, mutta toisaalta toisella puolen "jokea" siinti ihan kiinnostavan ja kivan näkönen kaupunki. Siellä näky mm. iso risteilylaiva ja vanhaa siirtomaa-aikasta arkkitehtuuria. Vaikutti siltä, että se onkin ihan kivan näkönen paikka.

Saavuttiin satamaan ja älyttömän tavarakasan takia ensimmäinen mielessä ollut asia oli kyydin hommaaminen hotellille. Heti kun satama-alueella hengaili, tuli jo aika hyvän olonen fiilis paikasta. Sitten huomattiin, että busseja oli valtavasti siinä ympäristössä ja tutkittiin, että millä bussilla päästäisiin hotellille. Sillä kun säästää myös rahaa. Hypättiin bussiin ja ajeltiin yrjönkaupungin läpi Tune hotellille, jonka sijainnista meillä ei ollu sen tarkempaa käsitystä kuin se, että sen pitäis olla ihan hyvällä paikalla keskustaa ajatellen. Ja niin se olikin. Köpöteltiin bussipysäkiltä hotskulle, joka oli siinä kuumuudessa oikeestaan jo ihan liikaa kaiken sen krääsän kanssa. Hotelli näytti ulkoapäin keskikokoselta ja siistiltä. Mentiin respaan, joka oli varsin fancyn näköne. Yllättävänki hienon olonen. Kyseessä on kuitenkin budjettihotelli, jossa yö maksaa jotain 10-20€. Hommat hoidettiin ja paineltiin huoneeseen, joka oli jossain kahekssannessa kerroksessa tai jotain sen suuntasta. Saatin kulmahuone jossa oli kaks (pienehköä) ikkunaa ja loistavat maisemat. Heti oli hiton tyytyväinen olo kun näki huoneen! Se oli paljon hienompi mitä odotettiin. Niitten slogani on "viiden tähden laatu yhden tähden hinnalla" ja ihan siihen nyt ei kuitenkaan päästä, mutta silti, aivan loistavaa. Moderni ja todella siisti ja kivasti suunniteltu huone sademetsäsuihkuineen jne. Sillon varmaan jo aika heti ajateltiin, että näitä hotelleita tullaan käyttämään jatkossakin.

Kävelyä, nähtävyyksiä ja shoppailua

Aina kun ollaan tollasessa isommassa kaupungissa, niin tulee käveltyä ihan pirusti. Sama homma täälläkin ja jalat oli ihan muussia koko ajan :). Mutta hyvällä tavalla sillee, että tuntu että oli puuhannu paljon kaikkea. Penangissa ei ees sillee olis ollu pakollista kävellä hulluna, koska siellä oli tosi hyvä bussiliikenneverkosto, joka oli myös suht edullista käyttää. Mutta kun meidän hotelli oli aika lähellä yhtä isoa kauppakeskusta, eikä muutenkaan tunnettu kaupunkia kauheasti, niin sitä tulee aina käveltyä paikasta toiseen.

Kauppakeskuksissa pyöriminen oli aika hauskaa pitkästä aikaa. Stitchi tietty tykkäs kun hälinää ja nähtävää oli paljon ympärillä ja meille oli kiva vähän shopata, vaikka ei tosiaan pahemmin mitään ostettukaan, ja edes vaikka sitten nähdä elokuvateatteri, vaikka ei siellä sitten elokuvaa käytykään katsomassa :). Siinä meidän hotellin lähellä oli sellanen paikka kun Komtar, joka oli vähän sellanen keskusta. Siinä oli niiden parin kauppakeskuksen lisäksi myös sellanen korkee pilvenpiirtäjätornirakennus, johon ei valitettavasti enää tehty näköalareissuja. Ei tiietä miks, mutta eipä tuo nyt haitannut.

Mentiin sellasella hop on / hop off bussilla, joka oli ilmanen, ympäri kaupunkia kävelyn lisäksi. Georgetownin arkkitehtuuri on osittain aika eurooppalaista. "Uudemmat" rakennukset on toki ihan Malesialais-tyylistä, mutta vanhemmat rakennukset on sellasia hienoja siirtomaa-ajan eurooppalaisia rakennuksia. Vaikka sieltä löyty isoa moskeijaa ja pikku-intiasta paljon hindutemppeleita ja enemmän tai vähemmän kiinalaisempaa buddhalaismeininkiäkin, niin päälimmäisenä Penangista jäi kuitenkin mieleen se eurooppalainen arkkitehtuuri. Varmaan siksikin, kun se ei tunnu niin sopivalta siihen ympäristöön. Kaupungin siis perusti joku Brittijäbä aikanaan 1700-luvulla ja se kyllä näkyy.

Parin nähtävyyden suhteen kävi vähän huono tuuri, kun vaijerikärry kukkulan päälle ei ollu käytössä, ja kun lähdettiin käymään ison kiinalaisen temppelin luona, hypättiin bussista liian aikasin, eikä sitten päästy sinne asti ikinä. Temppeleitä nyt toki on nähty ja käytiin me siinä jonkun toisen temppelin alueella pyörimässä. Kun painelee bussilla omatoimisesti, niin tollasta aina välillä sattuu.

Käytiin myös rannikolla pyörimässä. Tai siis siinä rannikon kupeessa. Siellä tosiaan lymyili sellanen karibian tyylinen iso risteilijälaiva, jota kateltiin vähän siihen malliin, että sillä olis kiva painella Thaimaahan. Se kulki siis jotain Phuketin ja Malesian väliä. Arveltiin sen olevan kuitenkin aika kallis. Se rannikkoalue on just sellasta vanhaa eurooppalaista tyyliä. Siellä on mm. kuningatar Victorian kellotornia ja sellanen eurooppatyylinen city hall jne jne jne. Käytiin myös sellasessa pienehkössä linnakkeessa kun Fort Cornwallis, missä ei ollu mitään ihan kauheen kiinnostavaa, mutta ihan hauska käydä sellasessaki historiallisessa paikassa. Siellä oli sitten vanhoja tykkejä ja sen sellasta ja Stitcheri sai juosta siellä nurmikentillä ympäriinsä ja tutkia paikkoja. Pidempään taidettiin viihtyä siinä linnotuksen edustalla olevassa leikkipuistossa Stitchin kanssa. Siinä oli kaikenlaista lastenhäkkyrää ja keinua ja sellasta. Oli hauska kun Stitchi oli päässy ihan lähiaikoina ekoja kertoja useempaan otteeseen lasten leikkipuistoon riehumaan muiden lasten kanssa.

Ruokaa, ruokaa, ruokaa, viisumi ja eteenpäin

Yksi asia, josta Penangin kohdalla on mainittava erikseen on ruoka. Ravintoloita on joka paikassa ja valikoima on laaja. Meille se oli varsinkin huippua kun vastaavaa ei oltu nähty piiiiitkäään aikaan. Pikku-Intiassa, joka oli aika hauska paikka käveleskellä ympäri kaikkine kojuineen ja meluineen ja hajuineen, oli tietysti valtava määrä Intialasia ravintoloita, joita käytettiin hyväksi. Toki me käytiin muunlaisissakin paikoissa. Hotellin lähellä oli sellanen kiva ravintola-alue, josta me löydettiin todella hyvä pikkurafla, jossa vedettiin huikeet pastat. Aivan mahtavat. Samalla alueella käytiin myös Thai ravintolassa, joka ei kuitenkaan ollu mikään huikean hyvä. Palvelu oli tosin sielläkin kohillaan. Kojuilta sieltä täältä sai aina evästä, ja kauppakeskukset oli ihan täynnä erilaisia ravintoloita. Kaikkia ei varmaan ees muista enää :). Ja sitten kaiken tämän lisäksi oli tietysti mäkkärit, subwayt, KFC ja sen sellaset. Käytiin myös yhessä huippuhyvässä Intialaisessa ravintolassa sellaessa VALTAVASSA kauppakeskuksessa, joka oli vähän kauempana. Se oli iso. Oikeasti, valtava. Sieltä taidettiin napata myös subit iltapalaks hotellille. Mutta niin, ruokaa oli siis tarjolla. Ja se on aina hyvä asia ;)

Siinä kaiken seassa jossain välissä käytiin anomassa viisumit Thaimaahan, ja saatiinkin ne. Taas meille yritettiin antaa etuoikeuksia, koska meillä on lapsi, mutta ei osattu tunkee sinne jonon väliin etuillen. Siis ei viititty, vaikka antoivat luvan tai siis sano, että mitä te siinä jonotatte, että tonne vaan tiskille suoraan. No mutta, viisumiasia oli helposti hoidossa ja kaikin puolin oltiin siis valmiita jatkamaan matkaa. Muutama ylimääränen päivä tuli vietettyä Penangissa ihan vaan siksi, koska nautittiin siellä olosta niin paljon enemmän kun oltiin ajateltu.

Hommattiin lauttaliput ja suuntana Langkawi. Se on isompi saari, joka on enemmän sellainen turisti ja lomakohde. Toki tuo ajankohta oli sellainen, ettei turisteja pitäisi olla mitenkään valtavasti. Toivottiin ehkä vähän, että pääsee myös rannalle ja Matias tietysti intoili siitä, että Langkawilta löytyy kärting rata :D