holahola again.

uus vko on taas pyorahtany kayntiin ja voi etta tama aika menee nopeasti!!!

viime vkonloppuna kaytiin vahan reissussa taas, tallakertaa suunnattiin koti rannikkoa ja siella sijaitsevaa swakopmundia. reissuun lahdettiin pe aamuna joskus viiden maissa ja matka kesti nelisen tuntia. koko matkan tietty jannitin hulluna edellisena paivana varattua laskuvarjohyppya!!! kun paastiin perille siina kymmenen maissa, karrattiin kamat kahteen vaaleanpunaiseen bungalowiin jossa majailimme vkonlopun ajan.

aikalailla heti sen jalkeen kello alkoikin olla jo 11 ja tyttosilla hieman alkoi olla levottomat jalat kun pojat nakkasi meidat paikkaan josta laskuvarjoukkelit kavi meidat hakemassa. ensin taytettiin papereita ja maksettiin opiskelijabudjetille suolanen summa rahaa. sitte meidat karrattiin lentokentan likelle pikku kopperolle jossa saatiin haalarit ja valjaat ylle. semmonen 5min koulutuskin saatiin miten tulee toimia ja sitte eiku eka koneellinen taivaalle - eli mina ja jellu.

kaikista jannittavinta koko hommassa oli nyhjottaa siella minikoneessa jalat kippurassa n. 25 min ennen kuin kone saavutti kolmen kilometrin korkeuden. kaiken lisaksi se koneen ovi oli kokoajan auki, tai siis ei siina ollu ovea ku vaan semmonen aukko. oltiin lennelty parikymmenta minuuttia kun pilootti huikkasi etta 5 min aikaa. sitten alettiin valmistautua. minun kans hyppasi ukkeli nimeltaan mark ja sen viimesen 5min aikana se kiinnitti minut itseensa kiinni ja katto etta on kakkulat kunnolla paassa. kun jellu ja mias havisi sekunnissa ovesta nakymattomiin, alko hiukka jannittaa. onneksi meilla piti heti liikkua vuorostamme oviaukolle niin ei ehtinyt ajatella sen enemmin. laitoin markin ohjeiden mukaan oikean jalkani ulkopuolella olevalle tuelle ja otin henkseleista kiinni. mark muistutti viela etta minun pitaa nojata hanen olkapaahansa. olin lahes kokonaan koneen ulkopuolella ja ilmavirta oli kylla aika kova! mark huikkasi vain etta "smile" ja tonasi meidat koneesta ulos. sen n. 30 sek ajan joka tiputtiin taivaalta 220km/h oli aivan uskomaton. alussa ei edes alynnyt etta miten pain sita on ja posket lepatti korvissa asti. niilla ukoilla oli semmoset kasikamerat joilla ne kuvasi koko hypyn - voin tunnustaa etta se dvd joka hypysta saatiin ei ole kovin kaunista katseltavaa :D mutta hauska se kylla on.

kun oltiin se puolisenminuuttia tiputtu, laskuvarjo aukesi ja tuli ihan hiljaista. tuntui etta koko maailma pysahtyi. mina vaan nauroin edelleen ja huusin ja nauroin ja olin aivan haltioissani. ja mark nauro ku mina en osannu mitaan mutta ku nauraa. sitten sita leijailtiin pikkuhiljaa alaspain, mina yritin kylla ehdottaa etta voidaanko jaada sinne ylailmoihin mutta mark myonsi myos etta valitettavasti se maan vetovoima on semmonen estava tekija. mina kaskin sen vahan pyoritella sita varjoa ja siella me kieputtiin taivaalla kunnes lopulta saavutettiin maankamara ja sopivasti viela kiskastiin nurin kun laskeuduttiin. mutta oli kylla aivan uskomattoman huippu kokemus!! en oo ikina kokenu mitaan vastaavaa...suosittelen ehdottomasti. huippua.

jellun kans odoteltiin alhaalla kun sanna, heli ja tiina vuorostaan pääsivät kokeilemaan yläilmojen hurmiota. tunne hypyn jälkeen oli kyllä aivan mahtava! kun tytötkin pääsivät turvallisesti takaisin maan kamaralle, hyppyukkelit kuletti meidät takaisin samaan paikkaan jossa täytettiin ne laput ja maksettiin koko homma. päätettiin sitten uskomattoman kokemuksen kunniaksi nauttia yhdet oluet. ei ehditty edes edellisiä tyhjentää kun ne ukkelit kanto jo toista eteen. hengailtiin sitten niiden kanssa ja odoteltiin meidän hyppyvideoiden valmistumista. sitä mukaan kun dvdt oli valmiita, katsottiin kaikkien videot taulutelkkarista ja voi että meillä oli hauskaa.. :D

aika vierähti siinä ukkojen kans hengaillessa jo pitkälle iltapvän puolelle ja joskus 5 maissa pojat, jenni ja mari tulivat hakemaan meitä. käytiin kaupassa ostamassa vähän ruokatarvikkeita vkonlopuksi ja tyttäret kävivät ravintolassa syömässä. se laura joka aikaisemmin tavattiin windhoekissa, oli myös tullut swakopmundiin. mari ja jenni oli sattumalta törmänneet siihen kaupungilla. laura ja sen mies olivat menneet naimisiin sinä päivänä ja olivat sitten rannalla juhlistamassa. minulla ei ollut oikein nälkä niin kävin sitten siinä rannalla lauran ja muiden luona.

illalla pojat halus mennä baariin kattomaan rugby-matsia ja mehän tietty lähdettiin mukaan. siinä vaiheessa minua väsytti niiiin mahdottoman paljon että suunnilleen torkuin pöydässä. yhdessä vaiheessa olin jo lähdössä yksin kävelemään bungaloweille mutta pojat estivät, ei ole turvallista kävellä yksin. kun sitten kituutin vielä puolitoista tuntia, kenton alkoi olla myös nukahtamispisteessä. se sitten lopulta lähti onneksi minun kansssa kotia niin pääsi nukkumaan..

seuraavana aamuna heräsimme virkeinä - toiset ei niin virkeinä. tiedossa oli aamupvä hiekkadyyneillä. minä ja jellu mentiin vaan sandboardaamaan kun muut tytöt kävivät myös mönkkäriajelulla. oli kyllä hieman raskasta hommaa se sandboardaaminen kun piti joka kerta kiivetä uudestaan hiekkadyynin päälle ja aurinko paahtoi niskaan täydellä teholla. sandboarding toimii aivan samalla tavalla kuin lumilautailukin, mutta tapahtuu vain hiekalla. meillä oli mahdollisuus laskea semmosilla vanerilevyillä dyyneiltä alas. pakkohan sitä oli sitten kokeilla, ei muuta kun mahalleen levyn päälle, etulaita ylös ja sitten sitä mentiin. ne ukkelit tutkasi alhaalla että kuinka kovaa sitä tullaan, ja minun lasku saavutti peräti 68 km/h. meidän mukana oli myös kuvaaja koko päivän, ja päivän päätteeksi saatiin sitten dvdt itsellemme. ei sitä hirveen monta laskua edes ehtinyt tehdä, eikä kyllä ois jaksanutkaan. lopussa alko tuulemaanki sen verran että hiekkaa oli suut, silmät, sieraimet ja korvat täynnä. kun alettiin tehdä lähtöä takas kaupunkiin, saatiin vielä sämpylää syödäksemme ja limpparia janoon. sitten sitä kurvattiinkin takaisin kaupunkiin ja saavuttiin väsyneinä mutta onnellisina takaisin bungaloweille. muut olikin jo kotona ja mari ja jenspa lähti kokeilemaan josko nekin pääsis hyppäämään sieltä lentokoneesta. valitettavasti se ei onnistunutkaan kun alkoi olla jo niin tuulinen sää ja niillä oli muutenkin paljo hyppääjiä sille päivää. ehkä sitten huomenna.

lauantai iltapäivä kului rauhallisesti, kohan hengailtiin bungaloweilla ja käytiin paikallisessa katuturassa ostamassa olutta. tai pojat kävi. me ei edes harkittu kyseiseen epäilyttävän näköiseen baariin sisälle menemistä...oviaukon yläpuolellakin luki tekstejä kuten "enter at own risk", "no guns" jne. mielenkiintoista hommaa. no pojat sai kuitenkin ne oluset mitä menivätkin hakemaan ja sitten lähdettiin takaisin bungaloweille. hetkisen huokaistuamme lähdettiin sitten käymään road tripilla naapurikylässä nimeltään walvis bay. meillä oli tarkotus vierailla maailman suurimmalla hiekkadyynillä mutta hiekkamyrsky esti meitä. jos olisimme jatkaneet eteenpäin, olisimme luultavasti hautautuneet hiekan alle..:D ajeltiin sitten vain walvis bayta ympäri ja suunnattiin takas swakopmundiin. lauantaina oli jenspan synttärit ja kaikki muut olivat walvis bayn reissulla mukana paitsi kenton ja sanna, jotka sillä aikaa valmistivat ylläriä jenspalle. mari oli ostanut bratz-kuosilla varustetut synttärilakit, pillit ja pahvilautaset, sitten oli ilmapalloja ja wayne oli teki ruokaa. jenspa ei tiennyt tästä mitään ja saimme yllättettyä hänet suht lahjakkaasti! :)

ilta jatkui bungaloweilla hieman kuohuvaa nauttien ja sitten lähdettiinkin käymään ulkona. mentiin swakop lounge -nimiseen paikkaan jossa osa porukasta oli ollut jo edellisenä iltana. tutustuin siellä yhteen paikalliseen poikaan nimeltään pally. käytiin pelaamassa biljardia ja juteltiin kaikenlaista. jossain vaiheessa kerroin että oltiin oltu sandboardaamassa ja kävi ilmi että pally vetää kans semmosia sandboarding-reissuja. se oli seuraavana päivänäkin menossa jonku porukan kans laskemaan ja kysy että haluaisinko lähteä mukaan ihan ilmaseksi. no tottakai minä nyt ilmaseksi lähen laskemaan jos kerta mahollisuus on! vaihdettiin sitten numerot ja pian me lähdettiinkin takaisin bungaloweille nukkumaan.

aamulla heräilin siinä puoli 9 maissa ja aloin hommaamaan itselleni jotain aamupalaa. puoli kymmenen maissa treffattiin pallyn ja muiden sen ryhmäläisten kanssa meidän majotuspaikan edessä ja lähdettiin koti dyynejä. mukana oli pally, sen paikallinen kaveri jonka nimeä en muista, kaksi ranskalaista tyttöä, yksi poika jonka kotimaata en muista, minä ja kanadalainen noah. loppuajasta kun muut vielä laskivat, me löhöiltiin noahin kans laiskana dyynin päällä ja katsottiin muiden laskua. sitten se yhtäkkiä sano mulle suomeksi että "kippis", "hyvää päivää" jne. minä olin ihan ymmälläni että mistäs se semmosia on oppinu ja se kerto että oli kanadassa tavannu jonku suomalaisen tytön joka sille oli opettanu niitä. sitten se kerto että oli matkustellu ympäri afrikkaa viimeset puoltoista vuotta ja pari viikkoa oli reissannu myös yhtä matkaa yhden suomalaisen pojan kans malawilla jne. sitten kävikin ilmi että tämä kyseinen poika on jellun hyvä ystävä, ilkka kajaanista!! oli niiiiin uskomatonta! kyllä tämä maailma on pieni paikka. ilkka oli kertonu noahille että hänen ystävänsä jenni on namibiassa tällä hetkellä ja minä sitten innoissani selitiin että ollaan jellun kans samassa matkassa ja että sekin on swakopissa tällä hetkellä. pakkohan se sitten oli viedä noah tapaamaan jellua kun tultiin takas kaupunkiin. kun jenspan ja marin laskuvarjohyppy ei tänäänkään onnistunut, olivat ne menneet koko konkkaronkka ravintolaan syömään. sinne me sitten pölähdettiin yltäpäältä hiekkasina pallyn ja noahin kanssa. oli niin uskomatonta että tapaat afrikassa jonkun jonka kanssa sulla on yhteinen tuttu! :D kun porukka sai maksettua syömisensä, oli meidän aika lähteä takas windhoekia kohti. hyvästeltiin pojat ja hypättiin autoon jossa onneksi oli ilmastointi...nimittäin elohopea kiipesi tuonne 40 asteen tietämille.

maanantaina sai onneksi nukkua hieman pitempään raskaan vkonlopun jälkeen. tämä vko tehtiin jellun ja jenspan kans yövuoroja synnärillä. oli aika mielenkiintoista katseltavaa sekin. siistiä oli ylipäänsä päästä katsomaan synnytystä, mutta kyllä nämä toimintatavat täällä on hieman mielenkiintoisia aina välillä...päästiin myös pariin keisarinleikkaukseen mukaan ja se oli aika raakaa katseltavaa. sitten tietysti kärrättiin pikkuvauvoja ja äitejä alakertaan synnyttäneiden osastolle ja istuttiin höpöttämässä hoitajien kanssa kun ei ollut muuta äksöniä. yövuorot meni hyvin eikä onneksi väsyttänytkään hirmuisasti. nyt on sitten taas yksi työvko takana ja voidaan vapaasti alkaa nauttia tulevasta viikonlopusta.. tälle vkonlopulle ei ole hirveästi suunnitelmia tehty, todnäk ollaan vain kotosalla ja silleen.

mutta nyt minä lopetan tämän rustaamisen ennen kuin alkaa koko näppäimistö savuta! heipparallaa taas ja vointeja!

minttu