heipparallaa.

viikko taisi taas vierähtää ennen ku pääsi nettiin! no mutta hyvää kannattaa odottaa...vai miten se oli.
viime viikonloppuna oltiin kotona pelkästään suomalisten kesken. to iltana istuttiin iltaa ja käytiin cheers-nimisessä baarissakin (paikka sijaitsee kirkon vieressä :D) tanssahtelemassa. yksi nimeltämainitsematon seurueemme jäsen käväsi myös treffeillä, uuu... oli kyllä kiva ilta. näytettiin jellun kans vähän namibian tyttärille mitenstä sheikataan... :D voi herranen aika.

huonosti nukuutun yön jälkeen sitten ei taidettu tehdä oikein mitään, maattiin varmaan koko perjantai auringossa ja sitten illalla mentiin kattomaan poikien jalkkispeliä, niillä alkoi kaksipvänen turnaus. pojathan otti ja voitti ensimmäisen pelinsä ja sittenpäs sitä tultiinkin kotiin ja suunnattiin illalla taas kuppilaan, tällä kertaa sansibar-nimiseen paikkaan. tai en minä oo varma miten se kirjotetaan mutta jotenki sinne päin :D siellästä sitten taas sheikattiin jne. tultiin kotia joskus puoli 4 maissa ja jatkoilla lupasin pascalille olla keittiön edessä odottamassa 8lta aamulla että pääsen katsomaan niiden peliä. pakkohan se oli sitten nukkumaan mennessä laittaa kello puol 8ksi soimaan. kerta olin luvannu niin pakkohan sitä on sitte kans mennä!! varsinki ku pascal uskoo etten minä varmasti ole hereillä vielä siihen aikaan.

mutta minähän olin! napotin kasilta valmiina lähtöön. jotenkin tuntui että minulla oli hiukka freshimpi olo ku pojilla :D no eikai siinä sitten, mentiin paikan päälle ja pojat pelasi hyvin, voittivat taas. välillä tultiin kotia ja sitten taas klo 14 oli peli. jellu liittyi seuraani ja me uskollisesti napotettiin katsomossa kannustamassa poikia suomeksi... niinhän siinä sitten kävi että kun pojat jatkoivat voittoputkeaan he selviytyivät semifinaaleihin ja lopulta finaalipeliin asti! sillon kun käytiin harjotuksia katsomassa niin en olisi uskonut mutta niin siinä vain kävi. meillä piti ottaa pikainen puhelu kotia ja käskeä waynea tuomaan loputki tytöt kattomaan. ja waynehan toi. niin me sitten kannustettiin isolla joukolla meidän pojat koko turnauksen voittoon! voittivat peräti 10 000 nd elikkäs noin 1000e. ihan hyvä saldo kuitenkin. kun illalla selviydyttiin kotiin, ei ollut pojilla eikä kyllä minulla ja jellullakaan paljon puhtia voitonjuhliin. osa tyttäristä jäi sitten istumaan iltaa meidän painaessa päämme tyynyyn.

eipä ollut ihme että uni maittoi, n. 12h kuluttua kun heräsin, olin edelleen väsynyt. mutta ei se auta kun mennä altaalle vötkyämään. sunnuntait on niin turhia päiviä, ei mitään tekemistä. taisi mennä suurin osa ajasta kortin peluuseen. taas vaihteeksi.

maanantai koitti taas ja töihin on mentävä. tällä kertaa suuntasimme katutura state hospitaliin jossa työskentelemme harjoittelumme loppuajan. ensimmäiseksi vkoksi päätimme mennä lasten kirurgiselle osastolle ja voin kertoa että ei ollut hirmu herkkua. hoitajille me ollaan pelkkää ilmaa. päivä meni lähinnä seisoskellessa ja yrittäessä keksiä mitä tehdä. tiistai pvä kului samoissa merkeissä. päästiin jo kuitenkin jtn tekemäänkin, viemään potilaita leikkuriin jne. tänään, keskiviikkona oli paras pvä tähän mennessä! saatiin tehdä tosiaan jo kaikkea, ei nyt mitään suurta mutta kuitenkin. ja meille jopa puhuttiin :D

tänään töiden jälkeen lähdettiin kaupunkiin syömään ja shoppailemaan. tosin homma ei menny ihan putkeen ku otettiin taksit ja mentiin joes beerhouselle joka ei ollutkaan vielä kyseiseen aikaan auki! eihän meillä käyny mielessäkään että se vois olla kiinni, vaikka oishan meillä nyt pitäny ajatella sen verran. otettiin sitte taksit ja suunnattiin keskustaan. mentiin johonki italialaistyyliseen paikkaan syömään ja saatiin mahamme täyteen. käytiin sitten shoppingilla - mr. pricessa tietenkin! se on kyllä parasta mitä täältä saa :D hulluna kaikenlaisia vaatteita sikahalvalla. tosin laatukin on sen mukaista mutta niin halvalla että who cares! yritettiin käydä myös nettikahvilassa mutta ainut mikä bongattiin oli täynnä eikä jaksettu enää metsästää toista paikkaa...otettiin sitte taksit kotia. keskustassa oli muuten joku auto tulessa, mikähän homma lie ollu. melkonen savupilvi siitä ainaki lähti.

mutta niin. siinäpä ne tärkeimmät sitten taisi taas ollakin. ei taaskaan oo oikeen energiaa ja ajatusta että jaksaisi paneutua tämän paremmin. kirjoittelen taas kohan ehdin ja pystyn ja kykenen. :)

moroo

minttu