heipa hei jalleen.

nyt on sitten uusi viikko taas alkanut ja selvisimme hengissa rankasta viikonlopusta... viime keskiviikkona meille tuli siis kaksi uutta suomalaista tyttoa asumaan, sanna ja mari. oikein mukavia tyttoja ovat he. :)

keskiviikkona kun oli tiinan synttaritkin niin me paatettiin maistella vahan viinia yhdessa. no sitten yhtakkia tuli pascal kotiin ja kysy etta lahdetaanko gaala-illalliselle...paikallisella rugby-joukkueella oli joku juhla niin ne tarvi sinne lisaa porukkaa. no mehan kaytiin akkia nakkaamassa jonkinnakosta mekkoa ylle ja eiku menoksi :D siella me sitten katottiin fashion showta ja syotiin kolmen ruokalajin illallista. ei se nyt ollu mikaan hirmuiso juhla eika mikaan hirmuhieno, mutta kuitenkin. tietenkin siella sitten oli useampi puteli viinia tarjolla, ja baarikin oli auki. tultiin sitten joskus puolenyon jalkeen kotia kohti ja paatettiin viela jatkaa vahan aikaa, kunnes huomasin etta hupsista, kello onkin jo 4!! piti lahta akkia nukkumaan etta aamulla jaksaa toihin.

kuinkas siina sitten kavikaan...minulla oli kylla kello soimassa mutta herasin valitettavasti vasta yhdeksalta! juoksin hirmukiireella portaisiin etta onko tiina ja heli siella, ja nekin oli. samoin jennit oli viela nukkumassa. muutaman kirosanan jalkeen totesin etta parempi vaan ku menee takas nukkumaan. kylla harmitti.

torstaina oli yhden saksalaisen tyton, rebeccan viimenen paiva taalla, joten illasta lahdettiin sitten oikeen isolla porukalla syomaan. meita taisi olla joku 15 hloa. syotiin oikeen kunnolla ja oli kylla kivaa, osa lahti viela baariinkin sitten sen jalkeen mutta mina menin kiltisti nukkumaan. :)

perjantaina meilla on aina vapaapaiva. ensin me ajateltiin etta mennaan nyt pe sinne monicalle kun ei to kerta oltu, mutta ruotsitytotkaan eivat menneet niin ei me sitten keskenaan kehattu menna. ja me ei tiedetty oikeen etta mihin aikaan ollaan lahdossa sinne farmille niin sekin oli osasyy. (hirvea selittely :D) wayne kerto sitte aamulla etta kahden aikaan lahdetaan. no mina olin varmaan kahdeltatoista jo valmis ja meinas vahan aika kayda pitkaksi siina odotellessa. noo, ei siina viela mitaan mutta kun viela varttia vaille nelja istuin siina samassa paikassa ja odotin edelleen lahtoa niin alko jo vahan hermo menna :D mutta sitten puoli viiden aikaan me lopulta paastiin oikeasti matkaan. matkaa oli semmonen n. 100km ja aikaa meni ehka joku puolitoista tuntia. matkalla nahtiin villielaimiakin; ainaki paviaaneja ja villihevosia ja pahkasika.. tie oli varsinkin loppuvaiheessa hyvin verrattavissa meidan viimekesaiseen venajan reissuun...eli aika huonokulkuista. mutta lopulta paastiin perille ja ehdittiin juuri valosan aikaan. tutustuttiin taloon joka oli semmonen semisiisti kivitalo, sisaltaen ''olohuoneen'', keittion, kaksi vessaa ja nelja makuuhuonetta. sankyja taisi riittaa melkein kaikille :) pojat alko tekemaan meille sitten ruokaa ja me aukastiin sundownerit, eli siis oluet auringonlaskua katsellessa. kun saatiin mahat tayteen, pojat viritteli meille nuotion pihalle ja siina me sitten istuttiin iltaa ja juteltiin kaikkea myohalle yohon asti, olisinkohan mina ollu joskus 5 maissa nukkumassa.

uusi aamu aukesi harmillisen pian, ehdin nukkua ehka jonkun nelisen tuntia. 9 maissa noustiin ylos ja mentiin hengailemaan poikien kanssa. spiro ja kaksi norjalaistakin oli jo saapuneet. (spiro sano etta se oli tullu baarista joskus neljan jalkeen, pakannu tavarat ja kayny suihkussa ja lahteny sitten heti tyttoin kans ajamaan farmia kohden...) ne teki meille aamupalaa ja kun saatiin syotya katsoin viisaimmaksi menna heti paivaunille. sain mina sitten jonkun puolituntia/tunnin nukuttua ja sitten piti jo nousta ylos. koko paiva oikeastaan vaan istuttiin ja hengailtiin ja syotiin ja juotiin ja oltiin tekematta mitaan. pojat varkkasi semmosen ison limpparipullon paahan hanan (kuulema ihan vain siksi koska ne pysty siihen) ja siina varkkaillessa kenton viilsi sormesa auki. vahan ensiapua ja eiku homma jatkuu. se oli sen verta syva etta ois saattanu vaikka tikkeja tarvita..aiko kuulema menna sitten seuraavana pvana. kun mina yritin sanoa etta ei se enaa sitten onnistu, niin se kysy multa etta ''missas maassa sina oletkaan?'' vastasin etta namibiassa ja han totesi vain etta niinpa. eli ilmeisesti kaikki on taalla mahdollista. no loppuilta meni samaan tyyliin ku aikasempi ilta ja paivakin, ja myos tana iltana hujahti sinne kolmeen-neljaan ennen ku paasi nukkumaan.

sunnuntai aamuna sitten herailtiin joskus 10 maissa ja aamupalan ja koko aamupaivan kestaneen votkyilyn jalkeen pojat paatti lahtea kayttamaan meita pikku retkella. me hypattiin autoihin (paasin semmosen lava-auton lavalle seisomaan, siis oli siina lavan reunassa semmoset korkeat kaiteet) ja pojat lahti ihan omia reittejaan ajelemaan laheisen maen paalle. oli kylla niinku ois vuoristoradassa ollu! kaikki puut ja puskat olivat piikkisia niin niita kannatti tosissaan varoa, sitten kun maa oli suht epatasaista nailla poikien omilla reiteilla niin sai kylla pidella kaksin kasin kiinni etta pysy pystyssa. mutta hyvin meni eika mitaan sattunu. kaytiin sitte kattomassa vahan maisemia, oli kylla siistin nakosta. kohan selvittiin silta reissulta kotiin, wayne oli tehny jo meille ruokaa. syotiin sitten ja ruoan ja tiskauksen jalkeen pakattiin taas autot ja lahdettiin kotia kohti. matka meni hyvin ja viimein paasimme onnellisesti syomaan ja suihkuun ja ennen kaikkea nukkumaan.

taanaan sitten herailtiin joskus puoli 7 maissa, oli nimittain sovittu etta olemme katutura health centressa 7.45. saavuimme sinne jalleen (yllattaen) hieman myohassa kuljetuksesta johtuen.. :D wayne kavi siis viemassa meidat. ensimmainen pva sairaalaymparistossa oli hyvin sekava. paikka oli ihan taynna porukkaa ja me ei oikeen aina alytty kaikkea mita tapahtu. mutta oltiin kivikon jennin kans semmosessa rokotushuoneessa, missa aidit kaytti lapsia piikilla tai aikuset tuli hakemaan jaykkakouristusta tms. se oli aika pieni huone, jossa me, kolme paikallista opiskelijaa ja yksi sairaanhoitaja sitten yritimme tyoskennella, valilla huoneessa oli kolmekin naista lastensa kanssa. kaytannot oli hieman erilaisia taalla kuin kotona, mm. samalla neulalla milla laakeaine otettiin ruiskuun, pistettiin myos potilasta. me oltiin myos valilla vahan suu auki kun se sairaanhoitaja otti muutaman kuukauden ikaisen lapsen puntarilta vain kasivarresta nostamalla ja heilautti aitinsa syliin. kylla tosiaan valilla vahan hirvitti. mutta kylla paiva meni aika akkia! huomenna sitten sinne takaisin, tosin en tiia minne sinne me huomenna mennaan. se selviaa sitten.

ens vkonloppuna lahdetaan varmaan ruotsalaisten tyttoin kans kaymaan swakopmundissa reissussa. ei oo viela tehty tarkempia suunnitelmia mutta alustavasti mietittiin etta jos lahettas sinne to iltana ja tultas sitte su. mutta nyt mina taidan lopetella ennen kuin saan kokonaisen romaanin aikaseksi taas.. mutta kirjoitan taas kunhan se on mahdollista, hejhej! :)

minttu