Seuraavana aamuna jäin heiluttamaan Saksalaisille, kun ne polkaisi motot käyntiin ja lähti ajamaan Etelä-Vietnamiin. Minä tsekkasin itseni sisään toiseen hostellin ja Wendy haki mut päiväkahville. Ajettiin kaupungin läpi skootterilla ja se oli oikeastaan aika hauskaa. Hanoin liikenne on sangen moni-suuntainen ja ajo tuntuu ihan kuin pleikkaria pelaisi. Ihmiset kuljettaa kaikkea elävistä possuista kaksi metriä korkeisiin kirjahyllyihin. Joku räppää kännykkää ja toinen ajaa tööttipohjassa.

Mulle tarjottiin ihan älyttömän hyvää jääkahvia ja paikallisia vihreätee-pullia. Tää pariskunta, Wendy ja Nils oli aivan mahtavia. Ei auta muuta kuin lähteä heittämään rundi Saksaan ja Israeliin.

Ja siinä se oli, mun Vietnamin osuus. Kamat kasaan ja neiti kentälle. Kun saavuin Bangkokiin musta tuntui kuin olisin saapunut kotiin. Ensimmäiseksi hain rinkan lentokentän löytötavaroista. Edellisestä vierailusta oli kaksi ja puoli vuotta. Siinä ajassa kaupunki on kehittynyt aivan valtavasti!! Siisteys, yhteydet, englannin kielen taito, tuntui niin länsimaalaiselta. Ehdin nukkua puoli tuntia ja sitten lähdin liikekannalle. Mun piti ostaa makuualusta, pari uutta vaatetta poisheitettyjen tilalle ja salaisuuksia. Maireesti kepsuttelin kaduilla, nautin tuoreista hedelmistä ja kaupungin helppoudesta. Ei ollut edes liian kuuma, +30, ja mulla oli varuilta pitkähihainen.

Homma ei ollutkaan sitten ihan niin helppo. Maassa ei tuntunut olevan yhtään makuualustaa. Mun pitää nukkua teltassa reilu kaksi viikkoa, joten joku oli pakko löytää! Kolusin kaikki paikat mitä keksin ja lopulta päädyin lastenleluosastolle tuumaamaan uimapatjan hankintaa. Se oli 24 senttiä lyhyempi kuin minä, joten ostin sitten joogamaton. Olin tietysti ollut huolellinen lähtiessäni ja unohtanut ottaa hostellin osoitteen. Harhailin pitkin katuja ja yritin muistaa mistä olin kulkenut. Lopulta, 9 tuntia lähdön jälkeen saavuin kohteeseen. Kaaduin sänkyyn.

Seuraavana aamuna kymmeneltä joku koputti huoneen oveen. No eihän siinä, siskoni oli tullut Bangkokiin yöbussilla ja herätti mut. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että "Ootko ollut juhlimassa?" Näytin siis aivan liian väsyneeltä.

Mari kuositti itsensä suihkussa ja me suunnattiin kaupungin hulinaan. Humputeltiin ja puhuttiin tyhmiä. Oli aivan kuin ei olisi edes erossa oltukaan. Tunti ennen Marin jatkoyhteyden lähtöä saavuttiin takaisin hostellille, poimittiin hänen kamat mukaan ja painettiin asemalle. Vaihdettiin halipusut, mä pakkasin rinkan ja tuuperruin taas sänkyyn. Olisin halunnut bilettämään Khao San Roadille ladyboytten kanssa, niin kuin tein pari vuotta sitten. Hyväksyin kuitenkin ikääntymiseni ja aloin näkemään unia.