Siiiispä, pari viikkoa meni niin intensiivisesti World Scout Jamboreella, ettei ehtinyt todellakaan kirjoittaa. Eikä edes huvittanut olla netin äärellä.

Saavuin yöbussilla Yamaguchin asemalle ja mun oli määrä napata shuttle-bussi leirialueelle. Tosiaan olin hieman ajoissa ja koko bussia ei ollut vielä olemassa. Paikallisbussi jätti mut kahden kilometrin päähän leirialueesta ja japanilainen reipas mummeli saattoi mut leirille. Lähdin linkistä maksamatta, koska leiriläisille piti olla ilmainen kyyditys ja tästähän pidin kiinni.

Avataanpa käsitettä Jamboree. Kyseessä on maailman suurin partioleiri, joka pidettiin tällä kertaa Japanissa. Meitä oli 34000, 151 eri maasta, Suomen joukkueen koko oli 954 tyyppiä, joten mulla oli edessä loivennettu kulttuurishokki ennen kotiin paluuta. Nukuttiin teltoissa ja tehtiin partiojuttuja. Olin pestissä Välittäjänä CMT:ssä (continent management team), joten minä ja Joona huolehdittiin, että Suomen joukkueen asiat toimii leiriläisten osalta. Näin jälkikäteen voinkin kivasti todeta, ettei mikään mennyt niinkun piti. Japanin käsitys toimivasta ja käytännöllisestä, monikulttuurisesta leiristä oli hieman eriävä länsimaalaisten kanssa. Mutta me tehtiin parhaamme ja vaikkei vessat, ruokailu, ohjelmat ja roskahuolto toiminutkaan aluksi. Silti mulla oli aivan liian hauskaa! Ja leiriläisetkin nautti.

Heti ekana iltana tapasin joukon Mexicolaisia, joiden kanssa tuli vietettyä usea tovi. Pääasiassa opeteltiin reaggetonia ja temppuiltiin. Sen lisäksi mulla oli telttakamuna Inka, jonka kanssa ei tylsää hetkeä ollutkaan. Me nukuttiin öisin vierekkäin kuin tukit ja heti aamulla aloitettiin hupsuttelu.

Mitä sitten puuhasin siellä leirillä niinkun noin yleensä? Aamulla herättiin about klo 7, kun lämpötila hipoi jo 30-astetta. (Teltassa oli varmaan plus 50). Siinä ei hirveästi tehnyt mieli kölliä vaan oli pakko liikkua, jollei halunnut paistaa itseään elävältä. Ensiksi oli kuolemanmarssi aamupalalle ja pahimmillaan sen jonotusta puolitoista tuntia. Tämän jälkeen hiihdettiin hiestä märkänä Suomen päämajalle touhuamaan. Yleensä tein aamulla noin kuudet letit milloin kenenkin päähän. Sitten oli lippukuntakokoukset ja loppupäivän ohjelma oli varioitu. Olin joko ratkomassa Suomalaisten haasteita, valittamassa Japanin organisaation tuottamista haasteista (mm. nyt helkkari sitä ruokaa allergisille!!) tai hömpöttämässä sitä sun tätä. Illallisen päälle aurinko laski ja kuumuus vihdoin helpotti. Silloin alkoi vapaampi hengailu, porukka jotenkin syttyi elämään auringon laskiessa. Joinakin päivinä lämpötila oli +35 ja todellinen tuntu säälaitoksen mukaan oli +45. Ja voitte arvata, että näinä päivinä ei tuullut yhtään. Istuminenkin sai hien valumaan ja veteen oli pakko sekoittaa suolatasapainoa ylläpitävää urheilujuomaa. Aika monet joutui leirisairaalaan auringonpolttamien tai nestehukan takia. En ihmettele miksi.

Iltaisella yritin aina löytää kekkereitä, koska viime Jamboreella neljä vuotta sitten biletin joka yö. Koska Japanin organisaatio kielsi senkin kivan, mun iltaohjelma päätyi aika usein saunomiseen, tähtien kurkkimiseen, pesukarhujen bongailuun ja pari kertaa taisin nukahtaa suoraan telttaan saapumisen jälkeen. Eivaan, parina iltana pistettiin jalalla koreaksi - ja lopputuloksena näytti siltä kuin olisi sukeltanut tanssilattialla. (Lue: hikoiluttiko hieman.)