Ja siinä se oli, mun Australian itä-rannikon päätepysäkki. Kello oli kuusi aamulla ja rämmin lahnana yöbussista ulos roikottaen tyynyä kädessäni. Hostelli, check in ja sänkyyn seitsemäksi. Parin tunnin päästä olinkin valmis tutustumaan kaupungin tarjontaan. Cairns on vain hieman pienempi kuin suloinen kotikyläni, mutta ehdin eksyä sangen monta kertaa. City tarjosi päivittäin ilmaisia fitness tunteja, joten kävin vähän lihaskuntoilemassa ja elämäni parhaassa zumbassa.

Zumbasta on myös pakko kerto enemmän. No, kun näin ohjaajan, 50-vuotiaan, lihavan, australialaismiehen ajattelin, ettei tästä voi tulla kuin mahtavaa! Erehdyin, tunti oli paras koskaan kokemani zumba. Jäbän fiilis ja energia oli katossa, kun se pomppi lavalla ja reilu 300 ihmistä jammasi nurmella samaan tahtiin. Sillä oli todellakin rytmitajua. No se aiheesta.

Olin kaksitoista, kun tein koulussa esitelmän Australiasta ja Great Berrier Reefistä eli siitä koralliriutasta, joka on 2000km pitkä ja näkyy ainoana luonnon elementtinä kuuhun. Siitä asti, riutta on ollut mun haaveissa. Tässä tarinassa lapsi sai joulunsa ja niinpä heräsin lauantaina kuudelta aloittaen matkan kohti unelmaa. Varasin reissun, jossa alukseen otettiin vain 15 henkeä, 12 matkustajaa ja 3 miehistön jäsentä, mutta meitä oli tällä kertaa vaan 10. Kun näin tulevan purkkini satamassa ensi ajatus oli että, nyt saattaa tulla vähän huono olo.

Erehdyin toistamiseen vuorokauden sisällä. Termi "vähän huono olo" ei oikein vastannut tulevaa. Okei, sinnitelin naama vihreänä hyvinkin pitkään. Olin vasta kolmas, joka juoksi paatin reunalle helpottamaan oloaan. Sitten meitä kohti ampaisi parvi delfiinejä. Ne hyppi laivan mukana, teki temppuja ja se oli musta niin siistiä!!!! Hetken tuntui oikein vapauttavalle ja sitten mun sisältö vapautui taas mereen..
Viiden tunnin ja kahdenkymmenenseitsemän oksennus-session jälkeen istuin märkäpuku päällä, räpylät jalassa ja sukelluslaitteet niskassa odottamassa veteenmenoa. Vielä viime metreillä kruunasin fiilikseni pomppimalla räpylät jalassa kohti reunaa ja heittämällä grande finale löylyt mereen. Total 28 kertaa; Aluksen kärkilukema. Olin niin heikkona, etten meinannut pystyssä pysyä. Mutta kaikki tämä oli sen vaivan arvoista, että jaksoin pompata veteen ja siirtyä toiseen, uskomattomaan maailmaan.