Koska reppureissaaminen on ajoittain hieman raskasta - liikaa koettavaa, yöbusseja, hassua ruokaa, huippu tyyppejä, bileitä, random hostelleita, menoja jne- tuli mun pikaloma oivalliseen paikkaan. Olinkin juuri ryvettänyt itseäni pari päivää telttaillen ja meressä uittaen, eikä mulla ollut edes yhtään puhdasta vaatekertaa enää! Siispä matkustin pieneen Tannum Sandin kylään kotihoitoon. Ystäväni Suomesta on siellä aupairina ja mut pestiin, syötettiin ja nukutettiin täyden kympin arvoisesti. Heräsin seuraavana aamuna näyttäen taas ihmiseltä.

Kotielämän pikku luksustelu oli tosi jees! Me kepsuteltiin rannalla, treenattiin ulkona suomi-musan tahtiin, leivottiin, juotiin kahvia, nukuttiin ja syötiin salmiakkia (tai minä söin melkein koko pussin jee!!). Oli myös hassua puhua Suomea kasvotusten pitkästä aikaa, aluksi meitä molempia nauratti, kun puhe töksähteli ja oma ääni kuulosti vaan tyhmältä. Yhtenä idyllisenä Tannum Sandin aamuna menin vessaan ja siellä oli surkeen pieni, kymmenen sentin gekko. Mä en kirkunut, gekkokin oli hiljaa. Mutta molemmat oli aivan jähmeessä. Tilanne oli kiusallinen, koska mua pelotti että se tiputtaa häntänsä. Se oli parka ahtaassa ja vieraassa tilassa. Me ei nähty enää toistamiseen yhteisen koppihetken jälkeen, mutta toivon, että se löysi kotiinsa.

Mullon ollut tässä viimeisen parin viikon aikana hieman ongelmia reissukaverin kanssa. TheRinkka on edelleen jees, mutta oma naama peilissä.. Ai saatana, on ollut kyllä hetket! Nimesin ongelman kriisiksi ja aiheuttajaksi etäisyyden kotoa, ajatteluajan lisääntymisen, pian tulevan ikälisäyksen ja sosiaalisen paineen (Edelleen mun mielestä sosiaalinen paine on yksilön itsensä räätälöimä paine). Istuin bussissa viisi tuntia enkä tehnyt mitään muuta kuin ajattelin. Seuraavana päivänä mun oli pakko analysoida ja pohtia lisää joten kävelin kaksi tuntia, kännyin ja kävelin takaisin. Tänään meillä kuitenkin menee hyvin, sillä ratkaisin kriisin. Päätin lopettaa kriiseilyn, koska en löytänyt vastauksia. Vielä. Ostin sen sijaan prinsessa sormuksen itselleni, ihan vaan kaiken kunniaksi.

Viettämäni pikaloman jälkeen palasin onnellisena reppureissaajan arkeen ottamalla yöbussin Airlie Beachille. Valitsin ihanan, vähän syrjäisemmän hostellin, jossa tapasin oikein hyvää porukkaa. Me mentiin joka ilta terassilla olevaan visailuun ja kerran voitettiin pullo champanjaa. Visailun jälkeen oli aina maailman kuvaa laajentavat keskustelut brittien rotuluokittelujärjestelmästä, kollektiivisen kulttuurin haasteisiin sekä lipeäkalapurkin oikeaoppisesta avaustaktiikasta rugbyn ja rugby unionin lajieroihin.
Siinähän ne yöt sitten menikin.