Kun pääsin sukellusreissulta takaisin Cairnsiin, olin aivan hajalla. Niin fyysisesti kuin henkisesti. En kyennyt puhumaan mitään kieltä ja meinasin tilata taksin kilometrin kävelymatkan takia. Raahasin itseni perille ja sammuin samantien kun pää osui tyynyyn. Seuraava päivä oli kamalampi. En voinut juoda edes kahvia piristykseksi, koska olin oksentanut sitä niin runsaasti riutalle mennessä. Koko juoma kuvotti todella vahvasti. Kropan väsymystä pahem...

Yllättävää kyllä, toisen lennon jälkeen alkoi sittenkin puuduttaa. Vielä kun aikaero hyppäsi mukaan kuvioon, olin täysin ulalla. Kuala Lumpurissa oleva, kahden tunnin vaihto tuntui sadalta vuodelta, samalla kun naama ja silmät pyörivät väsymyksestä eri suuntiin keskenään. Nukahdin koneeseen ennen kun mun vierustoveri pääsi edes penkkiin. Neljän tunnin jälkeen, kun osoitin hetkellisiä elonmerkkejä hän tarttui mun käteen ja ravisti reippaas...