Nyt on viitisen kuukautta lusittu Suomessa ja tehty hieman töitä jälleen namusetänä ja valmistauduttu seuraavaan reissuun. Tervetuloa lueskelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyviä turinoita reissun päältä.

Reissukaverina on tällä kertaa Ann, kanadalainen kaverini, jonka kanssa tutustuttiin viime reissulla Nicaraguassa. Hostellin keittiössä alettiin tarinoimaan jo tulevista reissuista ja molemmilla oli samansuuntaisia suunnitelmia mennä Aasian suuntaan seuraavaksi. Pidimme yhteyttä siitä asti ja 15. päivä hän lensi Helsinkiin, josta tulimme seuraavana päivänä junailemaan viisumit kuntoon pikapalvelulla, sillä Venäjän viisumin saanti on tehty todella vaikeaksi Kanadassa.

Muutama päivä hengattiin Lappeenrannassa mm. kylpylässä käyden, syöden herkullista äitin tekemää suomiruokaa. Torstaina lähtökin alkoi viimein konkretisoitua, kun pakkailin rinkkaa lähtökuntoon. Tavaramäärääkin on jo oppinut hyvin karsimaan ja lopulta tilaa oli ruhtinaallisesti vielä jäljellä, vaikka piti pakata myös vaatteita kylmiin oloihin. Olimmehan suuntaamassa kohti Siperiaa ja Mongoliaa, jossa on loka-marraskuussa jo melko kylmä.

Perjantaina vanhempani veivät meidät Vainikkalan juna-asemalle, jossa hypättiin Allegro-junaan puolilta päivin. Muutaman minuutin kuluttua oltiin jo Venäjän puolella. 1,5 tunnin matka meni nopeasti. Perillä juna-asemalla pienen karttatuokion jälkeen päätettiin suhailla maailman syvimmällä metrolla kohti Heidin kämppää, jossa meille oli luvattu majapaikka viikonlopuksi. Heidin asunto sijaitsee Pietarin ydinkeskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä kaikesta. Perjantai-iltana ja lauantaina käytiin pyörimässä kaupungilla ja Nevan rannoilla katselemassa pakolliset turistinähtävyydet sekä seikkailemassa metropolin ihmisvilinässä. Pietarissa asuu noin viisi miljoonaa ihmistä, joten väkeä riittää. Lauantaina tuli käveltyä ympäriinsä melkein 8 tuntia ja uni maittoi!

Ensi yönä jatketaan kohti Moskovaa klo 2 platskartny-luokassa. Perillä pitäisi olla n. 10 tunnin kuluttua, eli varmaankin yksi hitaimmista junista, joka tätä väliä kulkee. Lippujen ostaminen ei ollut mikään helpoin homma, mutta hyvää harjoittelua tulevia asemia varten. Vähän tuli venäjääkin sönkättyä, mutta vastauksien ymmärtäminen oli välillä niin ja näin. Kassamme onneksi puhui vähän englantia ja saatiin liput hoidettua melko helpolla. Monet junat olivat jo täynnä, kenties sunnuntain takia, mutta meneepähän aika jouhevasti. Toivottavasti saa vain nukuttua. Lisää kuulumisia siis Moskovasta!